Ex haluaa 4v ja 7v viikko-viikko : ' //
Minulla hajoaa sydän palasiksi. Erottiin, mies ei ollut yhtään aktiivinen lasten suhteen ja eletty yli vuosi ihan tiiviisti keskenämme. Mies pitänyt joka toinen viikonloppu yön tai kaksi. Nyt hänellä uusi parisuhde ja keksinyt että haluaa lapset viikko-viikko. Olen kauhuissani. Arki sujuu ja ollaan tiivis perhe. Lapset noin pieniä. Miehellä on puitteet että mitä minä voin? 7v tykkää olla molemmissa. Aivan järkyttävä ajatus jos menettää lapset puoliksi. Miten tästä eteenpäin? Jos hän voi vaatia niin miten siihen sopeutuu? Muistan pienen vielä rinnallani...
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Eihän sun ole pakko suostua moiseen. Miten mies nyt yhtäkkiä sitäpaitsi haluaa noin ison muutoksen jo vakiintuneeseen tilanteeseen eikä aiemmin ole ollut edes kiinnostunut? Se on lapsillekin iso muutos.
Ei se nyt onneksi ihan niinkään mene, että se on äidin yksin päätettävissä.
Voi ihan hyvin olla, että eksä ei siksi pitänyt lapsia paljon luonaan, että katsoi olosuhteiden olevan lapsille huonot. Nyt on ehkä uusi, isompi asunto ja uuden puolison takia elämä säännöllisempää. Moni mies ajattelee, ettei "osaa" hoitaa lapsiaan, ehkä ap:n mies ajatteli niin.
Joka tapauksessa se voi olla lasten etu pitää tiivistä yhteyttä isäänsäKIN. Mutta olen monen ketjussa kommentoineen kanssa samaa mieltä siinä, että äkillinen muutos ei ehkä ole hyvä ajatus, vaan isälläoloaikaa voi olla järkevää hitaasti kasvattaa.
Toki se tuntuu ap:sta kurjalta, oikein hyvin voin sen kuvitella. Lapset ovat vielä pieniä na side äitiin vahva. Mutta mieti, mikä on lapsillesi parhaaksi. Hyvät ja kitkattomat välit vanhempien välillä vai riitely? Nyt on tärkeää sivuuttaa itsekkäät mielihalut ja toimia lasten parhaaksi.
Meilläkin ex vaati viikko-viikko asumista sen jälkeen kun oli kadonnut lasten elämästä 3 vuodeksi! Oli vain saanut idean että saisi näin kaupungin vuokra kolmion ja voisi vuokrata makuuhuonetta/huoneita pimeästi eteenpäin ja pääsisi "rikastumaan". Sitten kun saikin vain joka toisen viikonlopun niin ei jaksanut vaivautua näkemään. Taas ollut 2 vuotta kokonaan kadonneena. Erottiin jo kuopuksen odotusaikana eikä hoidellut ikinä esikoistakaan. Jos olisi isä joka osasi hoitaa ja rakastaisi niin ilomielin antaisin viikko-viikko kun itsellä ollut niin rankkaa vetää yh arkea 15vuotta kun on niin kuluttava ja joustamaton työpaikka.
Lapsille tulee äitipuoli ja toinen ihminen saa olla heidän kanssaan. Haluaisin olla äitinä omilleni. Mitä minä jollain leffaillalla tai voimistelutunnilla teen kun haluan olla ja elää arkea omien lasteni kanssa?
Ap
Ei nuo mitään pieniä ole. Aivan hyvin normaalitilanteissa tuon ikäiset elää viikko-viikko-vuoroissa. Teillä tosin isää ei ole tähän asti lapset kiinnostaneet, joten teidän tilanne ei ole normaali. Mutta lapsilla on oikeus tavata isäänsä yhtä paljon kuin äitiäkin, joten koita sysätä oma eroahdistuksesi syrjään ja mieti lasten parasta. Hyvä isäsuhde on oikeasti kullanarvoinen asia eikä sellainen synny, jos tapaa vain kahdesti kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille tulee äitipuoli ja toinen ihminen saa olla heidän kanssaan. Haluaisin olla äitinä omilleni. Mitä minä jollain leffaillalla tai voimistelutunnilla teen kun haluan olla ja elää arkea omien lasteni kanssa?
Ap
Ala käydä treffeillä. Ei tarvitse olla mitään vakavaa, mutta jotain sutinaa elämään. Kuulostaa sille että elät nyt liikaa vain lasten kautta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille tulee äitipuoli ja toinen ihminen saa olla heidän kanssaan. Haluaisin olla äitinä omilleni. Mitä minä jollain leffaillalla tai voimistelutunnilla teen kun haluan olla ja elää arkea omien lasteni kanssa?
Ap
Voi tiedän niin tunteen! Ja sen ristiriidan kun äitipuoli on oikeasti kiva ja kun lapset tottuvatkin aika nopeasti. Ja samalla olo tuntuu kauhealta, kun lapset viihtyvät toisten lasten kanssa siellä leikkimässä. Ja olo on yksinäinen ja tarpeeton. Mutta sitten toisaalta se, että tiedät että heillä hyvä olla, jos ei ikävöi.
Ja kun sitä yllättäen tottuukin itse viikko-viikko systeemiin ja alkaa jopa nauttimaan siitä. Ja ne tunteet että saako tästä nauttia näin?
Mulla nyt 6kk viikko-viikkosysteemiä takana (sitä ennen oltiin lasten kanssa tosi tiiviisti nelisen vuotta) ja tällä erää tunne ihan OK. Mutta monenlaisia tunteita käyty, joten I feel you & tsemppiä ❤️
Lastenvalvoja ei määrää mitään vaan kirjaa sovitut asiat.
Minäkään en suostunut 5v viikko viikkoon.
Mutta totta se on, että sitten toinen nainen pitää kainalossa, jakaa ilot ja surut. Minä synnytin lapset ja haluaisin heidät kasvattaa. Treffit on aika toissijainen asia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille tulee äitipuoli ja toinen ihminen saa olla heidän kanssaan. Haluaisin olla äitinä omilleni. Mitä minä jollain leffaillalla tai voimistelutunnilla teen kun haluan olla ja elää arkea omien lasteni kanssa?
ApVoi tiedän niin tunteen! Ja sen ristiriidan kun äitipuoli on oikeasti kiva ja kun lapset tottuvatkin aika nopeasti. Ja samalla olo tuntuu kauhealta, kun lapset viihtyvät toisten lasten kanssa siellä leikkimässä. Ja olo on yksinäinen ja tarpeeton. Mutta sitten toisaalta se, että tiedät että heillä hyvä olla, jos ei ikävöi.
Ja kun sitä yllättäen tottuukin itse viikko-viikko systeemiin ja alkaa jopa nauttimaan siitä. Ja ne tunteet että saako tästä nauttia näin?
Mulla nyt 6kk viikko-viikkosysteemiä takana (sitä ennen oltiin lasten kanssa tosi tiiviisti nelisen vuotta) ja tällä erää tunne ihan OK. Mutta monenlaisia tunteita käyty, joten I feel you & tsemppiä ❤️
Hyvin kuvasit!!! Minkä ikäiset lapset oli kun aloititte viikko viikko? Jos olet tottunut niin tunnetko silti menettäneesi puolet heidän lapsuudesta ja äitiydestä? Ovatko jotenkin "kauempana" sinusta nykyään kun puoli elämää heillä ihan sinusta ulkopuolista? Miten kestät ja pystyt sen käsittelemään ja elämään sen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Lapsille tulee äitipuoli ja toinen ihminen saa olla heidän kanssaan. Haluaisin olla äitinä omilleni. Mitä minä jollain leffaillalla tai voimistelutunnilla teen kun haluan olla ja elää arkea omien lasteni kanssa?
Ap
Ei se nainen mikään äitipuoli ole, vaain isän uusi naisystävä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta totta se on, että sitten toinen nainen pitää kainalossa, jakaa ilot ja surut. Minä synnytin lapset ja haluaisin heidät kasvattaa. Treffit on aika toissijainen asia. Ap
Olisit miettinyt tätä ennen kuin erosit. Lapsille on parasta olla molempien vanhempien kanssa ja se on vanhempien tehtävä taata heille eron jälkeenkin. Hyvä että eksäsi on vihdoinkin tajunnut, että haluaa olla lastensa kanssa. Kyllä sä toivut.
Kuule ap. Kun se lasten isä on ihan yhtä paljon vanhempi heille, kuin mitä sinä olet heille äiti. Taidat vaan olla mustasukkainen miehen uudelle naisystävälle.
Ehkä he toivovat, että se pienentäisi elareita.
Kyseessä olisi nimittäin rehellisesti sanoen maailmanhistorian ensimmäinen uusioperheen puoliso, joka ihan huvilseen haluaisi miehen lapsia kotiinsa useammin.
Nimi. Uusperheen äiti
Eivät ole vain sun lapsia! Yhteisiä eli yhdessä hoidatte.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he toivovat, että se pienentäisi elareita.
Kyseessä olisi nimittäin rehellisesti sanoen maailmanhistorian ensimmäinen uusioperheen puoliso, joka ihan huvilseen haluaisi miehen lapsia kotiinsa useammin.
Nimi. Uusperheen äiti
Miten niin? Kyllä mä haluan miehen lapset meille mahdollisimman usein.
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo mitään pieniä ole. Aivan hyvin normaalitilanteissa tuon ikäiset elää viikko-viikko-vuoroissa. Teillä tosin isää ei ole tähän asti lapset kiinnostaneet, joten teidän tilanne ei ole normaali. Mutta lapsilla on oikeus tavata isäänsä yhtä paljon kuin äitiäkin, joten koita sysätä oma eroahdistuksesi syrjään ja mieti lasten parasta. Hyvä isäsuhde on oikeasti kullanarvoinen asia eikä sellainen synny, jos tapaa vain kahdesti kuussa.
Tai sitten ap on niitä äitejä jotka omivat lapset täysin eivätkä anna isälle mahdollisuutta tutustua ja oppia hoitamaan lasta. Kun "minä olen äiti minä tiedän ja teen paremmin". Sitten ihmetellään myöhemmin kun eivät osaa olla keskenään kun kumpikin vierastaa vaikka saman katon alla asuttu jo vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa ap itsekäs ihminen. Ajattele, jos sinä olisit exäsi ja saisit nähdä lapsiasi noin vähän. Vko-vko on reilumpi.
Ei todellakaan ole itsekäs. Mies ei ole ollut aiemmin kiinnostunut lapsistaan. Äiti ja lapset kuuluvat yhteen. Miehellä on jo uusi kumppani hankittuna. Mies voi aina helposti siittää lisää lapsia uudelle kumppanille, vaikka loppuikänsä. Naisilla se ei ole niin helppoa.
Itse asiassa nainen ei tarvitse edes miestä saadakseen lapsia, joten onhan se lasten hankkiminen naiselle siinä mielessä helpompaa.
Eli mies on nyt tajunnut, että haluaa olla lapsilleen isä ja ehkä häntä harmittaa, ettei ollut yhtä fiksu isä aiemmin. Eikö tuo nyt ole ihan hyvä asia? Ehkä ei kannata kylmiltään siirtyä viikko-viikko -tapaamisrytmiin, vaan edetä sitä kohti jotenkin asteittain. Onhan se varmasti haikeaa ja repivää, mutta kaipa isäkin ikävöi ja kaipaa lapsiaan. Ja lapsilla olisi nyt mahdollisuus saada läheinen suhde ja normaali elämä paitsi äitinsä, myös isänsä kanssa. Eikö se ole hyvä asia?
Isä on tasavertainen vanhempi siinä missä äitikin, miksi olisi yhtään epäreilumpaa äidille viikko-viikko kuin isälle vähemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa että ihan aidosti elävät normaalia elämää ja olisi halukkaita sitoutumaan. Mutta tuntuu niin repivältä. Ap
Jaa... viikko-viikko-systeemiä puolusteleva provo... 0/5
On uudella lapsia ja kokemusta, puitteet jne. Vahvoilla ovat jos vaatii. Mitä minä siinä voin perustella... Ap