ikäero 1v 7kk, vinkkejä ja kokemuksia
viikko sitten syntyi meidän pojalle pikkusisko.
veli on suhtautunut siskoon vähän ylimielisesti eikä ole kovin kiinnostunut. halaamassa kävi ja pari pusuakin on antanut. mutta legolla yritti jo heittää ja yrittäätarrata kovasti kiinni jne... suurimmaks osaks semmonen kovakouraisuus on ymmärtämättömyyttä. en ole hirveästi uskaltanut antaa koskea vauvaa kun saattaa salaman nopeasti vaikka raapaista, repiä tms...
kaipaisin hyviä vinkkejä, miten pärjätä sitten kun mies menee takasin töihin?
Kommentit (6)
Meillä on keskimmäisellä (poika) ja kuopuksella (tyttö) ikäeroa vajaa 1v8kk. Poika täyttää nyt elokuussa 3 ja kuopuksemme on siis 15kk.
Meillä taas on mennyt tosi hyvin. Minä olen ollut aivan poikki ainoastaan siksi että tyttö on ollut todella itkuinen, herkkä, hermostuva ja vaativa vauva. Ekat puoli vuotta menikin melkeen liinassa. Nytkin kuopus omaa järkyttävän oman tahdon ja on niin ylen innostunut tutkimaan ja oppimaan ettei perässä jaksaisi pysyä... Poikamme taas on aina ollut hyvin rauhallinen joten nämä luonneasiat vaikuttavat varmasti kovasti.
Mutta ikäerosta, poika otti pikkusiskon epäilevästi ja varauksella vastaan mutta vasta tytön ollessa puolivuotias tuli ekat vähän kovemmat " taputukset" . Isoveli on aina rakastanut kovasti pientä ja nyt jo leikkivät tosi paljon yhdessä. Ekaks aamulla kaikki kolme sisarusta kyselevät toisiaan ja tuntuvat todella läheisiltä. Jos toiselle sattuu niin aina on toiset lohduttamassa, halimassa ja pussailemassa. Toki nämä pienet riitelee, riitaa tulee leluista lähinnä, joskus äidin sylistä (kuopus saa itkukohtauksen kun huomaa että isoveli on sylissä...)
Tosiaan reilut puoli vuotta kuopus on tottunut kiukunpuuskassa päähän lentäviin autoihin ja vaikka mihin mutta minua on aina ihmetyttänyt miten tuo parivuotias on tuntunut ymmärtävän mikä on liikaa. Jos on oikeen raivona niin saattaa ottaa jonkun painavan esineen ja melkeen heittää sen pienen päälle, sitten karjuu ja heittää sen lattialle. Huomaan joskus miten hänen tekisi nin mieli työntää pieni alas sohvalta mutta ei kuitenkaan tee sitä. Pahin mitä meillä on käynyt on että isoveikka tönäsi konttausasennossa olevan vauvan maahan niin että huuli vähän aukesi. Päivittäin sitten isoveli kyllä repii pienen korvia ja poskia että siskosta tulee " laalaan näkönen" . Mutta pikkusisko antaa sitten takasin ja loppujen lopuksi molemmista se on hauskaa.
Niin, arjesta selvisin mielestäni hyvin, kantoliina oli hyvä siksikin että sillon vauva ei ollut " tiellä" kun olin taaperon kanssa. Taapero myös auttoi vaippojen hakemisessa ja roskiin viemisissä, kylvetyksessä ja kaikessa missä osasi.
kantoliinasta olen kuullut niin paljon hyvää, että sen kyllä ostan hetimmiten!
lisää neuvoja otan vastaan. esim: miten olette saaneet mustasukkaisuutta " hillittyä" . mistä esikoista kannattaa torua ja mistä ei (pikkusiskoon liittyvissä tempauksissa).
...ikäeroa 1v10kk ja ainakin alku on ollut melkoisen raskas. Kannattaa varmaan harkita muutamaa hoitopäivää / kerhopäivää tms. viikossa, jota isompikin pääsee tuulettumaan ja tekemään omia juttuja. Ainakin meillä ne ovat saanet isoveikankin huulille hymyn. Jos on joutunut olemaan useita päiviä vain vanhempien kanssa, ei oikein muista kuin riidellä ja jää kiukkuvaihde päälle ;)
...tuntuu olevan toimiva juttu. Joku oma vastuu, kuten tutin vieminen ja tuominen tai puklurättien kerääminen, on ainakin meillä auttanut. Ja kaveri vastuutti kaksivuotiaansa kuskaamaan vaipat leikkikuorma-autolla roskikseen ;) Helpotti kuulema heti vauvanhoitohetkiä eli niitä, jolloin isommalle aiemmin tuli nälkä ja jano ja vahinko...
meillä kolme lasta, joista kahden nuorimmaisen ikäero on just tuon 1 v 7 kk (esikoisen ja keskimmäisen ikäero 12 v).
Nyt lapset: (pian 16 v), ensiviikolla 4 v ja 2 v 5 kk.
(esikoinen tyttö ja nämä kaksi pienempää ovat molemmat poikia)
Hyvin on mennyt alusta asti :)
Meillä tuo keskimmäinen on ollut vauvasta asti varsin rauhallinen, ja mielestäni tosi hyvin otti pikkuveljenkin vastaan.
Toki oli kiinnostunut hääräämään vauvan ympärillä, ja vahtia sai perään, kun ei koskaan voinut olla varma mitä keksiikään.
Ei koskaan ollut ilkeä tms. pikkuveljelleen, mutta äärimmäisen utelias kyllä ;)
Yritin kantaa kuopusta vauvana kantoliinassa, mutta se ei oikein tahtonut onnistua :( Keskimmäinen halusi aina juuri silloin syliini, joten tosi vähälle käytölle jäi ikävä kyllä meidän liinailut ;(
Meillä oikeastaan pahempi vaihe oli siinä vaiheessa, kun kuopus lähti ryömimään/konttaamaan/nousemaan pystyyn, silloin keskimmäinen kävi varmistamassa, etteivät " hänen" lelunsa saa kyytiä ;)
Nyt kun ikää on tullut, ja ovat leikki-ikäisiä, heistä on tosi kivasti seuraa toinen toisistaan :) (hyvässä ja pahassa)
Mielestäni hyvä ikäero on :)
Meillä lapsilla myös sama ikäero. Nyt he ovat kohta 5v ja 3,5v. Ekat puoli vuotta olivat meillä ainakin täyttä kaaosta. Meillä vanhempi - tyttö - oli erittäin mustasukkainen ja pientä veljeä ei hetkeksikään voinut jättää siskon ulottuville. Löi, puri ym. Niinpä veljensä viettikin aika ison osan ajasta sitterissä keittiön pöydällä:) Siis heti kun sitteriin voi laittaa... Näijn sain suurimmat kotityöt tehtyä. Kun vauva nukkui olimme puistossa lasten kanssa ja muutenkin yritin puuhata paljon tytön kanssa.
Nyt tilanne aivan ihana.Sisarukst ovat parhaat kaverit ja leikit sujuvat jo - enimmäkseen - hyvin:)
Hyvä ikäero tuo on!!