Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin ehkä erota, mutta mies ei suostu uskomaan
10.06.2020 |
Olen aina välillä pohtinut että onkohan tää suhde nyt se juttu mitä haluan ja mieskin tietää tästä, mutta ei koskaan suostu uskomaan vaan aina ohittaa nämä jutut ja sanoo vaan että olen liian negatiivinen, ja kyllä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu jne. Itselläni olo, että mies on hyvä minulle, mutta tunteita ei vaan ole tarpeeksi. Ja tuntuu tosi oudolta, että miestä ei häiritse tämä ettei minulla ole tunteita ja mietin koko aika eroa. Yleensä sit aina päätän että lykkään tätä päätöstä vielä, mutta silti mielessä aina pyörii että löytäisinköhän jonkun sopivamman... Ja miestä ei kiinnosta yhtään, hän vaan haluaa jatkaa kanssani olin asiasta mitä mieltä tahansa.
Kommentit (39)
No jos miehesi haluaa olla kanssasi, mitä hänen pitäisi tehdä? Ryhtyä epätoivoisesti pelkäämään sun menettämistä.
Jospa miehesi on vain tasapainoinen ihminen, joka tietää mitä tuntee ja tahtoo. Ja ajattelee, että säkin puolestasi olet. Eli jos et halua olla hänen kanssaan, päätät sitten suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitset sen miehen uskomista? Ei minunkaan ex-mies uskonut että olen tosiaan lähdössä ennen kuin muuttoauto kurvasi pihaan ja kaverit tuli kantamaan tavaroita ulos kämpästä.
Niin se on helppo erota kun loisii toisten kämpissä.
Köyhän on aina helppo lähtee siitä vuokrakämpästä, kun ei tarvi miettiä kumpi lunastaa toisen osuuden, jne...
En tiedä mitä ai millaisa käytösä oikein odotat mieheltäsi mutta aneeksi nyt vain mutta minusta sinä Ap kuullsota hieman sanosinko pelkurilta, joka salaa oivoisi, että mies ottaisi ohjaat käsiin ja osoittaisi jotenkin -herra ties miten- että hän haluaa rakastaa sinua ja tekee ämän vuoksi suuria ihmeitä vuoksesi. Vaihtoehosiesti hänen (miehen) tulisi muuttua hirviöksi, joka käyttäytyisi ni-in huonosti, että saisit "hyvän syyn" erota.
Nyt mies on ilm. liian huomaavainen ja tahdikas. Niinpä, jos myöhemmin alkaisi kaduttamaan oma päätös erota, niin olisihan se kivempi ajatella, että vaihtoi parempaan kun lähti ja jätti "hirviömiehen", eikä aatella, että mies yritti olla loppuun asti huomaavainen ja tahdikas, mutta kun se ei vaan riittänyt - syystä, jota me muu emme tiedä.
Tai sitten toivosit, että meis kyllästyisi ulinaasi ja heittäsi sinut pihalle. - Niin voisi ajatella loppuikäsi, etei sinussa ole mitään vikaa ai puuteta mies vain kilahti ja viskasi sinut pihalle ja ämä hänen päätöksensa tuli aivan yllätäen, kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Onko suhde teille molemmille jonkinlainen status? Sinulla ei ole tunteita miestä kohtaan, miestä ei haittaa tunteittesi puuttuminen. Onkohan niitä miehelläkään, vai riittääkö parisuhteessa oleminen hänelle, sama se millainen ja kenen kanssa on suhteessa? Oletteko te molemmat jumiutuneet johonkin tottumukseen, josta kumpikaan ei uskalla irrottautua?
Ymmärrän ap:ta täysin. Olen ollut samantyylisessä tilanteessa. Ihminen on omituinen, kun on liian lähellä omaa tilannetta. Jälkikäteen sitä tajuaa että meni 'hukkaan' vuosia kun ei toiminut niinkuin tuntee olevan oikein. Omassa keississä lopulta onnistuin eroamaan kun lähdin muihin kuvioihin ulkomaille puoleksi vuodeksi. Jotenkin voimaannuin tekemään muutoksen sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, on totta että toivon miehen antavan itselleni jonkun oikean syyn että voisin jättää hänet, tai sitten jättäisi itse minut. Olisi ihan oikeasti unelmieni täyttymys jos edes kerrankin joku jättäisi minut. En ole koskaan saanut kokea miltä se tuntuu, ja voisi tehdä ihan oikeasti hyvää. Taidan olla tosin itsekin läheisriippuvainen, ja aina on sellainen ontto olo mahassa että tää juttu ei nyt vaan loksahda. Kaikki kaverit ihmettelis kyllä tosi paljon että miksi erositte, teillähän meni kaikki niin hyvin ja se oli ihan täydellinen sulle se mies. Tää on melkein suorastaan ahdistavaa. En olisi arvannut että voisi olla näin ahdistavaa olla suhteessa jumissa ilman tunteita.
AP
Hanki harrastus ja suuntaa energiasi sosiaalipornon sijaan johonkin tuottavaan tai hauskaan. Unohda miehet hetkeks ja elä omaa elämääs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, on totta että toivon miehen antavan itselleni jonkun oikean syyn että voisin jättää hänet, tai sitten jättäisi itse minut. Olisi ihan oikeasti unelmieni täyttymys jos edes kerrankin joku jättäisi minut. En ole koskaan saanut kokea miltä se tuntuu, ja voisi tehdä ihan oikeasti hyvää. Taidan olla tosin itsekin läheisriippuvainen, ja aina on sellainen ontto olo mahassa että tää juttu ei nyt vaan loksahda. Kaikki kaverit ihmettelis kyllä tosi paljon että miksi erositte, teillähän meni kaikki niin hyvin ja se oli ihan täydellinen sulle se mies. Tää on melkein suorastaan ahdistavaa. En olisi arvannut että voisi olla näin ahdistavaa olla suhteessa jumissa ilman tunteita.
AP
Tuo onttous ei johdu miehestä vaan sun omasta sieluttomuudesta, jota paikkailet vaihtamamalla miestä. Kehitä oma identiteetti ja oma elämä.
m43 kirjoitti:
Kaappaan threadin: Vaimo on puhunut erosta jo pari vuotta. Ei saa tehtyä hakemusta. Välitämme toisistamme (=emme ole huonoissa väleissä), mutta mitään kämppisfiiliksiä kuumempia tunteita meillä ei ole. Ainoa mikä pitää "ehkä" yhdessä on 5v yhteinen lapsi ja yhteinen talo&laina. En haluaisi tuottaa lapselle pettymystä, mutta suhteemme ei tule tällaistä etäistä kaveruutta paremmaksi muuttumaan. Itse en ole hakenut eroa johtuen juurikin tuosta lapsesta ja osittain siitä että minun on vaikea myöntää liiton epäonnistuneen, kun olen panostanut siihen kaiken mitä pystyn.
Vaimo asuu käytännössä koko ajan toisella paikkakunnalla työn ja oman halunsa vuoksi. Itse olen pojan kanssa kotona ja ns. pyöritän arkea. Poika ei ikänsä vuoksi näe tässä mitään outoa, mutta jossakin vaiheessa alkaa varmasti ymmärtämään. En itsekään oikein tiedä mitä pitäisi tehdä... :(
Vaimosi on valintansa jo tehnyt eikä se ole oma perhe. Laita vaan ero virallisesti vireille. Se on loppujen lopuksi paras vaihtoehto sinulle ja lapsellesi. Joko menette eri teitä tai sitten vaimosi herää korjaamaan tilannetta.
Itsellä oli samoja fiiliksiä kun vaimo otti eron, olin tehnyt kaikkeni (ehkä vähän liikaakin kiittämättömälle naiselle) perheen eteen joten harmitti kun avioliitto epäonnistui. En halua olla nostaa ikäviä tunteita esiin, mutta jos vaimo viihtyy hyvin siellä toisella paikkakunnalla, niin voi olla töiden lisäksi muukin syy viihtyä siellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex teki tota samaa, ihan sama mitä tapahtui hän sanoi: meidän pitäisi erota. Tätä kesti varmaankin pari vuotta. Kyllästyin asiaan, valmistelin asiani ja häivyn. Siitäkös poru alkoi, halusi keskustella miksi lähden. No , ei keskusteltu.
m43 kirjoitti:
Kaappaan threadin: Vaimo on puhunut erosta jo pari vuotta. Ei saa tehtyä hakemusta. Välitämme toisistamme (=emme ole huonoissa väleissä), mutta mitään kämppisfiiliksiä kuumempia tunteita meillä ei ole. Ainoa mikä pitää "ehkä" yhdessä on 5v yhteinen lapsi ja yhteinen talo&laina. En haluaisi tuottaa lapselle pettymystä, mutta suhteemme ei tule tällaistä etäistä kaveruutta paremmaksi muuttumaan. Itse en ole hakenut eroa johtuen juurikin tuosta lapsesta ja osittain siitä että minun on vaikea myöntää liiton epäonnistuneen, kun olen panostanut siihen kaiken mitä pystyn.
Vaimo asuu käytännössä koko ajan toisella paikkakunnalla työn ja oman halunsa vuoksi. Itse olen pojan kanssa kotona ja ns. pyöritän arkea. Poika ei ikänsä vuoksi näe tässä mitään outoa, mutta jossakin vaiheessa alkaa varmasti ymmärtämään. En itsekään oikein tiedä mitä pitäisi tehdä... :(
Mikä siinä elämässä ilman romantiikkaa on niin kamalaa? Jotenkin tosi junttia ja primitiivistä lähteä liitosta, kun romantiikka kuolee. Ei olla mitään eläimiä, joiden pitää päästä paritteleen aina kun uus kausi alkaa.
Mun nähdäkseni avioliitto on kumppanuutta, jota romantiikka voi olla osa, tai sitten ei. Se voi olla osa sitä vähän aikaa, ja sitten voi tulla jotain muita juttuja tilalle. Sekin on ihan ol, että molemmat elää ns omaa elämäänsä. Sitä en ymmärrä, miks pitää päästä uudestaan ja uudestaan siittämään ja synnyttämään, ja vanhemmalla iällä kun ei edes enää tehdä lapsia, niin siinä on vielä vähemmän pointtia. Eikö teillä ole mitään muuta mielekästä sisältöä tai intohimoa elämässä, kuin romantiikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun mietin aikaa taaksepäin, en muista että olisin koskaan edes ollut ihastunut tähän mieheen. Jotain kaveruutta tuntenut korkeintaan. Yhdessä on ollut aina "ihan kivaa", mutta en koskaan ole tuntenut mitään sielujen sympatiaa tämän kanssa. Seksikin on ollut vaan ihan OK, ja monesti sitä on harrastettu niin, että mulla ei tee yhtään mieli mutta miehen mieliksi. Enkä tunne mitään koko aktin aikana. Ei koskaan kysynyt multa, että haluisinko olla yhdessä vaan ilmoitti kerran yks kaks että kerron nyt sit kaikille, että me ollaan pari. Mies on tehnyt tähän asti kaikki päätökset, siksi odotan myös eropäätöstä häneltä. Säälittävää, tiedän.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla juat perus erolla uhkailija niin ei ota tosissaan. Exä uhkaili pari vuotta kunnes kannoin sen tavarat pihalle. Ei uhkaile enään
m43 kirjoitti:
Kaappaan threaterassindin: Vaimo on puhunut erosta jo pari vuotta. Ei saa tehtyä hakemusta. Välitämme toisistamme (=emme ole huonoissa väleissä), mutta mitään kämppisfiiliksiä kuumempia tunteita meillä ei ole. Ainoa mikä pitää "ehkä" yhdessä on 5v yhteinen lapsi ja yhteinen talo&laina. En haluaisi tuottaa lapselle pettymystä, mutta suhteemme ei tule tällaistä etäistä kaveruutta paremmaksi muuttumaan. Itse en ole hakenut eroa johtuen juurikin tuosta lapsesta ja osittain siitä että minun on vaikea myöntää liiton epäonnistuneen, kun olen panostanut siihen kaiken mitä pystyn.
Vaimo asuu käytännössä koko ajan toisella paikkakunnalla työn ja oman halunsa vuoksi. Itse olen pojan kanssa kotona ja ns. pyöritän arkea. Poika ei ikänsä vuoksi näe tässä mitään outoa, mutta jossakin vaiheessa alkaa varmasti ymmärtämään. En itsekään oikein tiedä mitä pitäisi tehdä... :(
Tuo tilanne on todennäköisesti sinulle eduksi, koska saat olla lapsen lähivanhempi. Jos haet eroa, vaimo vie hänet sinulta.
Sinnittele kunnes lapsi on 12 ja häntäkin kuullaan.
Raakaa, mutta yksi ystäväni eli koti-isänä reissunaisen kanssa vuosia. Hän hoiti kodin ja lapset ja nainen teki uraa ja suhteita. Mies lopulta haki eroa, ja nainen otti lapset ja muutti heidän kanssa toiselle puolelle Suomea uuden työn ja miehen perässä.
Joten pidä kirjaa ja todisteita siltä varalta että vaimo haluaa lähteä sen matkaan miksi on toisella paikkakunnalla. Ja pidä huoli että voit taloudellisesti ostaa hänet ulos lapsen kodista ja näyttää että sinun kanssa lapsella pysyisi tutut olot. Tosin en tiedä auttaako se mitään.
Sillä välin älä hae eroa ja nauti ajasta lapsesi kanssa.
Raakaa mutta olen nähnyt.
N52
Ap, vaikuttaa että odotat jotain lupaa erota.
Sellaista et tule saamaan.
Puoliso ei useinkaan sellaista lupaa anna koska hänellä on omat tavoitteet ja oma etu.
Miksi odotat ja tarvitset sellaista lupaa ystäviltä ja tutuilta? Ei heidän tarvitse antaa miehellesi velvollisuudesta. Miksi he päättäisivät ja sinä maksat.
Onko sinulla joku ongelma ottaa oma elämä itse haltuun, ja ongelma näyttää jopa hankalalta ulos päin.
Oletko ollut lapsuuden perheessä alistettu? Naisilla tavallista, heidät koulitaan palvelemaan, olemaan käytettävissä, sanotaan että oma tahto on itsekkyyttä.
Kasva aikuiseksi. Käy terapiassa miettimässä, kuka sinut on muokannut kynnysmatoksi. Ja sitten ota oma elämäsi haltuun ja lakkaa palvelemasta muita.
Sinun ei tarvitse olla jonkun miehen kanssa kuin silloin kun itse haluat. Jos se on hyvää seksiä kerran kuussa ja muuten asut ja elät itsenäisesti, so be it. Jos et halua edes seksiä kenenkään kanssa, sinulla on siihen oikeus. Tee töitä, harrasta, näe ystäviä, rakenna oma kiva koti, ole kummitäti, matkusta, jne.
Alue: Aihe vapaa
Mihin tarvitset sen miehen uskomista? Ei minunkaan ex-mies uskonut että olen tosiaan lähdössä ennen kuin muuttoauto kurvasi pihaan ja kaverit tuli kantamaan tavaroita ulos kämpästä.