Vastasynnyttäneen äidin kotiinpaluujännitys
Olenko ihan kummallinen?
Jokaisen lapsen jälkeen olen jännittänyt kovasti vauvan kanssa kotiutumista.
Miten kaikki sujuu?
Miten isommat lapset suhtautuvat?
Miten perhearki lähtee toimimaan muuttuneessa tilanteessa?
Valvottaako vauva yöt?
Miten kaikki sujuu ja miten jaksan itse? jne. Pohdiskelua loputtomiin.
Onko muita hermoilijoita?
Jo synnytysosastolla (jossa on liikaa aikaa miettiä) mietiskelen että miten kotiinpaluu sujuu.
..kunpa voisi olla stressittömämpi.
Kommentit (2)
Etukäteen ajateltuna ei jännittänyt yhtään, mutta sitten sairaalassa rupesi mietityttämään miten pärjätään kotona. Sielläkin kun tuntui olevan kädet täynnä töitä vauvan kanssa ja sairaalassa sentäs sai terveellisen ruuan monta kertaa päivässä. Ja pyykit pestiin, lisäksi sai apua tarvittaessa ympäri vuorokauden. Kieltämättä kotiin paluu oli ensin sokki, nyt alkaa jo pikkuhiljaa tottua tähän uuteen elämänrytmiin.
Tytteli-83 ja neiti 3 vk 3 pv
Minä kans tollainen hermoilija. Mulla nousi jopa vähän lämpöä sairaalassa kun olis pitäny esikon kans kotiin lähtä ja meinasivat sitte pitää mua siellä väkisin. Toisen kans sitte mietin että miten kahden kans pärjää ja nyt taas sama jaapailu kun kohta syntyy kolmas. Ei kait se auta kun mennä vaan paivä ja hetki kerrallaan ja koittaa jättää turhat murehtimiset kun ei ne kuitenkaan mitään hyödytä! Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty;)