On päiviä

Jolloin tuntuu etten jaksa, ymmärrys ei riitä.

25 vuotta yhdessä puolison kanssa, joka ei koskaan ole näyttänyt tunteitaan, eikä se ole ongelma, vaan puhumattomuus.
Näihin vuosiin mahtuu paljon puhumattomia ja hiljaisia vuosia. Mökötyksen syyt jääneet usein minulle epäselviksi.
Viimeisin hiljaisuuden aikakausi alkoi noin 1,5 vuotta sitten, kun pyysin häntä kanssani kävelylenkille. Sain kuulla olevani levoton, kun joka päivä pitää liikkua tai tehdä jotain. Tästä se lähti, ja tiukkaa puhumattomuuden ja luotaan työntämisen aikakautta on meillä eletty.

Hän ei vastaa kun kysyn, ei huomioi minua (kun vaikka tarvitsen apua aidan korjaamiseen ja ääneen ihmettelen miten saisin saranat vaihdettua tms)
Toisinaan vaihtaa kiireesti huonetta, jos satun samaan huoneeseen.
Nyt on viimeiset 6-7kk nukkunut olohuoneessa sohvalla.

Olen omillani toimeentuleva työssäkäyvä nainen, tavallisen näköinen ja kokoinen.
Pidän itsestäni huolta syömällä terveellisesti, en tupakoi enkä käytä alkoholia. Nukun, liikun, harrastan, mutta mikään ei ole puolisolle minussa kelvannut koskaan.
Miehen toiveesta emme ole näinä vuosina lomailleet kodin ulkopuolella, kesä-ym lomat olemme olleet aina kotona. Lasten kanssa olen tehnyt päiväretkiä läheisiin puistoihin, metsiin tai käyneet mummolassa.
Mies on ollut kotona seuranaan tietokone tai televisio.
Nukkuu paljon päivisin, silti unta riittää yöuniin.

Työnsä hoitaa, ei ole tainnut koskaan olla sairauslomalla. Ei juo, ei polta.

Mielestäni hänessä on hyvää mm se ettei ole varmasti koskaan pettänyt, maksaa laskunsa eli on luotettava.
Mutta tämä kylmyys minua kohtaan, se satuttaa. Jos yritän lähestyä ja puhua hän työntää pois läheltään. Ei vastaa tekstiviesteihin, ei puheisiin, ei kirjoitettuun paperilappuvuestiin.

Olen hakenut asuntoa yli vuoden, en ole saanut uutta asuntoa. Mies ei kuitenkaan lähde luotani, vaan on tässä, mutta miksi? Taloudellisesti on järkevää olla yhdessä ja puolittaa asumiskulut.. mutta jopa soluasunnossa opiskelijatkin kommunikoivat keskenään enemmän kuin meillä täällä.

Olen nykyisin suurimman osan ajasta ihan turta, mutta toisinaan minuun sattuu.