Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin ehkä erota, mutta mies ei suostu uskomaan
10.06.2020 |
Olen aina välillä pohtinut että onkohan tää suhde nyt se juttu mitä haluan ja mieskin tietää tästä, mutta ei koskaan suostu uskomaan vaan aina ohittaa nämä jutut ja sanoo vaan että olen liian negatiivinen, ja kyllä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu jne. Itselläni olo, että mies on hyvä minulle, mutta tunteita ei vaan ole tarpeeksi. Ja tuntuu tosi oudolta, että miestä ei häiritse tämä ettei minulla ole tunteita ja mietin koko aika eroa. Yleensä sit aina päätän että lykkään tätä päätöstä vielä, mutta silti mielessä aina pyörii että löytäisinköhän jonkun sopivamman... Ja miestä ei kiinnosta yhtään, hän vaan haluaa jatkaa kanssani olin asiasta mitä mieltä tahansa.
Kommentit (39)
Olet ”uhannut” erolla jo niin monta kertaa ettei mies ota sinua enää tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse juuri samassa tilanteessa. Miehet on outoja.
Ei edes asuta yhdessä, eli eron pitäisi ns. paperilla olla helppo juttu, mutta me jäämme vaan toisiimme roikkumaan. Ei uskalla repäistä sitä laastaria irti. Mitä jos vuoden päästä kaduttaakin kun en löytänytkään parempaa?
Älä viitsi AP. Mies ei sitä päätä eroatteko vai ette. Et rakasta miestäsi, joten molemmille parempi erota. Mies voi ettiä jonkun joka rakastaa häntä ja sinä jonkun jota rakastat. Ihme leikkimistä harrastat.
Mitä miehen pitäisi suostua uskomaan? Että haluat ehkä erota, tai sitten? Epäilen, että hän uskoo ihan hyvin sen, ettet sinä tiedä mitä haluat, eipä tiedä varmaan hänkään. Oikeastaan te kuulostatte hyvältä parilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei edes asuta yhdessä, eli eron pitäisi ns. paperilla olla helppo juttu, mutta me jäämme vaan toisiimme roikkumaan. Ei uskalla repäistä sitä laastaria irti. Mitä jos vuoden päästä kaduttaakin kun en löytänytkään parempaa?
No siis otappa se nokka alkuun pois omasta navastasi. Parisuhteessa on kyse siitä että molemmat rakastaa toisiaan ehdoitta ja on väärin toista kohtaan pitää varalla jos sattuu joku parempi vastaan. Olet ap todella itsekeskeinen kun edes pohdit tuollaista.
Niin no vuoden päästä jos et löydäkään parempaa ja tulee ikävä niin mies ottaa sinut varmaan takaisin. Jos ei ota niin et ollut oikea hänelle. Mitä jahkaamista tuossa nyt enää on, eikun vapautta maistelemaan ja miehelle moi då!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei edes asuta yhdessä, eli eron pitäisi ns. paperilla olla helppo juttu, mutta me jäämme vaan toisiimme roikkumaan. Ei uskalla repäistä sitä laastaria irti. Mitä jos vuoden päästä kaduttaakin kun en löytänytkään parempaa?
Läheisriippuvaisuuteen saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei niistä ikinä eroon pääse^^
Tiedän, että olisi oikein erota, mutta en vaan osaa tehdä sitä kun mies myös vaan roikkuu minussa. Luulisi, että jokainen jolla on vähänkin itsekunnioitusta ei olisi sellaisen ihmisen kanssa, josta tietää ettei tämä rakasta yhtään? Itse olisin antanut itselleni kenkää jo kauan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prinsessaharhainen nainen, kuinka yllättävää
Sinä päätät milloin olet eronnut, vaikka toinen ei suostu. Mieti miten saat asuntoasiat kuntoon pian. Voiko joku sukulainen tai ystävä auttaa asuntoasioissa vai hoidatko itse. Ensikerralla mene yhteen vain harkinnan jälkeen, ettei tule samoja tilanteita enää uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se ole yleensä miesten ongelma, että pidetään ihan OK naista varalla kunnes vastaan tulee parempi?
Ja aina saa erota. En tarkoittanut äskeisessä etteikö tilanteita voi tulla.
Ensitöiksesi ap päätä haluatko erota. Ja sitten eroa tai älä eroa.
Kaappaan threadin: Vaimo on puhunut erosta jo pari vuotta. Ei saa tehtyä hakemusta. Välitämme toisistamme (=emme ole huonoissa väleissä), mutta mitään kämppisfiiliksiä kuumempia tunteita meillä ei ole. Ainoa mikä pitää "ehkä" yhdessä on 5v yhteinen lapsi ja yhteinen talo&laina. En haluaisi tuottaa lapselle pettymystä, mutta suhteemme ei tule tällaistä etäistä kaveruutta paremmaksi muuttumaan. Itse en ole hakenut eroa johtuen juurikin tuosta lapsesta ja osittain siitä että minun on vaikea myöntää liiton epäonnistuneen, kun olen panostanut siihen kaiken mitä pystyn.
Vaimo asuu käytännössä koko ajan toisella paikkakunnalla työn ja oman halunsa vuoksi. Itse olen pojan kanssa kotona ja ns. pyöritän arkea. Poika ei ikänsä vuoksi näe tässä mitään outoa, mutta jossakin vaiheessa alkaa varmasti ymmärtämään. En itsekään oikein tiedä mitä pitäisi tehdä... :(
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että olisi oikein erota, mutta en vaan osaa tehdä sitä kun mies myös vaan roikkuu minussa. Luulisi, että jokainen jolla on vähänkin itsekunnioitusta ei olisi sellaisen ihmisen kanssa, josta tietää ettei tämä rakasta yhtään? Itse olisin antanut itselleni kenkää jo kauan sitten.
Eli tiedän pitää löytää yhteinen terapeutti työstäämään tuota läheisriippuvaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että olisi oikein erota, mutta en vaan osaa tehdä sitä kun mies myös vaan roikkuu minussa. Luulisi, että jokainen jolla on vähänkin itsekunnioitusta ei olisi sellaisen ihmisen kanssa, josta tietää ettei tämä rakasta yhtään? Itse olisin antanut itselleni kenkää jo kauan sitten.
Pata kattilaa soimaa :D
Alue: Aihe vapaa
Miksi et vaan muuta?