Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa ja muissa "maailman onnellisimmissa" maissa on niin vaikea olla onnellinen?
16.06.2020 |
En yleistä, mutta omasta mielestäni tuntuu siltä. Olen asunut ja viettänyt kuukausia erilaisissa maissa, Euroopan rikkaampien maiden lisäksi kaukoidässä ja kehitysmaissa ja olen aina kokenut olevani henkisesti onnellisempi näissä köyhemmissä ja tilastollisesti onnetomammissa maissa. Länsimaisen kulttuurin olen kokenut stressaavaksi ja ahdistavammaksi. Ihmettelen vaan, että miksi? Meillä on puhdasta ruokaa, puhdasta vettä, raikasta ilmaa, sosiaalituet, kukaan ei kuole nälkään jne...
Onko syy siis sosiaalinen? Länsimaissa on mielestäni paljon vaikeampi luoda ystävyyssuhteita ja etenkin vastakkaisen sukupuolen treffailu Tinderien ja kertakäyttökulttuurin takia niin masentavaaa, etten jaksa edes yrittää. Työelämä on myös vaativampaa ja stressaavampaa, ja töihin ei pääse ellet ole joukosta erottuva "hyvä tyyppi".
Olen ajatellut antaa Suomelle mahdollisuuden ja yrittää olla täällä onnellinen, mutta se tuntuu jostain kumman syystä niin vaikealta.
Kommentit (36)
Asennevammaisen on vaikea olla onnellinen edes paratiisissa. Aina löytyy jotain valitettavaa, jos oikein jaksaa kaivella. Sitäpaitsi niin se vain on, että kun on liian hyvään tottunut, ei osaa mitään arvostaa. Vähempään tottunut iloitsee pienestäkin, kaiken valmiina hyvinvointivaltiossa saanut sitten kitisee, kun ei saa sitä kaikkein hienointa uutta telkkaria hankittua, eikä pääse kuin kolme kertaa vuodessa reissuun ja silloinkin vain Viroon tai Mäntyharjulle, eikä kolmeksi viikoksi Malediiveille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko siis elänyt niissä köyhemmissä maissa oikeasti köyhän elämää vai ollut paikallisella mittapuulla jopa rikas tai ainakin keskituloinen? Kokeilepa elää vuosi euron päivä budjetilla siellä jossain Intiassa ja katso oletko vielä onnellinen.
Asennekysymys.
Länsimaisiin arvoihin kyllä kuuluu mammonan ja arvostuksen perässä juokseminen. Kannattaa miettiä, että mikä oikeasti tekee onnelliseksi, esim. rento vapaa-aika vai oikeasti se kaikki turha mihin raha menee.
Vierailija kirjoitti:
Asennekysymys.
Länsimaisiin arvoihin kyllä kuuluu mammonan ja arvostuksen perässä juokseminen. Kannattaa miettiä, että mikä oikeasti tekee onnelliseksi, esim. rento vapaa-aika vai oikeasti se kaikki turha mihin raha menee.
No köyhänä ei kyllä ole yhtään rentoa vaikka vapaa-aikaa olisikin, edes Suomessa saati sitten jossain missä kaikki aika menee kaatopaikkoja kolutessa.
Olen elänyt esim. Aasiassa ihan maalaisten ja työväenluokan arkea ja koin olevani onnellinen. Tietenkin siihen voi vaikuttaa se, että tiedostan halutessani pääsen pois. Ehkä se onnettomuus johtuu siitä, että tuntee olevansa ns. jumissa, kuten itse tunnen olevani tällä hetkellä Suomessa jumissa? Kyllähän siellä paikalliset haaveili Amerikasta ja ties mistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis elänyt niissä köyhemmissä maissa oikeasti köyhän elämää vai ollut paikallisella mittapuulla jopa rikas tai ainakin keskituloinen? Kokeilepa elää vuosi euron päivä budjetilla siellä jossain Intiassa ja katso oletko vielä onnellinen.
Toisaalta kun kyseessä on päivittäinen selviytyminen, ei ole aikaa millekään turhille masennuksille ja ahdistuksille joten teoriassa silloin voi kokea olevansa henkisesti onnellisempi.
Kyllä mä olen onnellinen. Osaan kyllä kiittää Jumalaako, että olen saanut syntyä Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis elänyt niissä köyhemmissä maissa oikeasti köyhän elämää vai ollut paikallisella mittapuulla jopa rikas tai ainakin keskituloinen? Kokeilepa elää vuosi euron päivä budjetilla siellä jossain Intiassa ja katso oletko vielä onnellinen.
Toisaalta kun kyseessä on päivittäinen selviytyminen, ei ole aikaa millekään turhille masennuksille ja ahdistuksille joten teoriassa silloin voi kokea olevansa henkisesti onnellisempi.
Köyhissä maissa on enemmän masennusta kuin rikkaissa maissa. Koetko itse voivasi henkisesti paremmin jos sinulla ei ole vuosikausiin rahaa ja et saa joka päivä syödäksesi? No lahjoita omaisuutesi pois ja muuta pahvilaatikkoon asumaan.
Olen myös esim. Kiinassa asunut ja kaveerannut ei niin rikkaiden kanssa. Lähtökohtaisesti hekin haaveilevat Euroopasta jne. Mutta kun olen kertonut heille millaista oikeasti on olla esim. työtön työnhakija Suomessa tai pienituloinen, miten kaikki on kallista eikä tavallinen ihminen voi syödä ulkona edes kerran viikossa (siellä ihan työväki voi syödä ulkona vaikka joka päivä koska se on halpaa), niin nopeasti on mieli muuttunut ja on kuulemma kuulostanut aika tylsältä. Eurooppa on hyvä paikka lähinnä rikkaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis elänyt niissä köyhemmissä maissa oikeasti köyhän elämää vai ollut paikallisella mittapuulla jopa rikas tai ainakin keskituloinen? Kokeilepa elää vuosi euron päivä budjetilla siellä jossain Intiassa ja katso oletko vielä onnellinen.
Toisaalta kun kyseessä on päivittäinen selviytyminen, ei ole aikaa millekään turhille masennuksille ja ahdistuksille joten teoriassa silloin voi kokea olevansa henkisesti onnellisempi.
Ja ennen kaikkea kun kaikki muutkin ympärillä joutuvat selviytymään päivästä toiseen, niin ihminen ei tunne itseään huonommaksi. Tämä ei päde niinkään länsimaissa, jossa somen kautta silmille tulee koko ajan menestyjäihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia, ja moni palaa joko loppuun yrittäessään pyrkiä samaan tai kertakaikkiaan masentuu, kun pärjääminen tuntuu toivottoman vaikealta.
Vierailija kirjoitti:
Asennevammaisen on vaikea olla onnellinen edes paratiisissa. Aina löytyy jotain valitettavaa, jos oikein jaksaa kaivella. Sitäpaitsi niin se vain on, että kun on liian hyvään tottunut, ei osaa mitään arvostaa. Vähempään tottunut iloitsee pienestäkin, kaiken valmiina hyvinvointivaltiossa saanut sitten kitisee, kun ei saa sitä kaikkein hienointa uutta telkkaria hankittua, eikä pääse kuin kolme kertaa vuodessa reissuun ja silloinkin vain Viroon tai Mäntyharjulle, eikä kolmeksi viikoksi Malediiveille.
Ihana vertaus Viroon tai Mäntyharjulla. 😂
Mutta samaa mieltä olen. Kun on jo kaikki tarpeellinen, silloin on varaa kitistä turhasta. Monissa maissa ihan tavikset ovat onnellisia jos saavat lapsensa koulutettua. Meillä ei ole kuin suhteellisesti köyhiä ja he älähtävät heti, jos koulusta ei saakaan lyijykynää vaan sen joutuisi itse ostamaan (Kelan ja sossun rahoilla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis elänyt niissä köyhemmissä maissa oikeasti köyhän elämää vai ollut paikallisella mittapuulla jopa rikas tai ainakin keskituloinen? Kokeilepa elää vuosi euron päivä budjetilla siellä jossain Intiassa ja katso oletko vielä onnellinen.
Toisaalta kun kyseessä on päivittäinen selviytyminen, ei ole aikaa millekään turhille masennuksille ja ahdistuksille joten teoriassa silloin voi kokea olevansa henkisesti onnellisempi.
Ja ennen kaikkea kun kaikki muutkin ympärillä joutuvat selviytymään päivästä toiseen, niin ihminen ei tunne itseään huonommaksi. Tämä ei päde niinkään länsimaissa, jossa somen kautta silmille tulee koko ajan menestyjäihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia, ja moni palaa joko loppuun yrittäessään pyrkiä samaan tai kertakaikkiaan masentuu, kun pärjääminen tuntuu toivottoman vaikealta.
No ihan WHO tutkimusten mukaan köyhissä maissa on enemmän masennusta kuin rikkaissa. Ei tarvitse somea tietääkseen että jatkuva nälkä ja stressi ja sairaudet jne jne aiheuttavat masennusta ja ahdistusta vaikka samassa slummissa olisi muitakin samanlaisia. Kyllä sielläkin sitäpaitsi nähdään että eliitti asuu superluksuksessa siinä missä itse jossain hökkelissä.
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt esim. Aasiassa ihan maalaisten ja työväenluokan arkea ja koin olevani onnellinen. Tietenkin siihen voi vaikuttaa se, että tiedostan halutessani pääsen pois. Ehkä se onnettomuus johtuu siitä, että tuntee olevansa ns. jumissa, kuten itse tunnen olevani tällä hetkellä Suomessa jumissa? Kyllähän siellä paikalliset haaveili Amerikasta ja ties mistä.
Joo, kyllä näissä köyhemmissä maissa haaveillaan paremmasta ja vapaammasta elämästä. Koska se ei yleensä onnistu siellä kotimaassa, niin sitten paikallinen ajattelee helposti, että ulkomailla elämä olisi parempaa. Ilman tätä ajattelumallia ei ihmiskauppakaan kukoistaisi. Helposti siinä kaunis mutta köyhä moldovalaisnainen tarttuu tarjoukseen lähteä malliksi tai yökerhoemännäksi Lontooseen, eikä työtön bangladeshilainen rakennusinsinööri osaa tai halua ajatella, että joutuu Dubaissa oman alan töiden sijaan käytännössä orjatyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muissa maissa voi olla esim sosiaalisten suhteiden takia onnellisempaa ja, saatat sopia paremmin johonkin muuhun maahan, mutta ei korkea elintaso tee ketään onnettomaksi ja matala omelintaso onnelliseksi. On ihan tutkittu että n 70 000 dollariin vuodessa asti onnellisuus kasvaa ja sen jälkeen ei ole suurta eroa. Eli raha helpottaa elämää monin tavoin mikä lisää onnellisuutta, mutta onhan Suomessa muutoin erilainen kulttuuri kuin jossain Aasiassa eli se kulttuuri voi olla mikä vaikuttaa.
Tein tähän aiheeseen liittyen aloituksen noin tunti sitten. Kyselin siinä miksi Suomessa, jossa naisilla on maailman vapain elämä ja maailman parhaimmat mahdollisuudet elää haluamansalaista elämää, naiset ovat tyytymättömämpiä kuin juuri missään muualla. Kaikenlaisissa hirveissä diktatuureissa ja vastenmielisissä sotilasvaltioissa, naiset ovat onnellisempia kuin Suomessa, ja ottavat mielellään tasoisensa miehen. Miksi suomalaisilla naisilla on niin tuskaisaa elämä?
Se määrä kommentteja mitä tulee!
Älä ole noin innokas, älä ole noin kiltti, miksi oot noin hientunteinen, miksi käytät kynsilakkaa, miksi laittaudut, onko sun pakko hymyillä, jäät jalkoihin, no eihän toi sun tutkinto kovin kummoinen ole jnejnejnejne..... aaahh on sulla taas hienot ruuat mukana, miten sä kerkeet kokkailla kotona?
Suomessa joutuu niin paljon sietää kaikenäköisiä kommentteja. Heti kun on innokas, tykkää olla tyylikäs ja värikäs, tekee kunnianhimolla ja suurella sydämellä töitä niin joutuu muiden hampaisiin.
Aivan loputon määrä piirteitä josta sitten tehdään iso juttu.
Joten "jengi" huolestuu susta, tällä verhotaan vaa se perus vitt umainen luonne. Osaava ja hauska henkilö, ystäväni onnistuttiin tuhoamaan. Nyt hän kärsii masennuksesta ja on työtön. Toivottavasti näillä katkerilla tosikoilla on asiat hyvin.
Auta armias sitten kun sun FB sivut löydetään ja nähdään että sulla on kiva mies tai oot asunut ulkomailla.
Suomalaisten aggressiivisuus, ja hienotunteisuuden puute on jotain aivan sanoinkuvamattoman surullista. Kaikki mitä toisella on jotenkin yhteisön ongelma.
Suomessa kaikki ilot, kevyeet ja kehittävät asiat onnistutaan lyttää kuoliaaksi.
Ehkä me mietitään liikaa sitä mikä jää puuttumaan. Aina puuttuu jotain.
Kun poikani oli kouluikäinen hän tietysti toivoi milloin mitäkin, pelejä ja muuta. Meillä oli tapana käydä 2-3 krt vuodessa isommassa kauppakeskuksessa ja hankkia tarpeelliset plus sitten niitä pojan toiveita jos rahaa oli. Muistan miten saatuaan toivomansa pojasta tuli niin jumalattoman äkäinen joka kerta. Siis nimenomaan kun hän oli saanut sen pelin tai toivelippiksen niin siitä tuli todella pahantuulinen ja äksy.
Mulle ei koskaan selvinnyt miksi, mutta ohi se vaihe onneksi meni. Joskus tuntuu että vaikka kansalle lapioitaisiin rahaa suoraan tilille niin seuraus olisi samanlainen. Koskaan ei saa olla tyytyväinen koska ehkä joku toinen sai enemmän. Vaikka meitä suomalaisia olisi jäljellä 5 kpl niin silti valittaisimme ja kadehtisimme toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Tein tähän aiheeseen liittyen aloituksen noin tunti sitten. Kyselin siinä miksi Suomessa, jossa naisilla on maailman vapain elämä ja maailman parhaimmat mahdollisuudet elää haluamansalaista elämää, naiset ovat tyytymättömämpiä kuin juuri missään muualla. Kaikenlaisissa hirveissä diktatuureissa ja vastenmielisissä sotilasvaltioissa, naiset ovat onnellisempia kuin Suomessa, ja ottavat mielellään tasoisensa miehen. Miksi suomalaisilla naisilla on niin tuskaisaa elämä?
Suomalaiset naiset ovat äärimmäisen passiivis aggressiivisia.
En ole kyllä kokenut, että Suomessa kommentoitaisiin paljon. Päinvastoin, kyllä siellä Aasiassa ihmiset kommentoi ja kyselee paljon enemmän! "Mikset ole jo naimisissa?" on ihan tavallinen kysymys. Suomessa voisin siitä ärsyyntyä, mutta joissakin maissa se on ihan normaalia ja kertoo jopa siitä, että tämä henkilö välittää/on huolissaan sinusta. Suomessa ei ole kukaan kysellyt esim että miksei ole perhettä, miksen laihduta, miksen osta hienompia vaatteita jne.
Ebenezer Scrooge -ilmiö. Köyhällä on paljon tavoiteltavaa, rikkaalla vain menetettävää.