Onko suvussasi perintöriita juuri käynnissä? Kerro tilanteesta!

No meillä oli mutta toisaalta tilanne jo ohi. Lapseton sukulainen testamenttasi veljensä lapsenlapsille koko omaisuutensa (kohtalainen, noin 0,5M) edellisen sukupolven jakosuhteella kolmeen osaan. Lapsenlapsia on kahdeksan mutta niin että kahdessa perheessä 2 ja yhdessä 4 kun siinä haarassa oli kaksi avioliittoa, joista kummastakin kaksi lasta. Ja siitä testamentista sitten riemu repesi; 1/6 perijöiden odotettiin luopuvan jotenkin omasta osuudestaan niin että kaikki saisivat 1/8 eikä testamentin mukaisesti.

Omaisuus jaettiin testamentin mukaan mutta lopputulema on ettei puolet suvusta enää ole puheväleissä kenenkään kanssa.

Ystävät voi valita sukulaisia ei. Perinnonjaot tuovat raadollisuuden esiin.

Suvussa on perintörita ollut vähintään 1980-luvun puolivälistä käynnissä. Mahdollisesti sen juuret on kauempana, mutta tuolloin minä siihen törmäsin ja se muuten traumatisoi kymmenvuotiaan ikuisiksi ajoiksi.

Omaisuutta jaettiin kyllä ihan sulassa sovussa, ongelma tuli siinä vaiheessa, kun hoksattiin, että tämä kaikkihan olisi pitänyt laittaa johonkin paperille ja veroakin pitää maksaa.

Leski siis kieltäytyi testamentista mutta lastensa kanssa sitten kuitenkin vaihteluvat kohtalaisen arvokasta irtainta sinne tänne tonne ennen perunkirjoitusta ja soppa oli valmis.

Onneksi olen vasta seuraavaa sukupolvea niin ei ole oma lusikka kulhossa.

Sukulaismiehellä oli ensimmäisestä avioliitostaan poika, joka ei biologisesti ollut hänen (mutta koska syntyi avioliitossa, niin isyys oli sillä selvä, vaikka avioliitto kesti kokonaista 3 kk eli sen aikaa, että lapsi syntynyt). Mies meni sittemmin ns. hyviin naimisiin ja sai 3 lasta. Miehen kuoltua myös esikoispoika oli mukana perukirjoituksessa ja suuttui syvästi siitä, että isänsä ei omistanutkaan mitään. Kaikki oli vaimon nimissä, vaimohan ne pääosin perimällä oli saanut. Jaettavaa ei siis ollut, vaikka isän perhe oli elänyt kohtalaisen ökyä elämää. Miehen palkkatulot oli laitettu mukavaan elämiseen, vaimon perinnön tuotto omaisuuden kartuttamiseen.

Perinnönjaosta riidellään edelleen, 12 vuotta sukulaismiehen kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Suvussa on perintörita ollut vähintään 1980-luvun puolivälistä käynnissä. Mahdollisesti sen juuret on kauempana, mutta tuolloin minä siihen törmäsin ja se muuten traumatisoi kymmenvuotiaan ikuisiksi ajoiksi.

Mikäli haluaa pesästä juuri tietyn asian, niin ei voi vaatia pakkojakoa, vaan yritettävä sovitella ja viimeisenä keinona kauhuntasapaino ja odottelu,nettä pesän änkyrät vähenee ja ehkä jako helpottuu.

Pakkojako nimittäin aiheuttaa sen, että mikäli ei jakoa saada sopuisasti, niin kaikki pesän omaisuus realisoidaan ja saadut rahat jaetaan pesän osakkaitten kesken.

Toki realisointivaiheessa osakas voi yrittää ostaa omilla rahoillaan haluamaansa. Mutta kisassa on ulkopuolisetkin ostajat liikkeellä.

Vanhemmat vielä elossa mutta haluaisivat jo etukäteen järjestellä, mitä kukin saa. Mutta eivät tajua, että joku peltopläntti tai 70-l. lähes remontoimaton omakotitalo ei vastaa kesämökin arvoa eikä niitä siksi voi sovussa jakaa "tasan"... Saati sitten, kun osa ei halua missään nimessä kesämökkiä yhteisomistukseen ja osa taas haluaa... Nyt siis riidellään jo ennen perinnönjakoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvussa on perintörita ollut vähintään 1980-luvun puolivälistä käynnissä. Mahdollisesti sen juuret on kauempana, mutta tuolloin minä siihen törmäsin ja se muuten traumatisoi kymmenvuotiaan ikuisiksi ajoiksi.

Mikäli haluaa pesästä juuri tietyn asian, niin ei voi vaatia pakkojakoa, vaan yritettävä sovitella ja viimeisenä keinona kauhuntasapaino ja odottelu,nettä pesän änkyrät vähenee ja ehkä jako helpottuu.

Pakkojako nimittäin aiheuttaa sen, että mikäli ei jakoa saada sopuisasti, niin kaikki pesän omaisuus realisoidaan ja saadut rahat jaetaan pesän osakkaitten kesken.

Toki realisointivaiheessa osakas voi yrittää ostaa omilla rahoillaan haluamaansa. Mutta kisassa on ulkopuolisetkin ostajat liikkeellä.

Ei se jako riitaa lopeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvussa on perintörita ollut vähintään 1980-luvun puolivälistä käynnissä. Mahdollisesti sen juuret on kauempana, mutta tuolloin minä siihen törmäsin ja se muuten traumatisoi kymmenvuotiaan ikuisiksi ajoiksi.

Mikäli haluaa pesästä juuri tietyn asian, niin ei voi vaatia pakkojakoa, vaan yritettävä sovitella ja viimeisenä keinona kauhuntasapaino ja odottelu,nettä pesän änkyrät vähenee ja ehkä jako helpottuu.

Pakkojako nimittäin aiheuttaa sen, että mikäli ei jakoa saada sopuisasti, niin kaikki pesän omaisuus realisoidaan ja saadut rahat jaetaan pesän osakkaitten kesken.

Toki realisointivaiheessa osakas voi yrittää ostaa omilla rahoillaan haluamaansa. Mutta kisassa on ulkopuolisetkin ostajat liikkeellä.

Minä olen nähnyt pakkojaon, eikä siinä realisoitu mitään omaisuutta. Siinä määrättiin perintö (isohko maatila) sellaisenaan pikkuveljelle, joka sitten määrättiin maksamaan seuraavan 20 vuoden maksuajalla siskolleen puolet talon hinnasta. Maksusuunnitelman valvontaa ei jörjestetty mitenkään. Arvatkaa, pystyikö maksamaan?

suvussani on perunoita juuri kiehumassa