Lue keskustelun säännöt.
Oletko jättänyt tervehtimättä ja harmitellut jälkeenpäin?
05.06.2020 |
Lomareissulla väkijoukossa näin kun joku etäällä vilkutteli. Tuli olo että vilkutti minulle. Olin potenut pääkipua koko päivän, enkä heti tunnistanut ja jatkoin matkaani. Jälkeenpäin tajusin että oli vanha työkaveri ja jäi harmittamaan. Miten muilla, oletteko ohittaneet tuttuja tahattomasti tervehtimättä?
Kommentit (7)
Monesti. On huono näkö enkä aina jaksa käyttää piilareita. Näistä sitten saanut kuulla jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu. Kaduttaa. En tervehtinyt pitkän saksan opea, joka oli opettanut 8 vuotta minua.
Koin, että hän antoi minulle 2 numeroa liian huonoja arvosanoja. (Esim yo-kokeesta sain
2 arvosana korkeamman kuin mitä hän oli minulle antanut silloin numeroksi. Yo-ainekin nousi 10 pisteellä sensorien toimesta) Häntä pidettiin yleisesti ikävänä.Kadun silti ja tekisi mieleni pyytää anteeksi, mutta hän on kuollut.
Olen jo antanut hänelle anteeksi. Hänellä oli hankala puoliso ja oli ehkä minulle kade. (Ei puolisosta tietenkään,. Eihän mulla tuohon aikaan puolisoa ollut.)
Ohis, mutta miten sama opettaja on muka voinut opettaa noin pitkään?
Joskus, kun tilanne on mennyt nopeasti ohi. Esim. olemme tulleet pyöräilemällä vastaan. Ainakin itse olen joskus omissa ajatuksissani ja tajuan ohi ojettuani, että tuossahan oli tuttu.
Monesti muttei ole jälkikäteen kaduttanut. Nuoremmilla sukupolvilla on tapana ohittaa kaikki kaverinsa tervehtimättä, tervehtiminen on meidän 30 + ikäisten juttu enimmäkseen. Älkää turhaan katuko, ei ole iso asia.
Itse olen myös joskus itse tervehtinty eikä mulle ole vastattu, varmaan johtuen kaupan tungoksesta, toisen omissa ajatuksissaan olosta jne. Normaalisti ollaan kuitenkin tapauksien jälkeen oltu tekemisissä sen takaisin tervehtimättömän kanssa. En alkanut miettiä asiaa sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Monesti muttei ole jälkikäteen kaduttanut. Nuoremmilla sukupolvilla on tapana ohittaa kaikki kaverinsa tervehtimättä, tervehtiminen on meidän 30 + ikäisten juttu enimmäkseen. Älkää turhaan katuko, ei ole iso asia.
Itse olen myös joskus itse tervehtinty eikä mulle ole vastattu, varmaan johtuen kaupan tungoksesta, toisen omissa ajatuksissaan olosta jne. Normaalisti ollaan kuitenkin tapauksien jälkeen oltu tekemisissä sen takaisin tervehtimättömän kanssa. En alkanut miettiä asiaa sen enempää.
Kyllä mua ainakin harmittaa jos jää vastaamatta tervehdykseen. Antaa ylimielisen kuvan, varsinkin jos ei tunne toista kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti. On huono näkö enkä aina jaksa käyttää piilareita. Näistä sitten saanut kuulla jälkeenpäin.
Sama mulla, lisäksi erittäin huono kasvomuisti. Mutta ei kai kannata hävetä, koska vastaavasti olen kyllä iloisesti tervehtinyt monia täysin tuntemattomia.
Juu. Kaduttaa. En tervehtinyt pitkän saksan opea, joka oli opettanut 8 vuotta minua.
Koin, että hän antoi minulle 2 numeroa liian huonoja arvosanoja. (Esim yo-kokeesta sain
2 arvosana korkeamman kuin mitä hän oli minulle antanut silloin numeroksi. Yo-ainekin nousi 10 pisteellä sensorien toimesta) Häntä pidettiin yleisesti ikävänä.
Kadun silti ja tekisi mieleni pyytää anteeksi, mutta hän on kuollut.
Olen jo antanut hänelle anteeksi. Hänellä oli hankala puoliso ja oli ehkä minulle kade. (Ei puolisosta tietenkään,. Eihän mulla tuohon aikaan puolisoa ollut.)