Mies ottaa minusta tilannekuvia vaikka tietää, etten halua tulla kuvatuksi

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa muistoja yhteisistä iloisista hetkistä? Mikä sinulla on syynä, että vihaat noin paljon kuvien ottoa jos oletetaan että kuvat ovat vain muistoja omaan käyttöön eikä niitä postata esim. sosiaaliseen mediaan?

Nimenomaan tuo mun mielestä vaan kertoo, että mies rakastaa sua ja haluaa että tallennetaan muistot ja ne pienetkin arkiset tilanteet. Mun mielestä olisi paljon ikävempää jos olisi mies, joka sanoisi vaika että 'Menes nyt pois kuvasta kun olet niin ruma!' 

Tästä olisi teidän hyvä keskustella, koska se selvästi nakertaa suhdettanne.

Kuvanottoasiassa itsekin olen kyllä enemmän miehesi puolella, riippuen tietysti siitäkin, millaisissa tilanteissa kuvaa ja miltä kuvat näyttävät. Pidän siitä, että arjen tilanteista jää kuvia muistoksi, eikä pelkästään Linnanmäki-retkistä tai hääjuhlista vaan myös mökkeilystä tai puiden pinoamisesta perheellä, kyläilystä mummolassa tai yhteisistä illanvietoista. Tahdon tallentaa sitä elämää, jota päivittäin elämme. Otan yleensä muutamia kuvia ja poistan tai rajaan sellaiset, joissa jollakulla on epäonnistunut ilme, enkä jaa niitä luvatta, mutta yleensä kuvassa olijat tykkäävät itsekin saada muistoja tilanteista.

Olen usein törmännyt siihen, että ihmiset estelevät "älä ota kuvaa, en tahdo olla kuvassa", enkä tietysti otakaan jos ei lupaa ole, mutta joskus olen muistuttanut että siitä jää hänellekin muisto tilanteesta. Olen kuullut monen sanoneen vuosienkin jälkeen, että olipa hyvä kun silloinkin kuvasit, hänellä ei ole siltä ajalta yhtään kuvia itsestään ja nyt huomaa, että eihän sitä näyttänytkään ollenkaan pahalta vaikka silloin kuvitteli.

Loppujen lopuksi, kuvassa kuin kuvassa olemme ainakin aina nuorempia ja ehkä kauniimpiakin jälkikäteen katsoen, kun se sen hetkinen vastahakoisuus suodattuu pois.

AP:n valokuvaava mies saattaa haluta tallentaa niitä yhteisiä hetkiä ja muistoja vaikkapa perhealbumiin ja lapsille, ei käyttää kuvia mihinkään mystiseen ilkeään tarkoitukseen. Ehkä joskus on ihan hyvä antaa siihen lupakin. Ajattele, jos vaikka kuolet, miten tärkeä sellainen kuvamuisto voi lapsillesi olla.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi työstää minäkuvaa ja itsetuntoa. Tuollainen ei ole normaalia käytöstä.

Et sinä ole maailman kammottavin olio, tai sinulla ei olisi miestä.

Ennen nykyistä kännykkäkameroiden ja instagramien aikaa oli täysin normaalia, ettei ollut itsestä mitään kuvia missään. Aikuisilla ihmillä (henkisesti aikuisilla) tuskin on itsestä kuvia nykyäänkään. 

Jos nyt vertaa entistä aikaa tähän nykyiseen insta-aikaan, niin voi kyllä suoralta kädeltä todeta, että entisajan ihmisillä oli kyllä paljon realistisempi ja terveempi minäkuva ja itsetunto, kuin nykyajan instapyllistelijöillä. 

Minullakaan ei ole itsestäni ajokorttia ja passia lukuunottamatta itsestäni kuvia yhtään missään ja silti minulla ei ole itsetuntoni saati minäkuvani kanssa minkäänlaisia ongelmia. Sen sijaan siskontytöstäni en ole aivan varma. Hänellä on instagramissa varmaan tuhat erilaista kuvaa omasta ahteristaan.

Et voi oikein kieltää julkisella paikalla kuvaamista. Kotona kuvaamisen voit kieltää. Kotirauhan piirissä ei saa kuvata ilman lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Et voi oikein kieltää julkisella paikalla kuvaamista. Kotona kuvaamisen voit kieltää. Kotirauhan piirissä ei saa kuvata ilman lupaa.

Mutta niiden julkaiseminen esimerkiksi instassa, tai yhtään missään ilman kohteen lupaa on laissa kielletty, riippumatta siitä missä ne kuvat on otettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voinko ottaa kaupan kassasta tai vartijasta kuvan jos haluan?

Voinko kuvata esim poliisiautoa niin, että polet näkyy siinä kuvassa naamastaan?

Voit, mutta kassa tai vartija voi pyytää sinua poistumaan. Sinun ei tarvitse poistaa heidän kuviaan.

Voit kuvata poliisiautoa ja voit kuvata myös ihan yksittäisiä poliiseja niin paljon kuin haluat, kunhat et häiritsemään heidän virkansa toimitusta, esim. olemalla poliisin tiellä.

Poliisi ei voi pyytää sinua poistamaan heistä otettuja kuvia, eikä heillä ole oikeutta ottaa sinulta kameraa tai poistaa niitä itse.

Eikös se nainen hävinnyt oikeudessa, kun hän oli ottanut kuvan pakettiautosta pyörätiellä, mikä sitten sattuikin olemaan poliisiauto ja kyseiset poliisit ottivat nokkiinsa kuvaamisesta ja tyhjäsivät naisen kameran ja tivasivat henkilöllisyystodistusta naiselta. Ja kun naisella ei ollut sitä mukana, niin ottivat naisen kiinni ja veivät asemalle, vaikka heille tulikin jo ilmoitus ettei nainen ollut se, joksi he häntä epäilivät? Niin nainen sitten valitti asiasta oikeuteen, niin lopputulema oli ettei mitään väärää tapahtunut ja että naisen olisi ilmeisesti pitänyt tajuta että väärin parkissa oleva tunnukseton pakettiauto on poliisiauto, eikä sitä kannata kuvata, jos ei halua että kameransa tyhjätään ja että kuskataan poliisiasemalle. Niin että en nyt menisi niitä poliisejakaan kuvaamaan tuosta vaan, varsinkaan jos muita ihmisiä ei ole lähettyvillä näkemässä tilannetta.

Kiitos vastauksistanne!

Tässä siis pahinta on se, että kuvissa näytän oikeasti todella kammottavalta. Jos olen niin hirveän näköinen oikeasti, minua kuvottaa että mieheni ylipäätään pystyy olemaan kanssani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi oikein kieltää julkisella paikalla kuvaamista. Kotona kuvaamisen voit kieltää. Kotirauhan piirissä ei saa kuvata ilman lupaa.

Mutta niiden julkaiseminen esimerkiksi instassa, tai yhtään missään ilman kohteen lupaa on laissa kielletty, riippumatta siitä missä ne kuvat on otettu.

Eipäs ole.

Jos sinä kävelet kadulla ihan normaalisti tekemättä mitään erikoista, minä voin ottaa sinusta kuvan missä näkyy kasvosi aivan selvästi ja sen jälkeen julkaista kuvasi kaikissa sosiaalisissa medioissa.

Mitään lakia ei rikota, etkä sinä voi julkaisua estää.

Jos taas sinä olet baari-illan jälkeen kadulla oksentamassa ja minä otan kuvan kun purjo lentää ja julkaisen sen kuvan, sinä voit haastaa minut oikeuteen.

Mutta kun ihminen on normaalioloissa julkisella paikalla saa kuka tahansa:

- Ottaa kuvan

- Julkaista sen kuvan

Ja sen kuvan tekijänoikeus on vain ja ainoastaan kuvaajalla, ei kuvatulla.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne!

Tässä siis pahinta on se, että kuvissa näytän oikeasti todella kammottavalta. Jos olen niin hirveän näköinen oikeasti, minua kuvottaa että mieheni ylipäätään pystyy olemaan kanssani.

Ap

Kuten aiemmin monesti todettua, sinulla on kovasti työtä tehtävänä minäkuvasi ja itsetuntosi suhteen.

Sairas mies kun ei suostu tuon vertaa sinua kunnioittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne!

Tässä siis pahinta on se, että kuvissa näytän oikeasti todella kammottavalta. Jos olen niin hirveän näköinen oikeasti, minua kuvottaa että mieheni ylipäätään pystyy olemaan kanssani.

Ap

Entä jos oikeasti olet miehesi mielestä kaunis ja ihana. Ajattele itsestäsi kauniisti.

Vierailija kirjoitti:

Tästä olisi teidän hyvä keskustella, koska se selvästi nakertaa suhdettanne.

Kuvanottoasiassa itsekin olen kyllä enemmän miehesi puolella, riippuen tietysti siitäkin, millaisissa tilanteissa kuvaa ja miltä kuvat näyttävät. Pidän siitä, että arjen tilanteista jää kuvia muistoksi, eikä pelkästään Linnanmäki-retkistä tai hääjuhlista vaan myös mökkeilystä tai puiden pinoamisesta perheellä, kyläilystä mummolassa tai yhteisistä illanvietoista. Tahdon tallentaa sitä elämää, jota päivittäin elämme. Otan yleensä muutamia kuvia ja poistan tai rajaan sellaiset, joissa jollakulla on epäonnistunut ilme, enkä jaa niitä luvatta, mutta yleensä kuvassa olijat tykkäävät itsekin saada muistoja tilanteista.

Olen usein törmännyt siihen, että ihmiset estelevät "älä ota kuvaa, en tahdo olla kuvassa", enkä tietysti otakaan jos ei lupaa ole, mutta joskus olen muistuttanut että siitä jää hänellekin muisto tilanteesta. Olen kuullut monen sanoneen vuosienkin jälkeen, että olipa hyvä kun silloinkin kuvasit, hänellä ei ole siltä ajalta yhtään kuvia itsestään ja nyt huomaa, että eihän sitä näyttänytkään ollenkaan pahalta vaikka silloin kuvitteli.

Loppujen lopuksi, kuvassa kuin kuvassa olemme ainakin aina nuorempia ja ehkä kauniimpiakin jälkikäteen katsoen, kun se sen hetkinen vastahakoisuus suodattuu pois.

AP:n valokuvaava mies saattaa haluta tallentaa niitä yhteisiä hetkiä ja muistoja vaikkapa perhealbumiin ja lapsille, ei käyttää kuvia mihinkään mystiseen ilkeään tarkoitukseen. Ehkä joskus on ihan hyvä antaa siihen lupakin. Ajattele, jos vaikka kuolet, miten tärkeä sellainen kuvamuisto voi lapsillesi olla.

Olipa tässä monesta (vain pitäisikö sanoa MONEN) näkökulmasta kaunein sanankääntein pohdittu, miksi AP:n tulisi jatkuvasti antaa muiden ihmisten rikkoa omia rajojaan heidän mielikseen. Lisäksi vielä puolustellaan omaa huonoa käytöstä sillä, että oikein MONI on häntä tästä jälkikäteen kiittänyt... On se hyvä, että on vielä tällaisia hyviä ihmisiä maailmassa 🤢

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne!

Tässä siis pahinta on se, että kuvissa näytän oikeasti todella kammottavalta. Jos olen niin hirveän näköinen oikeasti, minua kuvottaa että mieheni ylipäätään pystyy olemaan kanssani.

Ap

Koen samaa kuin sinä. Vuosi sitten aloin siedättää itseäni ja vaadin itseäni ottamaan itsestäni niin monta selfietä joka päivä, että olin tyytyväinen edes yhteen. Joo, tiedän että etukamera ja peilin kauttaottaminen vääristää, mutta ei ole varaa palkata ketään kuvaajaa kuvaamaan itseäni niin pitkään, että totun sekä itseeni että ottamaan neutraaleja/hyviä ilmeitä kuvissa jne.

Oli ihan hirveää, kun olin nuorena (filmikamera-aikaan) etärakastunut ja piti yrittää aina joskus lähettää pojalle jotain kuvia. En nuorena tajunnut, että ne olisivat varmaan hänelle yhtä tärkeitä kun ne kaikki kivat kuvat, joita hän lähetti minulle. Kriiseilin vaan ulkonäöstäni ja siihen maailmanaikaan ei poseerattu kuvissa eikä otettu varmuuden vuoksi montaa muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tästä olisi teidän hyvä keskustella, koska se selvästi nakertaa suhdettanne.

Kuvanottoasiassa itsekin olen kyllä enemmän miehesi puolella, riippuen tietysti siitäkin, millaisissa tilanteissa kuvaa ja miltä kuvat näyttävät. Pidän siitä, että arjen tilanteista jää kuvia muistoksi, eikä pelkästään Linnanmäki-retkistä tai hääjuhlista vaan myös mökkeilystä tai puiden pinoamisesta perheellä, kyläilystä mummolassa tai yhteisistä illanvietoista. Tahdon tallentaa sitä elämää, jota päivittäin elämme. Otan yleensä muutamia kuvia ja poistan tai rajaan sellaiset, joissa jollakulla on epäonnistunut ilme, enkä jaa niitä luvatta, mutta yleensä kuvassa olijat tykkäävät itsekin saada muistoja tilanteista.

Olen usein törmännyt siihen, että ihmiset estelevät "älä ota kuvaa, en tahdo olla kuvassa", enkä tietysti otakaan jos ei lupaa ole, mutta joskus olen muistuttanut että siitä jää hänellekin muisto tilanteesta. Olen kuullut monen sanoneen vuosienkin jälkeen, että olipa hyvä kun silloinkin kuvasit, hänellä ei ole siltä ajalta yhtään kuvia itsestään ja nyt huomaa, että eihän sitä näyttänytkään ollenkaan pahalta vaikka silloin kuvitteli.

Loppujen lopuksi, kuvassa kuin kuvassa olemme ainakin aina nuorempia ja ehkä kauniimpiakin jälkikäteen katsoen, kun se sen hetkinen vastahakoisuus suodattuu pois.

AP:n valokuvaava mies saattaa haluta tallentaa niitä yhteisiä hetkiä ja muistoja vaikkapa perhealbumiin ja lapsille, ei käyttää kuvia mihinkään mystiseen ilkeään tarkoitukseen. Ehkä joskus on ihan hyvä antaa siihen lupakin. Ajattele, jos vaikka kuolet, miten tärkeä sellainen kuvamuisto voi lapsillesi olla.

Mikä ihme antaa sinulle luvan tallentaa muistoja vasten kuvan kohteen tahtoa? Muistuttele ihan niitä ihmisiä jotka siitä tykkäävät. En itse tykkää olla kuvissa enkä vielä ole katunut sitä koskaan. Paljon paskempi fiilis se on nähdä niitä kamalia räpsyjä joissa näyttää ihan yhtä hirveältä kuin luulikin. Vastahakoisuuteni ei ole mitään yyyyh olen niin kamala kääk älä -ininää vaan ihan todella en halua että sinä otat minusta yhtään kuvaa. Kunnioita sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä olisi teidän hyvä keskustella, koska se selvästi nakertaa suhdettanne.

Kuvanottoasiassa itsekin olen kyllä enemmän miehesi puolella, riippuen tietysti siitäkin, millaisissa tilanteissa kuvaa ja miltä kuvat näyttävät. Pidän siitä, että arjen tilanteista jää kuvia muistoksi, eikä pelkästään Linnanmäki-retkistä tai hääjuhlista vaan myös mökkeilystä tai puiden pinoamisesta perheellä, kyläilystä mummolassa tai yhteisistä illanvietoista. Tahdon tallentaa sitä elämää, jota päivittäin elämme. Otan yleensä muutamia kuvia ja poistan tai rajaan sellaiset, joissa jollakulla on epäonnistunut ilme, enkä jaa niitä luvatta, mutta yleensä kuvassa olijat tykkäävät itsekin saada muistoja tilanteista.

Olen usein törmännyt siihen, että ihmiset estelevät "älä ota kuvaa, en tahdo olla kuvassa", enkä tietysti otakaan jos ei lupaa ole, mutta joskus olen muistuttanut että siitä jää hänellekin muisto tilanteesta. Olen kuullut monen sanoneen vuosienkin jälkeen, että olipa hyvä kun silloinkin kuvasit, hänellä ei ole siltä ajalta yhtään kuvia itsestään ja nyt huomaa, että eihän sitä näyttänytkään ollenkaan pahalta vaikka silloin kuvitteli.

Loppujen lopuksi, kuvassa kuin kuvassa olemme ainakin aina nuorempia ja ehkä kauniimpiakin jälkikäteen katsoen, kun se sen hetkinen vastahakoisuus suodattuu pois.

AP:n valokuvaava mies saattaa haluta tallentaa niitä yhteisiä hetkiä ja muistoja vaikkapa perhealbumiin ja lapsille, ei käyttää kuvia mihinkään mystiseen ilkeään tarkoitukseen. Ehkä joskus on ihan hyvä antaa siihen lupakin. Ajattele, jos vaikka kuolet, miten tärkeä sellainen kuvamuisto voi lapsillesi olla.

Mikä ihme antaa sinulle luvan tallentaa muistoja vasten kuvan kohteen tahtoa? Muistuttele ihan niitä ihmisiä jotka siitä tykkäävät. En itse tykkää olla kuvissa enkä vielä ole katunut sitä koskaan. Paljon paskempi fiilis se on nähdä niitä kamalia räpsyjä joissa näyttää ihan yhtä hirveältä kuin luulikin. Vastahakoisuuteni ei ole mitään yyyyh olen niin kamala kääk älä -ininää vaan ihan todella en halua että sinä otat minusta yhtään kuvaa. Kunnioita sitä.

Toisaalta, ne kaikki muut näkevät sinut livenäkin ja oletettavasti näytät ihan yhtä "kauhealta" tai sitten muutkin katsovat vain, että onpas epäonnistunut kuva. Näin toivon ainakin itsestäni, toinen kuvauskammoinen, jolla aina epäonnistunut ilme ja vartalo tuottaa aina ahdistuksen.

Mua ärsyttää kun välillä maastolenkillä hevosen kanssa joku valopää haluaa kuvata. Kysyisikin luvan, mutta ei ole kertaakaan tapahtunut! Seuraavan kerran alan itse kuvata sitä kuvaajaa.. ehkä sitten tajuaa hölmöytensä.

Menkää muualle kameroidenne ja " kaikki pitää kuvata " asenteenne kanssa.

Terveisin ei somessa.

Nyt kun lähes jokaiselta löytyy kamera luurista niin olisi aika päivittää näitä kuvauslakeja, inhottavaa että kuka vaan saa ottaa kuvia ilman seuraamuksia.

Tässä on oleellista se, että ap:n mies ei kunnioita ap:n tahtoa kuvausasiassa. Se tarkoittaa, että hän ei kunnioita toisen ihmisen rajoja. Tuossa on varmaan myös alitajuinen pelko, että mies voisi uhata julkistaa rumia otoksia ap:sta, jos ap esim päättäisi suhteen.

Kyse voisi olla yhtä hyvin siitä, että joku ei pidä siitä, että häntä tartutaan perseestä ja hän on pyyyänyt puolisoa olemaan tekemättä niin, mutta hän tekee niin kuitenkin. Ei siis kunnioiteta toisen ilmaisemaa tahtoa ja henkilökohtaisia rajoja.