Lue keskustelun säännöt.
Hellyyden puute on pahinta sinkkuudessa
07.06.2020 |
En ymmärrä miten joku voi väittää olevansa vapaaehtoisesti sinkku. Ihminen kaipaa toiselta hellyyttä. Sinkkuna sitä ei saa. Voihan tietenkin ostaa koiran ja silitellä sitä, mutta ei sitä voi verrata ihmiseen.
Täytyy olla aika kylmä tapaus jos ei edes kaipaa toisen läheisyyttä vaan oikeasti haluaa olla yksin.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitäkin oon jossain jonkun tutkimuksen nähnyt miten paljon toisen ihmisen kosketuksella on merkitystä. Ja kyllähän ne henkiseen puoleen vaikuttavat jutut on aika isoja. Varmasti jos on pitkän aikaa ilman kosketusta, muuttuu persoona. En usko yhtään näitä vapaaehtoisesti sinkkuja. Ellei sitten ole jotain neurologista takana..
Minä en ole ikinä pitänyt koskemisesta joten en ymmärrä näitä koskemis fanaatikkoja. Ihmisen täytyy olla todella läheinen, että hänen kosketus ei tunnu vastenmieliselle. Edes lähimmät ystäväni eivät kuulu tähän joukkoon. Saako siitä koskemisesta sitten jotain? Miksi sitä on pakko saada?
Ihmisen pitää olla oikea, jotta koskeminen tuntuu hyvältä. Sinänsä se voi olla vaikka ihan vieraskin ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitäkin oon jossain jonkun tutkimuksen nähnyt miten paljon toisen ihmisen kosketuksella on merkitystä. Ja kyllähän ne henkiseen puoleen vaikuttavat jutut on aika isoja. Varmasti jos on pitkän aikaa ilman kosketusta, muuttuu persoona. En usko yhtään näitä vapaaehtoisesti sinkkuja. Ellei sitten ole jotain neurologista takana..
Minä en ole ikinä pitänyt koskemisesta joten en ymmärrä näitä koskemis fanaatikkoja. Ihmisen täytyy olla todella läheinen, että hänen kosketus ei tunnu vastenmieliselle. Edes lähimmät ystäväni eivät kuulu tähän joukkoon. Saako siitä koskemisesta sitten jotain? Miksi sitä on pakko saada?
Oletkohan autismispektrillä? Kokemuksesi toi mieleeni erään tuntemani autistisen ihmisen suhtautumisen kosketukseen. Itselleni kosketus on todella tarpeellinen asia ja voi jopa olla oikean ihmisen kanssa addiktoivaa. Voin aidosti huonosti, jos minua ei ole pitkään aikaan kukaan koskettanut. Parhaimmillaan kosketus tuntuu magneettiselta ja kihelmöivältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitäkin oon jossain jonkun tutkimuksen nähnyt miten paljon toisen ihmisen kosketuksella on merkitystä. Ja kyllähän ne henkiseen puoleen vaikuttavat jutut on aika isoja. Varmasti jos on pitkän aikaa ilman kosketusta, muuttuu persoona. En usko yhtään näitä vapaaehtoisesti sinkkuja. Ellei sitten ole jotain neurologista takana..
Minä en ole ikinä pitänyt koskemisesta joten en ymmärrä näitä koskemis fanaatikkoja. Ihmisen täytyy olla todella läheinen, että hänen kosketus ei tunnu vastenmieliselle. Edes lähimmät ystäväni eivät kuulu tähän joukkoon. Saako siitä koskemisesta sitten jotain? Miksi sitä on pakko saada?
Rauhottaa hermostoa, tuottaa hyviä hormoneja, laskee stressiä ja verenpainetta. Jos psyykeesi pysyy kunnossa ilman kosketustakin niin näppärää sinulle.
Kyllähän sitä hellyyttä kaipaa, mutta miehille se tarkoittaa seksiä ja seksi taas tarkoittaa naiselle jatkuvia virtsatietulehduksia, antibiootteja ja vatsavaivoja. Ei kiitos, mielummin olen sitten ilman hellyyttä.
Olen ollut sinkkuna melkein koko nuoren elämäni ja tässä sitä ollaan. Monet ovat paljon huonommassa tilanteessa ja heillä on lapsia ja vaativat erikoiskohtelua. Törkeää ja sekä epäkohteliasta tarjota muille omia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viesti jokaiselle nuorelle miehelle. Varsinkin yksinäiselle/syrjäytyneelle. Et oo minkään arvonen kenellekään muulle kun itsellesi. Kaikille muille tasan 0. Joten muistakaa elää itsellenne, älkääkä muille.
Tämä. Pitää tehdä oma maailma. Se yksinäisyys muuten näkyy muille ihmisille. Kun ylität suojatietä ruokaostoksien kanssa niin sun päälle meinaa tulla uusilla audeilla ne ''hyvät'' tyypit. Ne tyypit millä on vaimot ja lapset. Näkeehän ne että ton on pakko olla roskaa kun se kantaa käsin painavia ostoksia. Ne luulee olevansa koskemattomia kun niillä on rahaa paljon päällä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 53 vuotias nainen ja ollut sinkkuna 14 vuotta.Siis täysin ilman miehen läheisyyttä. Voin kertoa että mitä kauemmin olet yksin, sitä vähemmän kaipaat mitään. Itse en edes voisi kuvitella mitään kanssakäymistä miehen kanssa. Näin on hyvä.
Toivon myös, että ikääntyminen veisi seksuaaliviettini ja voisin luopua naisystävästä. Mutta siihen menee vielä varmaan ainakin 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitäkin oon jossain jonkun tutkimuksen nähnyt miten paljon toisen ihmisen kosketuksella on merkitystä. Ja kyllähän ne henkiseen puoleen vaikuttavat jutut on aika isoja. Varmasti jos on pitkän aikaa ilman kosketusta, muuttuu persoona. En usko yhtään näitä vapaaehtoisesti sinkkuja. Ellei sitten ole jotain neurologista takana..
Minä en ole ikinä pitänyt koskemisesta joten en ymmärrä näitä koskemis fanaatikkoja. Ihmisen täytyy olla todella läheinen, että hänen kosketus ei tunnu vastenmieliselle. Edes lähimmät ystäväni eivät kuulu tähän joukkoon. Saako siitä koskemisesta sitten jotain? Miksi sitä on pakko saada?
Oletkohan autismispektrillä? Kokemuksesi toi mieleeni erään tuntemani autistisen ihmisen suhtautumisen kosketukseen. Itselleni kosketus on todella tarpeellinen asia ja voi jopa olla oikean ihmisen kanssa addiktoivaa. Voin aidosti huonosti, jos minua ei ole pitkään aikaan kukaan koskettanut. Parhaimmillaan kosketus tuntuu magneettiselta ja kihelmöivältä.
Luultavammin olen, mutta ei yksikään ystävistänikään mistään hellyyksistä ymmärrä. Minä tunnen joko vastenmielisyyttä tai epämukavuutta, ehkä halua lyödä, kun minuun kosketaan. Miehet aina puhuu koskemisen tarpeesta ja kuinka haluaisi halia ja hellitellä. Hyi helkkari. Suksikoon kuuseen lääppimään vaikka itseään.
Olen ollut kolmesti pidemmässä suhteessa ja nyt 7 vuotta sinkkuna enkä enää pois vaihtaisi. Hyvät ystävyyssuhteet ovat minulle tärkeitä, läheisyys ja seksi taas ei enkä kaipaa hellyyttä, vaikka sitä noissa suhteissa sainkin. En ole koskaan ollut erityisen hellyydenkipeä joten kaikki eivät kaipaa sitä yhtä paljon kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoinen ap:n tapaus kuulostaa läheisriippuvaiselta ihmiseltä. Jotain häikkää hänella voi olla, kun pitää toisenlaisia ihmisiä arvostella.
Ap sitten kuvittelee, että jokainen löytää läheisyyttä antavan ihmisen aina kun sellaista tarvitsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormoneista ja kosketuksesta
No sehän riippuu.
Eksää ei ainakaan haittaa, rajasi kaiken koskemisen seksiin ja muu oli täysin turhaa. Sellaisiakin ihmisiä kun katsos on olemassa. Oli mun eka seurustelusuhde ja kesti vuosikymmenen, joten en edes tiennyt että voi olla muunlaista. Ekan kerran tajusin kaipaavani läheisyyttä, kun sitten sinkkuunnuttuani ajauduttiin kaverin kanssa puolivahingossa ns unikaverisuhteeseen – ihan siis vaan nukuttiin yhdessä. Se juttu päättyi kun kaveri muutti pois ja sittemmin meni vielä naimisiinkin.
Pointti: mulla on ollut sinkkuna huomattavasti enemmän läheisyyttä kuin tuossa mun pitkässä suhteessa, joten eihän se sinkkuus tässä mikään ongelma tai syy ole. Pitää vain löytää uusi unikaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sehän riippuu.
Eksää ei ainakaan haittaa, rajasi kaiken koskemisen seksiin ja muu oli täysin turhaa. Sellaisiakin ihmisiä kun katsos on olemassa. Oli mun eka seurustelusuhde ja kesti vuosikymmenen, joten en edes tiennyt että voi olla muunlaista. Ekan kerran tajusin kaipaavani läheisyyttä, kun sitten sinkkuunnuttuani ajauduttiin kaverin kanssa puolivahingossa ns unikaverisuhteeseen – ihan siis vaan nukuttiin yhdessä. Se juttu päättyi kun kaveri muutti pois ja sittemmin meni vielä naimisiinkin.
Pointti: mulla on ollut sinkkuna huomattavasti enemmän läheisyyttä kuin tuossa mun pitkässä suhteessa, joten eihän se sinkkuus tässä mikään ongelma tai syy ole. Pitää vain löytää uusi unikaveri.
Mullakin on (päivä)unikaveri ja tunnen paljon enemmän hellyyttä ja läheisyyttä kuin eksän kanssa aikanaan suhteessa.
Kuinkahan moni mies antaa ihastumis/rakastumisvaiheessa sellaisen kuvan, että antaa ja vastaanottaa hellyyttä (enkä nyt tarkoita sek.siä), ja kuinka moni oikeasti on sellainen alkuhuuman jälkeenkin? Max pari vuotta, ja löydät miehen sohvalta odottamassa kodinhoitopalveluja. Hellyys on yhtä kuin joku kämäinen taputus pepulle. Siitä sitten miettimään, että kiinnostaako olla vinkumassa sen enempää, ja oliko se huumavaihe tuon arvoista.
Osu ja uppos toi otsikon väite. Sinkkuna eläminen ja yksinäisyys on kamalaa, kun ei mitään muuta haluaisin kun hyvän parisuhteen. Tää liippaa läheltä tota yhtä toista ketjua, mutta en tosiaan ole koskaan kelvannut kenellekään, vaikka suhtkoht normaali nainen luulen olevani. Tää viikonloppu on ollut jostain syystä erityisen vaikee. Itkettää vaan koko ajan kauheesti, vaikka oon yrittänyt touhuta yksin urheesti kaikkee mitä ois mukavampi tehdä kaksin, esim. käyny lenkillä ja kokkaillu hyvää ruokaa. Tosin en oo varma osaisinko itekään ottaa sitä hellyyttä edes vastaan enää, ainakin se vaatis vähän totuttelua.
Vierailija kirjoitti:
No eipä kuule ole sen paremmin suhteessakaan.Miehen käsitys hellyydestä on päästää haiseva pieru peiton alta mun nenään.Thats it.
Mulla sama
Saan hellyyttä kissaltani enemmän kuin ikinä mieheltä suhteessa. Tuo otus tulee syliin ja viereen kehräämään, hipaisee ohikulkiessaan, ja hieraisee pohkeeseen poskellaan tai hännällään. Pyyhkäisee kevyesti kyljellään takaraivoani kun kulkee sohvan selkänojalla.
Viime suhteesta muistan miehen hellyyden tyyliin hyökkää nuolemaan naamaani etten saa hengitettyä, ja sitten suuttuu kun en halua seksiä tai kiihotu tuosta. En halua tuollaista simpanssia enää ikinä kattoni alle.
Vierailija kirjoitti:
Helposti pystyy kun tarpeeksi pitkään on yksin. Tunteet kuolee lopulta. Kasvot kivettyy. Katsot muita ihmisiä ja näet vain hahmoja. Joku hymy sinulle menettää lopulta täysin merkityksen, se ei stimuloi aivojasi lainkaan.
Tossa on perää. Pystyn nauttimaan toisen kosketuksesta ja kaipaan suhteeseen. Tunnen kuitenkin kuin jotain olisi kivettynyt sisälläni yksinäisyyden seurauksena. Minuun on tullut katkeruutta ja kyynisyyttäkin. Olen tullut laskelmoivaksi, säälimättömämmäksi ja kovemmaksi. En jaksa edes kunnolla kiinnosta naisesta edes seksin vuoksi jos ei ole mahdollisuutta parisuhteeseen. Mielessäni on jonkinlainen suojamuuri joka estää minua ihastumasta tai edes kiintymästä naiseen jos edellytyksiä suhteelle ei ole.
Naisen stressitasot laskevat oksitosiinilla (läheisyys, orgasmi, lemmikin silittäminen, hyvä katsekontakti jne). Miesten mekanismi toimii toisin.
Länsimaisten naisten stressitasot ovat noin kaksinkertaistuneet, kun naiset siirtyivät työelämään.