Miksiköhän useat introvertit ihmiset ylpeilevät introverttiydellään ja

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yli 3-kymppinen introvertti ja vasta nyt olen alkanut tajuta, ettei introvertteys ole mikään hävettävä asia. Olen aina nimenomaan halunnut olla ekstrovertti, mutta nyt vasta käsittänyt, että olen arvokas ihan näinkin. En tajua aloitusta.

Lisään aloitukseeni, että en pidä kumpaakaan ominaisuutta toista parempana. Olen vain monesti törmännyt asenteeseen. Itseäni pidän ambiverttinä. Mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia ja näkemyksiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eli kun joku kertoo olevansa introvertti, se on susta ylpeilyä?

Just.

Ei vaan kun joku sanoo introverttien olevan parempia kuin ekstroverttien ja kertoo väheksyvänsä ekstroverttejä. Älä kirjoita väliin omiasi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mitä tarkoitat mutta olen huomattavasti enemmän törmännyt ekstroverttien elvistelyyn

Voi olla. Introverteistä on helppo tehdä vääriä tulkintoja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kun joku kertoo olevansa introvertti, se on susta ylpeilyä?

Just.

Ei vaan kun joku sanoo introverttien olevan parempia kuin ekstroverttien ja kertoo väheksyvänsä ekstroverttejä. Älä kirjoita väliin omiasi.

Ap

Missähän porukoissa sä pyörit jos joku puhuu tollasia?!? Jos ne on vanhempia kuin esikoululaiset, niin taitaa olla ihan muut ongelmat kyseessä kuin ekstro-tai introverttiys :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kun joku kertoo olevansa introvertti, se on susta ylpeilyä?

Just.

Ei vaan kun joku sanoo introverttien olevan parempia kuin ekstroverttien ja kertoo väheksyvänsä ekstroverttejä. Älä kirjoita väliin omiasi.

Ap

Missähän porukoissa sä pyörit jos joku puhuu tollasia?!? Jos ne on vanhempia kuin esikoululaiset, niin taitaa olla ihan muut ongelmat kyseessä kuin ekstro-tai introverttiys :D

Ei tarvitse kuin lukea esim. tämä keskustelu, niin huomaa, kuinka puhutaan ekstroverteistä hölösuina sortajina.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että introvertin mielestä aniharva asia on keskustelun arvoinen, aniharva tilaisuus ja sosiaalinen tapahtuma on oikeasti mielenkiintoinen, aniharva ihminn on oikeasti niin mielenkiintoinen, että hänen kanssaan jaksaisi viettää aikaa. Mutta, kun se tapahtuma, ihminen ja asia on kiintoisa introverton mielestä, sille antautuu 100 %.

Tätä on hölösuuekstrovertin tosi vaikea ymmärtää. Siis ettei ole mielenkiintoinen.

Pesunkestävä introvertti minäkin, ja minusta maaima on ihan helkkarin mielenkiintoinen, aika väsyttävä vain isoina annoksina. Toki joidenkin jutut ovat kuolettavan tylsiä, mutta sellaisten tapausten jutut ovat sitä luultavasti ekstroverttien mielestäkin.

Ei minusta oman navan ympärillä kiehnaaminen anna paljon ravintoa niille mieleenkiintoisille ajatuksille, joilla sitä omaa rauhaa täyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että introvertin mielestä aniharva asia on keskustelun arvoinen, aniharva tilaisuus ja sosiaalinen tapahtuma on oikeasti mielenkiintoinen, aniharva ihminn on oikeasti niin mielenkiintoinen, että hänen kanssaan jaksaisi viettää aikaa. Mutta, kun se tapahtuma, ihminen ja asia on kiintoisa introverton mielestä, sille antautuu 100 %.

Tätä on hölösuuekstrovertin tosi vaikea ymmärtää. Siis ettei ole mielenkiintoinen.

Pesunkestävä introvertti minäkin, ja minusta maaima on ihan helkkarin mielenkiintoinen, aika väsyttävä vain isoina annoksina. Toki joidenkin jutut ovat kuolettavan tylsiä, mutta sellaisten tapausten jutut ovat sitä luultavasti ekstroverttien mielestäkin.

Ei minusta oman navan ympärillä kiehnaaminen anna paljon ravintoa niille mieleenkiintoisille ajatuksille, joilla sitä omaa rauhaa täyttää.

Loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä pyörii oman navan ympärillä ja muut ihmiset kiinnostavat vain siinä mielessä miten heiltä saa huomiota tai mitä he ajattelevat minusta. Introverttia ei vain kiinnosta muiden seura huomiomielessä, koska tiedostavat tämän ja tarkkailijoina näkevät ihmisten kanssakäymisen läpi. Kirjoista saa ravintoa ja eri näkökulmia, myös laaddukkat tv-sarjat kuten Hercule Poirot piristävät. Ei siihen tarvitse ihmisiä. Toki heistäkin voi löytyä helmiä, mutta haarvinaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että introvertin mielestä aniharva asia on keskustelun arvoinen, aniharva tilaisuus ja sosiaalinen tapahtuma on oikeasti mielenkiintoinen, aniharva ihminn on oikeasti niin mielenkiintoinen, että hänen kanssaan jaksaisi viettää aikaa. Mutta, kun se tapahtuma, ihminen ja asia on kiintoisa introverton mielestä, sille antautuu 100 %.

Tätä on hölösuuekstrovertin tosi vaikea ymmärtää. Siis ettei ole mielenkiintoinen.

Pesunkestävä introvertti minäkin, ja minusta maaima on ihan helkkarin mielenkiintoinen, aika väsyttävä vain isoina annoksina. Toki joidenkin jutut ovat kuolettavan tylsiä, mutta sellaisten tapausten jutut ovat sitä luultavasti ekstroverttien mielestäkin.

Ei minusta oman navan ympärillä kiehnaaminen anna paljon ravintoa niille mieleenkiintoisille ajatuksille, joilla sitä omaa rauhaa täyttää.

Loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä pyörii oman navan ympärillä ja muut ihmiset kiinnostavat vain siinä mielessä miten heiltä saa huomiota tai mitä he ajattelevat minusta. Introverttia ei vain kiinnosta muiden seura huomiomielessä, koska tiedostavat tämän ja tarkkailijoina näkevät ihmisten kanssakäymisen läpi. Kirjoista saa ravintoa ja eri näkökulmia, myös laaddukkat tv-sarjat kuten Hercule Poirot piristävät. Ei siihen tarvitse ihmisiä. Toki heistäkin voi löytyä helmiä, mutta haarvinaista se on.

Minun mielestäni kirjojen tarkkaileminen ei ole kovin kiinnostavaa, luen niitä ja saan niistä ajatuksia, toki, sellaisia, joita ei ehkä tässä ja nyt olevilta ihmisiltä ei saa. Toki myös katselen mielelläni vaikkapa hp:n kauniita miestenvaatteita ja autoja (ja muista kirjoista tiedän että tyon ajan Lontoo oli kokolailla saastaisempi paikka ylhäisöllekin mm. surkean ilmanlaadun takia kuin sarjan helmen- ja kyyhkysenharmaa todellisuus).

Ehkä sinä et vain pidä ihmisistä? On ihan mahdollista olla introvertti ja ihmisvihaaja, mutta ei se mikään pääsyvaatimus ole.

Ne kirjat on tosissaan todennäköisemmin kirjoittanut joku introvertti, me kun pidämme sellaisesta puuhasta, mutta jotta voi ammentaa jotakin päästään, se on syytä täyttää ihan omilla havainnoilla, kokemuksilla ja huomioilla.

MMS85 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ylpeä inrtoverttiydestäni koska maailmassa ekstrovertit ovat niitä parhaita ja arvostettuja ihmisiä.

Tästä huolimatta kannan i-persoonani ylpeänä ja hyvällä itsetunnolla vaikka niihin sorrettuihin kuulunkin.

Sorrettuihin?

Ketkä sortavat sinua?

Yritetään pakottaa erilaisiin juttuihin mitkä ei kiinnosta vttuukaan edes kysymättä että kiinnostaako vttuukaa!? Oletetaan että mua kiinnostaa lähteä terassille viettään iltaa kun muutkin lähtee... evvk!

Sortoa? Hmm. Ymmärtääkseni sinua pyydetään mukaan tapahtumiin, mutta et halua mennä.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että introvertin mielestä aniharva asia on keskustelun arvoinen, aniharva tilaisuus ja sosiaalinen tapahtuma on oikeasti mielenkiintoinen, aniharva ihminn on oikeasti niin mielenkiintoinen, että hänen kanssaan jaksaisi viettää aikaa. Mutta, kun se tapahtuma, ihminen ja asia on kiintoisa introverton mielestä, sille antautuu 100 %.

Tätä on hölösuuekstrovertin tosi vaikea ymmärtää. Siis ettei ole mielenkiintoinen.

Juurikin näin!

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että introvertin mielestä aniharva asia on keskustelun arvoinen, aniharva tilaisuus ja sosiaalinen tapahtuma on oikeasti mielenkiintoinen, aniharva ihminn on oikeasti niin mielenkiintoinen, että hänen kanssaan jaksaisi viettää aikaa. Mutta, kun se tapahtuma, ihminen ja asia on kiintoisa introverton mielestä, sille antautuu 100 %.

Tätä on hölösuuekstrovertin tosi vaikea ymmärtää. Siis ettei ole mielenkiintoinen.

Jotenkin sekoittuu nyt narsistinen itsekeskeinen hölöttäjä ja sitten ulospäinsuuntautunut sosiaalinen ihminen (joka voi olla loistava esimiehenä), joka on samalla innostava ja kuunteleva. Samoin introkuin ei tarkoita ylikilttiä lapasta jota muut pyörittävät.

Ikä myös usein tasapainottaa ja opettaa kuuntelemaan/ilmaisemaan, niin sen ainakin pitäisi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yli 3-kymppinen introvertti ja vasta nyt olen alkanut tajuta, ettei introvertteys ole mikään hävettävä asia. Olen aina nimenomaan halunnut olla ekstrovertti, mutta nyt vasta käsittänyt, että olen arvokas ihan näinkin. En tajua aloitusta.

Lisään aloitukseeni, että en pidä kumpaakaan ominaisuutta toista parempana. Olen vain monesti törmännyt asenteeseen. Itseäni pidän ambiverttinä. Mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia ja näkemyksiä.

Ap

Minä taas en usko ambiverttiyteen. Näen, että kyseessä on jana, jonka toisessa päässä on ääri introvertti ja toisessa ääri ekstrovertti. Jokainen sijoittuu johonkin kohtaan janaa, kuitenkin samaistuen hieman enemmän jompaan kumpaan (on myös ihmisiä, jotka ei hiffaa / mieti asiaa lainkaan tai koe sitä tärkeäksi elämässään).

Ambivertti on sama kuin sanoisi, "minä olen aina kaikkea sopivasti, aina oikeassa". Ikään kuin me muut olisimme mustavalkoisia ääripäitä ja kyvyttömiä tilannetajuun? Koko kuviohan perustuu akkujen lataamiseen ja kuluttamiseen. Ihminen tekee kumpaakin. Eri

Miksiköhän useat ekstrovertit ihmiset ylpeilevät ekstroverttiydellään jne....?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että introvertin mielestä aniharva asia on keskustelun arvoinen, aniharva tilaisuus ja sosiaalinen tapahtuma on oikeasti mielenkiintoinen, aniharva ihminn on oikeasti niin mielenkiintoinen, että hänen kanssaan jaksaisi viettää aikaa. Mutta, kun se tapahtuma, ihminen ja asia on kiintoisa introverton mielestä, sille antautuu 100 %.

Tätä on hölösuuekstrovertin tosi vaikea ymmärtää. Siis ettei ole mielenkiintoinen.

Pesunkestävä introvertti minäkin, ja minusta maaima on ihan helkkarin mielenkiintoinen, aika väsyttävä vain isoina annoksina. Toki joidenkin jutut ovat kuolettavan tylsiä, mutta sellaisten tapausten jutut ovat sitä luultavasti ekstroverttien mielestäkin.

Ei minusta oman navan ympärillä kiehnaaminen anna paljon ravintoa niille mieleenkiintoisille ajatuksille, joilla sitä omaa rauhaa täyttää.

Loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä pyörii oman navan ympärillä ja muut ihmiset kiinnostavat vain siinä mielessä miten heiltä saa huomiota tai mitä he ajattelevat minusta. Introverttia ei vain kiinnosta muiden seura huomiomielessä, koska tiedostavat tämän ja tarkkailijoina näkevät ihmisten kanssakäymisen läpi. Kirjoista saa ravintoa ja eri näkökulmia, myös laaddukkat tv-sarjat kuten Hercule Poirot piristävät. Ei siihen tarvitse ihmisiä. Toki heistäkin voi löytyä helmiä, mutta haarvinaista se on.

Nykyisessä pöhinä ja pullistelukulttuurissa introjen on myös vaikea löytää toisiaan. Mulle on kauhistus joku fb päivittely tai instaus, hyi. En ole vielä nelikymppisenäkään oikein löytänyt sielunkumppaneitani, ja koko fb maailma tuntuu falskilta mitä tulee ihmisten aitoon kohtaamiseen. Se ikään kuin myrkyttää jo asetelmana.

En ole toivosta täysin luopunut, vierastan vaan nykyistä lokerointia ja vertailua, aina pitäisi päteä niin perkuleesti ja toisaalta se kaljalössien onttous ei vedä puoleensa yhtään. Ryhmät on vaikeita juuri tän lammasmaisen groupthinkin takia. En osaa enkä halua olla lammas vain sen takia etten joutuisi olemaan yksin.

Oma seura voi ihan oikeasti olla sitä parasta kun sen höystää kirjoilla ja vastaavalla itsensä sivistämisellä. Todellisuuspakoa on ympärillä aivan järjettömästi ja joka lähtöön.

Jos nämä useahkot introvertit ovat saaneet joka tavalla henkisesti turpiinsa useasti muilta, juurikin pääosin ekstroverteiltä henkilöiltä?

Lapsellistahan tuollainen ytön on puolin ja toisin - miksei edes tässä asiassa voitaisi yrittää tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Jos nämä useahkot introvertit ovat saaneet joka tavalla henkisesti turpiinsa useasti muilta, juurikin pääosin ekstroverteiltä henkilöiltä?

Lapsellistahan tuollainen ytön on puolin ja toisin - miksei edes tässä asiassa voitaisi yrittää tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa?

ytön = käytös

Minusta on hyvä asia olla itsestään ylpeä ja pitää itsestään.

On kuitenkin huono asia, jos se ilmenee toisenlaisten ihmisten mollaamisena. Ekstroverttiys EI ole sama asia kuin hölösuisuus, harkitsemattomuus ja tyhmyys, kuten jotkut tässä ketjussa väittävät. Ekstroverttiys on vain sosiaalisista suhteista nauttimista ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Voi siten olla ekstrovertti ja harkitseva tai jopa hiljainen!

Miksi osa introverteista haluaa nähdä asian niin päin, että ekstroverttiys on tyhmää hölöttämistä? En minäkään ekstroverttinä kuvittele, että introvertti on sama asia kuin autismi tai ihmisviha!

Älkää luokitelko muita negatiivisesti ennakkoluulojen perusteella, jos itse haluatte positiivista ja avointa suhtautumista ja kohtelua muilta!

Av:lla jo pidempään pyörineenä sanoisin, että kyllä täällä keskusteluissa, jos ei nyt suoraan paista, niin ainakin rivien välissä on tulkittavissa introverttien olevan hieman parempaa ihmistyyppiä. Ihan jo ensimmäisellä sivulla moni vertasi itseänsä tuttuun ekstroverttiin tuoden omaa paremmuutta esiin. Ehkä se on jotain oman identiteetin pönkittämistä, sisäistä puhetta itselle, että olen hyvä tyyppi tällaisena.

Itse olen introvertti, enkä pidä sitä sen parempana tai huonompana kuin jos olisin ekstrovertti. Yleistäen voisin ehkä todeta, että kummallakin on omat puutteensa. Ekstrovertit voisivat useammin pysähtyä kuuntelemaan ja introvertit voisivat ajatella useammin olevansa ekstroverttien tavalla yhtä lailla sosiaalisen mankelin läpi kulkeneita ja siinä matkalla muokkautuneita eläimiä. Aika pitkälle olemme kaikki samanlaisia, vaikka nykyisin ihmiselle on tyypillistä nimenomaan pyrkiä erottautumaan, etsiä omia ryhmiä ja viitekehyksenä ja jakautua introvertteihin ja ekstrovertteihin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä asia olla itsestään ylpeä ja pitää itsestään.

On kuitenkin huono asia, jos se ilmenee toisenlaisten ihmisten mollaamisena. Ekstroverttiys EI ole sama asia kuin hölösuisuus, harkitsemattomuus ja tyhmyys, kuten jotkut tässä ketjussa väittävät. Ekstroverttiys on vain sosiaalisista suhteista nauttimista ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Voi siten olla ekstrovertti ja harkitseva tai jopa hiljainen!

Miksi osa introverteista haluaa nähdä asian niin päin, että ekstroverttiys on tyhmää hölöttämistä? En minäkään ekstroverttinä kuvittele, että introvertti on sama asia kuin autismi tai ihmisviha!

Älkää luokitelko muita negatiivisesti ennakkoluulojen perusteella, jos itse haluatte positiivista ja avointa suhtautumista ja kohtelua muilta!

Sellaisiahan nämä koulukiusaajat olivat/ovat.

Näennäisesti ekstroverttejä ja mukamas sosiaalisia ihmisiä, joilla ei ollut todellisesta sosiaalisuudesta mitään hajuakaan.

Uskon jo ihan oman kokemustaustan perusteella, että usealla introvertilla on takanaan kiusaamis/syrjimistaustaa nuoruudessaan.

Kun ihmistä vähätellään/halveksutaan/syrjitään tai jopa kiusataan kasvuvaiheessa tämän oman peruspersonallisuuden vuoksi, niin mitä muuta se voikaan synnyttää, kuin kaunaa ja katkeruutta?

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ja varsinkin nuori sekoittaa introverttiyden ja sosiaalisten tilanteiden pelon. Introvertti pystyy olemaan ihmisten kanssa tekemisissä esim. töissä koko 8 tuntia tai käymään juhlissa tai olemaan väkijoukossa, Ei mitään ongelmaa siinä. Introvertti vain tarvitsee välillä aikaa itselleen.

Sosiaalisia tilanteita pelkäävälle nuo ovat epämiellyttäviä asioita,

Itse kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Itsellä se ei näyttäydy niinkään esim. jos pitää esittää jtn yleisölle. Pystyn jotenkin ulkoistamaan itseni siitä tilanteesta ja nautin esiintymisestä. Mutta muutoin se häiritsee elämääni. Ennen kaikkea siten että mietin alati, mitä muut ajattelevat minusta. Yritän jatkuvasti ennakoida kaikki tilanteet muiden kanssa että selviäisin niistä "kunnialla".

Tämä lause kuvaa minua täydellisesti: "Sosiaalisista peloista kärsivät ovat usein täydellisyyteen pyrkiviä ja pelkäävät tavallista enemmän itseensä kohdistuvaa arvostelua tai hylätyksi tulemista. Erilaiset jäykät uskomukset epäonnistumisten seurauksista ylläpitävät ja voimistavat pelkoja." (Terveyskirjasto)

Toivon siis, että ihmiset eivät sekoita meitä pelkääviä ja inttovertteja, jotka vain kaipaavat enemmän omaa tilaa ja aikaa.