Kun omakehu haisee ja itserakkaus kukoistaa

Tuttavani, mieheni serkku ja hänen miehensä ovat itsensä kehumisen mestareita. Ovat molemmat omien sukujensa tähtiä ja ovat rikkaista perheistä molemmat. Molemmat ulkoisestikin vähintään 9+ ja kaikki muutenkin mallillaan.
Mutta miksi silti pitää aina vain korostaa omaa ihanuuttaan? Koska en ole kateellinen heille pätkääkään, annan heille molemmille kaiken heidän tarvitsemansa ihailun ja yleensä tapaamisissa puhumme vain heistä. Heillä kun esimerkiksi tuntuu paistavan aina aurinko vaikka naapuritontilla myrskyää. Reissukohteet täydellisiä vaikka kuvat kertoisi muuta. Asunto priimaa vaikka lehdestä saa lukea paikan levottomuuksista yms. Naurattaa aina nämä tyypit. Onko jotain huonoa itsetuntoa kun pitää nuin korostaa itseä?