Te ketkä ette ole tekemisissä vanhempienne kanssa, miten olette lapselle selittäneet asian?

Valitettavasti en osaa auttaa... Itse en ole vuosikausiin pitänyt mitään yhteyttä äitiini, hän ei edes tiedä että minulla on perhe. Siskonikaan ei ole tekemisissä hänen kanssaan. Isäni ja äitipuoleni ovat lasteni mummo ja ukki.

Kun lapset ovat isompia, kerron tietysti miksi ei olla tekemisissä biologisen äitini kanssa. Hän oli mielenvikainen, joka pilasi minun ja siskoni lapsuuden henkisellä ja fyysisellä väkivallalla, koitti manipuloida vanhempieni erotessa meitä isäämme vastaan, ei antanut isäni vanhempien tavata meitä, hän huijasi isältäni rahaa, äitini on saanut myös lähestymiskiellon ja kunnianloukkaussyytteen eli on siis piinannut muitakin ihmisiä kuin meitä- muutamia "kivoja juttuja" mainitakseni. Ja vikahan ei ikinä ole hänessä...

Mielestäni minun velvollisuuteni on tarjota lapsilleni yerve kasvuympäristö ja turvallinen lapsuus, en halua äitiäni sitä heiltä pilaamaan.

Saako udella ap miksette ole tekemisissä miehesi vanhempien kanssa?

Miksei mies ole väleissä? Olivatko vanhemmat huonoja vanhempia, oliko kotona väkivaltaa, päihteitä, jne?

Kun lapsi on isompi, kannattaa kertoa syy. Kaikki ihmiset jotka olen tavannut jotka eivöt ole yhteyksissä vanhempaansa/vanhempiinsa, heillä on siihen joku hyvä syy.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti en osaa auttaa... Itse en ole vuosikausiin pitänyt mitään yhteyttä äitiini, hän ei edes tiedä että minulla on perhe. Siskonikaan ei ole tekemisissä hänen kanssaan. Isäni ja äitipuoleni ovat lasteni mummo ja ukki.

Kun lapset ovat isompia, kerron tietysti miksi ei olla tekemisissä biologisen äitini kanssa. Hän oli mielenvikainen, joka pilasi minun ja siskoni lapsuuden henkisellä ja fyysisellä väkivallalla, koitti manipuloida vanhempieni erotessa meitä isäämme vastaan, ei antanut isäni vanhempien tavata meitä, hän huijasi isältäni rahaa, äitini on saanut myös lähestymiskiellon ja kunnianloukkaussyytteen eli on siis piinannut muitakin ihmisiä kuin meitä- muutamia "kivoja juttuja" mainitakseni. Ja vikahan ei ikinä ole hänessä...

Mielestäni minun velvollisuuteni on tarjota lapsilleni yerve kasvuympäristö ja turvallinen lapsuus, en halua äitiäni sitä heiltä pilaamaan.

Saako udella ap miksette ole tekemisissä miehesi vanhempien kanssa?

Olet tehnyt oikean päätöksen.

Valitettavasti nämä äitisi kaltaiset hirviövanhemmat tuppaavat vanhemmiten tajuamaan, että he todellakin kärsivät tekojensa seuraukset ja kuolevat yksin. Moni alkaa käydä terapiassa, tulee uskoon tai muulla tavoin "muka kokee parannuksen", yrittäessään saada lapsiaan ja lapsenlapsiaan osaksi elämäänsä. Harva näistäkään katuu oikeasti, saati pystyy muuttumaan. Jos on 50-60 vuotta elämästään ollut itsekäs, manopuloiva pskapää, ei se siitä muuksi muutu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti en osaa auttaa... Itse en ole vuosikausiin pitänyt mitään yhteyttä äitiini, hän ei edes tiedä että minulla on perhe. Siskonikaan ei ole tekemisissä hänen kanssaan. Isäni ja äitipuoleni ovat lasteni mummo ja ukki.

Kun lapset ovat isompia, kerron tietysti miksi ei olla tekemisissä biologisen äitini kanssa. Hän oli mielenvikainen, joka pilasi minun ja siskoni lapsuuden henkisellä ja fyysisellä väkivallalla, koitti manipuloida vanhempieni erotessa meitä isäämme vastaan, ei antanut isäni vanhempien tavata meitä, hän huijasi isältäni rahaa, äitini on saanut myös lähestymiskiellon ja kunnianloukkaussyytteen eli on siis piinannut muitakin ihmisiä kuin meitä- muutamia "kivoja juttuja" mainitakseni. Ja vikahan ei ikinä ole hänessä...

Mielestäni minun velvollisuuteni on tarjota lapsilleni yerve kasvuympäristö ja turvallinen lapsuus, en halua äitiäni sitä heiltä pilaamaan.

Saako udella ap miksette ole tekemisissä miehesi vanhempien kanssa?

Olet tehnyt oikean päätöksen.

Valitettavasti nämä äitisi kaltaiset hirviövanhemmat tuppaavat vanhemmiten tajuamaan, että he todellakin kärsivät tekojensa seuraukset ja kuolevat yksin. Moni alkaa käydä terapiassa, tulee uskoon tai muulla tavoin "muka kokee parannuksen", yrittäessään saada lapsiaan ja lapsenlapsiaan osaksi elämäänsä. Harva näistäkään katuu oikeasti, saati pystyy muuttumaan. Jos on 50-60 vuotta elämästään ollut itsekäs, manopuloiva pskapää, ei se siitä muuksi muutu!

Niin totta! Minulla toinen vanhemmista tuollainen... Alkoi vanhemmiten selittää, kuinka terapian kautta on tajunnut, että hänellä on persoonallisuushäiriö joka juontuu omasta lapsuudestaan, ja haluaisi selittää (?!) asiat minullle :D joopajoo, niitä selityksiä oon kuunnellut koko ikäni... Mikään paha mitä hän tekee ei oo hänen syytään, tämäkin kuulostaa just siltä että "voi apua, sääli minua kun kurja lapsuuteni teki minusta tämmöisen"...

Hänelle on omat lapset, ex-puolisot, ex-kaverit, kaikki koittaneet sanoa, ettei ihmisiä voi kohdella kuten hän kohtelee. Vuosikymmeniä. Mutta ei, hän ei aiemmin ole tehnyt elettäkään hyväksyäkseen totuuden, vasta nyt kun on sairas ja vanha ja ihan yksin omien tekojensa takia, niin nyt sitten pitäisi meiltä löytyä ymmärrystä.....

En ole ollut tekemisissä kummankaan puolen isovanhempien kanssa lapsena (suurinosa ei ollut elossa). En lapsena kaivannut edes sitä, ja joskus oli muualla varamummuja ja pappoja juttelemassa. Omat vanhemmat riittivät hyvin ja oli myös joskus täti kylässä. Ei ole yhtään huono vaihtoehto ettei käy isovanhemmalla, koska tilanteet ja ihmiset ovat niin erilaisia - eri elämäntyylejä myös, johon ei lapsi ehkä sovikaan.

Ap mikä syy ettette pidä yhteyttä?????

Up

Sanoin että mummo on kuollut. Toivon että olisi.

Miks ap miehesi sisarukset on väleissä vanhempiin ja miehes ei?

Vierailija kirjoitti:

Miks ap miehesi sisarukset on väleissä vanhempiin ja miehes ei?

Vanhemmat voi kohdella eri lapsiaan eriarvoisesti. Narsistille tyypillistä...

Miehen ja vanhempien välillä on aika kovaa riitaa lähes joka asiasta koko miehen nuoruuden. Opiskelu paikoista kavereihin ja harrastuksiin. Ovat aika manipuloivaa porukkaa ilmeisesti. Olivat luoneet muotin mihin lasten pitää kasvaa, mutta mieheni ei oikein sopinut tähän valmiiksi valettuun muottiin. En ole itsekkään nähnyt heitä kuin kerran täysin ohimennen ja "vahingossa" miehen sisaruksen luona.

Ap

Lapsi on tällä hetkellä niin nuori ja välirikko äitini kanssa on kestänyt vasta pari vuotta. Hän siis ehti pienempänä käydä mummolla kylässä mutta ei enään olla tavattu/puhuttu reiluun 2 vuoteen. Välillä kysyy mikä mummon nimi onkaan ja miksi ei käydä. Olen selittänyt että äiti ei halua puhua mummon kanssa ja mummo ei äidin. Myös sen olen kertonut että äidillä ja mummolla on riitaa eikä asiaa saada sovittua. Sitten kun ikää on tarpeeksi niin kerron, kuinka äitini halusi perheemme hajoavan ja vaikeutti arkista elämäämme puhumalla pahaa toisista ja arvostelemalla vanhemmuuttamme (koska emme toimi samoin kun hän aikoinaan). Kasvatus näkemylliset erot ja äitini tunteettomuus sekä se, että minun olisi pitänyt tanssia hänen pillinsä mukaan vielä reilu 30 kymppisenä riitti minulle. Minulla on hyvä mies ja ihanat lapset ja se riittää minulle <3 Elämämämme on sujunut hyvin tästä välirikosta huolimatta ja lapsilla on silti yks mummo, pappa ja isoiso vanhemmat. Oma elämäni on paljon helpompaa ilman jatkuvaa ahdistusta ja negatiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti en osaa auttaa... Itse en ole vuosikausiin pitänyt mitään yhteyttä äitiini, hän ei edes tiedä että minulla on perhe. Siskonikaan ei ole tekemisissä hänen kanssaan. Isäni ja äitipuoleni ovat lasteni mummo ja ukki.

Kun lapset ovat isompia, kerron tietysti miksi ei olla tekemisissä biologisen äitini kanssa. Hän oli mielenvikainen, joka pilasi minun ja siskoni lapsuuden henkisellä ja fyysisellä väkivallalla, koitti manipuloida vanhempieni erotessa meitä isäämme vastaan, ei antanut isäni vanhempien tavata meitä, hän huijasi isältäni rahaa, äitini on saanut myös lähestymiskiellon ja kunnianloukkaussyytteen eli on siis piinannut muitakin ihmisiä kuin meitä- muutamia "kivoja juttuja" mainitakseni. Ja vikahan ei ikinä ole hänessä...

Mielestäni minun velvollisuuteni on tarjota lapsilleni yerve kasvuympäristö ja turvallinen lapsuus, en halua äitiäni sitä heiltä pilaamaan.

Saako udella ap miksette ole tekemisissä miehesi vanhempien kanssa?

Olet tehnyt oikean päätöksen.

Valitettavasti nämä äitisi kaltaiset hirviövanhemmat tuppaavat vanhemmiten tajuamaan, että he todellakin kärsivät tekojensa seuraukset ja kuolevat yksin. Moni alkaa käydä terapiassa, tulee uskoon tai muulla tavoin "muka kokee parannuksen", yrittäessään saada lapsiaan ja lapsenlapsiaan osaksi elämäänsä. Harva näistäkään katuu oikeasti, saati pystyy muuttumaan. Jos on 50-60 vuotta elämästään ollut itsekäs, manopuloiva pskapää, ei se siitä muuksi muutu!

Kyllä se voi olla aitoakin. Mun isäni teki noin viimeisinä vuosinaan ja oli se eheyttävää mullekin saada anteeksipyyntö. Tuntui hyvältä, että kuoleman hetkellä oli saatu asiat sovittua eikä jäänyt katkeruutta.

Pistin välit poikki kun lapset olivat 4-8v. Vanhempani saivat itse olla heihin yhteydessä ja sopia tapaamiset. Nyt lapset jo aikuisia. Itse en ole vanhempiini ollut yhteydessä yli 20v, lapset ovat edelleen. Kerroin aikoinaan että näin on parempi, koska me emme tule toimeen keskenämme. En ole kertonut yksityiskohtia, jätin sen haukkumispuolen äidilleni koska tiesin että hän sen kyllä hoitaa 😒

Olen kertonut osittain miksi. Ettei äitini ole ollut hyvä äiti minulle ja että olemme riidoissa. Ei se tällä hetkellä sen enempää kysymyksiä ole aiheuttanut. En ole kieltänyt äitiäni näkemästä lastani, lapsen isä asuu häntä lähellä ja saisi käydä katsomassa milloin vain, kun lapsi on siellä. Mutta ei käy. Joskus harvoin laitellaan viestejä tai jopa soitellaan. 

Äitini on mieleltään pahasti sairas ja ilmeisesti se sairaus aiheuttaa narsistista käytöstä. Psykoottista maniaa, ehkä skitsofreniaa myös. En tiedä hänen diagnoosejaan sen tarkemmin, mutta en halua, että hän satuttaa minua enää.