"lahjat"

Sain asiakkaalta töissä lahjan, se oli design esine jossa oli kulumajälki (pieni) kiitin paljon lahjasta ja sanoi "sain sen ilmatteeks, emmä muuten olis sitä antanut"

??

Ja toinen lahja oli sellainen kahvikuppi missä oli harmaan hiiren kuva ja siinä luki "kaikille harmaille hiirille"

??

🤣🤣🤣 Jostain syystä sain kauniilta naisilta ihme lahjoja, kun taas muilta sain ns. Normaaleita lahjoja, mistähän toiki johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain lahjaksi anopilta pyyhkeen ja yläasteikäisille kohdistetun kodinhuoltokirjan, jossa myös todella monimutkaisia ruokaohjeita kuten erilaisia voileipiä ja pari smoothieta.

Mulla on vakava-asteinen masennus muiden sairauksien ohella niin ei koti kiillä ym., mutta silkkaa vittuiluahan tuo oli. Tuli todella paha mieli kun sain paketin (onneks vasta jälkikäteen enkä ollut paikan päällä).

Vieläkin ottaa päähän ja eniten sen vuoksi, että anopin pitäisi ymmärtää. Hän on itsekin ollut pahasti masentunut ja lamaantunut.

Anteeksi mitä? 

Sarkasmi?

Sitähän se, sarkasmia. Voisikin etsiä sen kirjan. Muistaakseni en sentään heittänyt pois, mutta kerran on vain avattu.

Mikä vika on pirtelö- tai voileipäohjeissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain lahjaksi anopilta pyyhkeen ja yläasteikäisille kohdistetun kodinhuoltokirjan, jossa myös todella monimutkaisia ruokaohjeita kuten erilaisia voileipiä ja pari smoothieta.

Mulla on vakava-asteinen masennus muiden sairauksien ohella niin ei koti kiillä ym., mutta silkkaa vittuiluahan tuo oli. Tuli todella paha mieli kun sain paketin (onneks vasta jälkikäteen enkä ollut paikan päällä).

Vieläkin ottaa päähän ja eniten sen vuoksi, että anopin pitäisi ymmärtää. Hän on itsekin ollut pahasti masentunut ja lamaantunut.

Anteeksi mitä? 

Sarkasmi?

Sitähän se, sarkasmia. Voisikin etsiä sen kirjan. Muistaakseni en sentään heittänyt pois, mutta kerran on vain avattu.

Mikä vika on pirtelö- tai voileipäohjeissa?

Eihän niissä yleensä mitään vikaa ole. Tuo kirja ei kuitenkaan ole mikään reseptikirja mistä saisin jotain uusia ja kivoja ideoita. Nuo ohjeet on oikeasti tyyliä "laita haluamasi täytteet leivän väliin".

Ihan yleisesti ( en siis itse);

Alkoholia alkoholistille, tietäen tämän ongelman.

Anoppini on kovin kotiseuturakas, ja tuokin sitten meille lahjaksi milloin mitäkin "Perähikiän historiikki" ja "Perähikiä värikuvina" -kirjoja. Tai jotain hiekkapaperinpaloja, joita kylpypyyhkeinä myydään. Perähikiä -kirjailulla, tottakai. Ei olla ikinä noita kirjoja avattukaan, ja nuo "pyyhkeet" vein kaverin koirille. On se niin ihanaa, kun ihan selkeästi on mietitty mistä ne lahjan saajat tykkää!

Vierailija kirjoitti:

Kirja löytyi. On nimeltään Katin konstit. Hyödyllisiä vinkkejä nuorille mm. ruoanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun.

Täällä on kaikkee hyödyllistä kuten, että pikkupyykkiä ei kannata pestä vessanpöntössä. Ruokavinkit myös hyvin osuvia kuten, että syö mansikoita kesäkuussa ja riisipuroa jouluna!

Kuvia vihanneksista ja ne tietty nimikoitu, että tälläinen tyhmäkin ymmärtää mikä on esim. porkkana.

Aamiaiseksi on vaikealentoinen puuro-ohje ja välipalaksi smoothie.

Lopuksi vielä ohjeet pöydän siivoukseen. "Onko sinulla mitään käsitystä siitä, mikä päivällisen jälkeen kuuluu mihinkin? Ellei, niin on jo aika oppia. Kuvittele, että istut tietokoneen ääressä. Käytä oikeaa etusormeasi kursorina. Nyt voit viedä kaiken pöydästä päivällisen jälkeen."

Nyt se v-käyrä sitten alkoikin taas kohoamaan. Tää kirjanen olikin vielä pahempi kuin muistin. Ja olin siis lähempänä 30v kun sain tämän ajattelevaisen lahjan.

-2

En kehtaisi antaa tuollaista kenellekään yli 10-vuotiaalle.

Yöpaita kokoa XXXL. Olin silloin hiukan tukevammassa kunnossa, mutta L mahtui silti oikein hyvin, joskus hyvin harvoin XL.

Sain kerran lahjaksi kirjan jossa neuvottiin yksinäisyydestä kärsiviä.

En kyllä mitenkään kärsinyt silloin, enkä vieläkään. Oli vain tarkoitus näpäyttää, kun en ollut naimisissa, enkä edes seurustellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirja löytyi. On nimeltään Katin konstit. Hyödyllisiä vinkkejä nuorille mm. ruoanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun.

Täällä on kaikkee hyödyllistä kuten, että pikkupyykkiä ei kannata pestä vessanpöntössä. Ruokavinkit myös hyvin osuvia kuten, että syö mansikoita kesäkuussa ja riisipuroa jouluna!

Kuvia vihanneksista ja ne tietty nimikoitu, että tälläinen tyhmäkin ymmärtää mikä on esim. porkkana.

Aamiaiseksi on vaikealentoinen puuro-ohje ja välipalaksi smoothie.

Lopuksi vielä ohjeet pöydän siivoukseen. "Onko sinulla mitään käsitystä siitä, mikä päivällisen jälkeen kuuluu mihinkin? Ellei, niin on jo aika oppia. Kuvittele, että istut tietokoneen ääressä. Käytä oikeaa etusormeasi kursorina. Nyt voit viedä kaiken pöydästä päivällisen jälkeen."

Nyt se v-käyrä sitten alkoikin taas kohoamaan. Tää kirjanen olikin vielä pahempi kuin muistin. Ja olin siis lähempänä 30v kun sain tämän ajattelevaisen lahjan.

-2

Anteeksi, mutta kuolen nauruun 🤣 

Siis kamala lahja ja ymmärrän v*tuksen mut hauska kerronta.

Sain synttärilahjaksi kaverilta 10 euron kotiparturisetin, tarkoitus tietenkin oli että voisin parturoida kyseisen kaverin hiukset vehkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Saimme appivanhemmilta Saksasta tuodun

kakun. He olivat ostaneet kaksi, mutta ei maistunut.

Kakku tuotiin siis meille tällaisin saatesanoin.

- Tää oli pahaa, ottakaa te se. Ei meillä tule syötyä, se on jo puoli vuotta ollut kaapissa.

No heittäkää roskiin jos ette syö.

Herttaista, vai mitä?

Kyllä mä ainakin jaan eteenpäin herkut joista en vain itse tykkää. Makuja on monia ja ihmiset tykkää eri asioista. Mulle jätetään aina esim rommikarkit kun mä rakastan niitä, mutta muut ei voi sietää. Itse inhoan pullaa, mutta moni muu rakastaa.

Anteeksi 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain lahjaksi anopilta pyyhkeen ja yläasteikäisille kohdistetun kodinhuoltokirjan, jossa myös todella monimutkaisia ruokaohjeita kuten erilaisia voileipiä ja pari smoothieta.

Mulla on vakava-asteinen masennus muiden sairauksien ohella niin ei koti kiillä ym., mutta silkkaa vittuiluahan tuo oli. Tuli todella paha mieli kun sain paketin (onneks vasta jälkikäteen enkä ollut paikan päällä).

Vieläkin ottaa päähän ja eniten sen vuoksi, että anopin pitäisi ymmärtää. Hän on itsekin ollut pahasti masentunut ja lamaantunut.

Anteeksi mitä? 

Joo, mäkään en ole varma miten toi piti tulkita.

Välillä pistää ihmetyttämään, kuinka lukutaidottomia ja yksinkertaisia ihmisiä täällä käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saimme appivanhemmilta Saksasta tuodun

kakun. He olivat ostaneet kaksi, mutta ei maistunut.

Kakku tuotiin siis meille tällaisin saatesanoin.

- Tää oli pahaa, ottakaa te se. Ei meillä tule syötyä, se on jo puoli vuotta ollut kaapissa.

No heittäkää roskiin jos ette syö.

Herttaista, vai mitä?

Kyllä mä ainakin jaan eteenpäin herkut joista en vain itse tykkää. Makuja on monia ja ihmiset tykkää eri asioista. Mulle jätetään aina esim rommikarkit kun mä rakastan niitä, mutta muut ei voi sietää. Itse inhoan pullaa, mutta moni muu rakastaa.

Anteeksi 🙄

Ihan oikeasti, kuinka huonosti te luette näitä muiden viestejä vai ettekö vain ymmärrä? Puoli vuotta vanha, pahanmakuinen kakku ei ole missään tapauksessa jakamisen arvoinen eväs! Hei haloo!

Lasketaanko tuliaiset?

Anoppi on tuonut meille tuliaisiksi (tullessan meille syömään) mm. puolikkaan kukkakaalin. Kukkakaali oli vieläpä pakattu leipäpussiin, joten minä, keliaakikko, en voinut sitä syödä.

Muutenkin se harrastaa gluteenillisia tai epävarmoja tuliaisia: tuo vaikkapa pakasterasiallisen vispipuuroa miehelleni ja pahoittelee että "Sä et nyt Kaisa voi tätä syödä". Tai jotain irtokarkkikaupasta ostettuja konvehteja, joista ei tietenkään tiedä ovatko gluteenittomia. Jne.

Meille ei tarvitse tuoda mitään tullessaan syömään ja olen tämän monta kertaa sanonut. Olen kuitenkin sitä mieltä että jos jotain väkisin tahtoo tuoda, olisi kohteliasta tuoda jotain mikä käy emännällekin. 15 vuoden jälkeen luulisi anopin (ja muunkin miehen suvun) jo muistavan keliakiani.

Äitini taas ostelee kamalia, itselleen liian isoja alennusvaatteita ja tahtoo antaa niitä minulle. Tai mitä hirveimpiä, riemunkirjavia lakanoita. Se siis ostaa jotain, mistä itse tykkäisi, mutta joko koon takia ei voi pitää. Tai sitten ei "raaski" ottaa niitä lakanoita käyttöön kun kaappi on täynnä vanhoja ja sysää ne minulle.