Asioita ylianalysoivat ihmiset on niin raskaita

Jututkaan yksityiskohtiin ja lillukanvatsiin. Ei nähdä kokonaisuutta.

Ap

Onko sulla syvempi ongelma jota ei ole käsitelty kun analyysit ahdistaa?

Miksi asioita pitäisi vatvoa ja kääntää ja vääntää.

Eikö vaan voitaisi tehdä ja laskea lopputulema?

Taidat olla niitä ihmisiä, joille nopea eteneminen on tärkeintä lopputuloksesta välittämättä. Huono lopputulos kuitataan tyyliin "se nyt vaan meni niin, ei sille mitään olisi kuitenkaan voinut, eikä se minun syy ainakaan ole". Hyvästä lopputuloksesta taas otetaan ansio: "mitäs mä sanoin, olin taas oikeessa!".

Toivottavasti joku kerta matkustat laivassa, tai olet yötä hotellissa, jotka suunnitelleet henkilöt ovat olleet tosi keveitä ja fanstuja, sillee niinku mitä välii onko lujuuslaskelmat kunnossa, ei niitä tarvitse ylianalysoida.

Loppuun arvaus: oot jollain höpönlöpö-kulttuuri tms. luovalla alalla, jossa ei paljon vastuut paina.

Et varmaankaan tarkoita tuota analysointia, mistä nelonen puhuu. Puhut varmaan vatvomisesta. Arvaa, kuinka raskasta elämä on heille itselleen!

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla niitä ihmisiä, joille nopea eteneminen on tärkeintä lopputuloksesta välittämättä. Huono lopputulos kuitataan tyyliin "se nyt vaan meni niin, ei sille mitään olisi kuitenkaan voinut, eikä se minun syy ainakaan ole". Hyvästä lopputuloksesta taas otetaan ansio: "mitäs mä sanoin, olin taas oikeessa!".

Toivottavasti joku kerta matkustat laivassa, tai olet yötä hotellissa, jotka suunnitelleet henkilöt ovat olleet tosi keveitä ja fanstuja, sillee niinku mitä välii onko lujuuslaskelmat kunnossa, ei niitä tarvitse ylianalysoida.

Loppuun arvaus: oot jollain höpönlöpö-kulttuuri tms. luovalla alalla, jossa ei paljon vastuut paina.

Et selkeästi ole viettänyt aikaa sellaisten kanssa, joista ap puhuu.. Itse tunnen ihmisiä jotka saattavat ahdistua viikoksi vaikkapa siitä, että pankkikortti menee vanhaksi kuukauden päästä mutta uusi ei ole tullut, vaikka on ilmoitettu että on tulossa. Tätä sitten pohditaan se viikko, nostetaan varuilta tili tyhjäksi, maalataan etukäteen skenaarioita kuinka joutuu elämään ilman pankkikorttia kun ne käteiset voivat sitten vaikka kadota.. Tuollaisia ihmisiä oikeasti on. Tässä tapauksessa tästä ahdistuksesta seurasi pitkiä ahdistuneita puheluita päivittäin. On raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla niitä ihmisiä, joille nopea eteneminen on tärkeintä lopputuloksesta välittämättä. Huono lopputulos kuitataan tyyliin "se nyt vaan meni niin, ei sille mitään olisi kuitenkaan voinut, eikä se minun syy ainakaan ole". Hyvästä lopputuloksesta taas otetaan ansio: "mitäs mä sanoin, olin taas oikeessa!".

Toivottavasti joku kerta matkustat laivassa, tai olet yötä hotellissa, jotka suunnitelleet henkilöt ovat olleet tosi keveitä ja fanstuja, sillee niinku mitä välii onko lujuuslaskelmat kunnossa, ei niitä tarvitse ylianalysoida.

Loppuun arvaus: oot jollain höpönlöpö-kulttuuri tms. luovalla alalla, jossa ei paljon vastuut paina.

Et selkeästi ole viettänyt aikaa sellaisten kanssa, joista ap puhuu.. Itse tunnen ihmisiä jotka saattavat ahdistua viikoksi vaikkapa siitä, että pankkikortti menee vanhaksi kuukauden päästä mutta uusi ei ole tullut, vaikka on ilmoitettu että on tulossa. Tätä sitten pohditaan se viikko, nostetaan varuilta tili tyhjäksi, maalataan etukäteen skenaarioita kuinka joutuu elämään ilman pankkikorttia kun ne käteiset voivat sitten vaikka kadota.. Tuollaisia ihmisiä oikeasti on. Tässä tapauksessa tästä ahdistuksesta seurasi pitkiä ahdistuneita puheluita päivittäin. On raskasta.

Saatika kaikki ihmissuhteet. Miksi se sanoi näin,mja mitä se tarkoitti, ja mitä minä tein väärin...

Olen tuollainen. On raskasta itselläkin, mutta minkäs itselleni voin. Kun kela lähtee pyörimään, mikään ei pysty pysäyttämään sitä. Jotkut vatvomiset voivat jatkua kuukausia tai jopa vuosia. Näillä en kyllä kuormita läheisiäni. Muutenkin pidän asioita paljon itselläni, kun ei se niiden ääneen vatvominenkaan helpota yhtään. Mietin vain omassa päässäni ja olen ahdistunut.

Tuollaisia ihmisiä on, mutta minulla ei ole yksinkertaisesti aikaa kuunnella. Jaksan kuunnella hyvin, jos huoli on todella huoli, esim. lapsen vaikea sairaus, mutta jos kyse on vaikka jostakin tuhannen jaarittelusta ja mitättömästä asiasta, niin haihdun. Olen hyvä kuuntelemaan, mutta jos mielestäni mitätöntä aihetta vatkataan vain, vaikka siihen on jo selkeä ratkaisu ja aihetta vatkaamiseen ei ole, niin sanon kyllä selkeästi, että nyt lopeta tuollainen ja ala tekemään jotain viisaampaa. Jos tyyppi ei lopeta, niin hän saa jatkaa keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. On raskasta itselläkin, mutta minkäs itselleni voin. Kun kela lähtee pyörimään, mikään ei pysty pysäyttämään sitä. Jotkut vatvomiset voivat jatkua kuukausia tai jopa vuosia. Näillä en kyllä kuormita läheisiäni. Muutenkin pidän asioita paljon itselläni, kun ei se niiden ääneen vatvominenkaan helpota yhtään. Mietin vain omassa päässäni ja olen ahdistunut.

Mikä ihmeen asia voi pyöriä vuosia päässäsi?!? Kerro muutama esimerkki. Itse olen enemmän sellainen halki, poikki ja pinoon -tyyppi, joka tarttuu huoliin reippaasti, miettii ne tarkasti, tekee suunnitelman tai ratkaisun ja toteuttaa mahdolliset muutokset tai muistaa ratkaisun sitten mahdollisesti myöhemmin. En todellakaan jää pyörittämään mitään karusellia pääni sisällä, sehän olisi todella sairasta.

Mulla tällainen kaveri, joka vie vatvomisen ja asioiden suurentelun myös muiden asioihin. Eli lisätäänpä mausteeksi vielä rajattomuus, niin todella alkaa vastapuolta ahdistaa se ongelmien kehittäminen kun itse kokee ettei ongelmaa ole. Olenkin tällä hetkellä hengähdystauolla hänestä ja suoraan sanottuna ei ole ikävä - en halua tällaista jatkuvaa ongelmien vatvomista elämääni. Tai että omia asioitani aletaan arvioida ja vatvoa vaikka omasta mielestäni asia on kunnossa enkä ole nostanut mitään ongelmaa esiin.

Rasittavaa, todellakin on rasittavaa kuunnella sitä aina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. On raskasta itselläkin, mutta minkäs itselleni voin. Kun kela lähtee pyörimään, mikään ei pysty pysäyttämään sitä. Jotkut vatvomiset voivat jatkua kuukausia tai jopa vuosia. Näillä en kyllä kuormita läheisiäni. Muutenkin pidän asioita paljon itselläni, kun ei se niiden ääneen vatvominenkaan helpota yhtään. Mietin vain omassa päässäni ja olen ahdistunut.

Mikä ihmeen asia voi pyöriä vuosia päässäsi?!? Kerro muutama esimerkki. Itse olen enemmän sellainen halki, poikki ja pinoon -tyyppi, joka tarttuu huoliin reippaasti, miettii ne tarkasti, tekee suunnitelman tai ratkaisun ja toteuttaa mahdolliset muutokset tai muistaa ratkaisun sitten mahdollisesti myöhemmin. En todellakaan jää pyörittämään mitään karusellia pääni sisällä, sehän olisi todella sairasta.

Vatvominen johtuu siitä, että ei löydä ratkaisua. Eihän kaikkiin asioihin ole. Toiset eivät pysty antamaan asiaasitten olla ”ei voi ratkaista, pitää vain hyväksyä, shit happened, näin nyt kävi ja se siitä”.

Eri

Kannattaa olla yksinkertainen, niin ylianalysointi on mahdotonta. Onnittelut, aloittaja!

Jooh! En jaksa yhtään mitään vatvomista. Siis joskus vatvon itse hiljaa pääni sisällä jotain asiaa, ja silloin kyllästyn jo omaan sisäiseen ääneenikin. Totean itselleni että ihan sama, pahin mitä voi tapahtua on kuolema, ja sehän tulee kun on tullakseen.

Elämästäni heitän näin kolmekymppisenä suorin käsin ulos kaikki tyypit jotka yrittävät käyttää minun aikaani omien asioittensa jakkaamiseen. Teet päätöksen, ja kannat vastuut, ja sillä sipuli. Self help -kirjallisuutta on saatavilla yllin kyllin, ihan ilmaiseksi netissä ja youtubehan on täynnä vaikka mitä tsemppi-videoita, eli minua on turha käyttää ilmaisena life coatchina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla niitä ihmisiä, joille nopea eteneminen on tärkeintä lopputuloksesta välittämättä. Huono lopputulos kuitataan tyyliin "se nyt vaan meni niin, ei sille mitään olisi kuitenkaan voinut, eikä se minun syy ainakaan ole". Hyvästä lopputuloksesta taas otetaan ansio: "mitäs mä sanoin, olin taas oikeessa!".

Toivottavasti joku kerta matkustat laivassa, tai olet yötä hotellissa, jotka suunnitelleet henkilöt ovat olleet tosi keveitä ja fanstuja, sillee niinku mitä välii onko lujuuslaskelmat kunnossa, ei niitä tarvitse ylianalysoida.

Loppuun arvaus: oot jollain höpönlöpö-kulttuuri tms. luovalla alalla, jossa ei paljon vastuut paina.

Et selkeästi ole viettänyt aikaa sellaisten kanssa, joista ap puhuu.. Itse tunnen ihmisiä jotka saattavat ahdistua viikoksi vaikkapa siitä, että pankkikortti menee vanhaksi kuukauden päästä mutta uusi ei ole tullut, vaikka on ilmoitettu että on tulossa. Tätä sitten pohditaan se viikko, nostetaan varuilta tili tyhjäksi, maalataan etukäteen skenaarioita kuinka joutuu elämään ilman pankkikorttia kun ne käteiset voivat sitten vaikka kadota.. Tuollaisia ihmisiä oikeasti on. Tässä tapauksessa tästä ahdistuksesta seurasi pitkiä ahdistuneita puheluita päivittäin. On raskasta.

Tuollaisessa tapauksessa ei ole kyse ylianalysoinnista, vaan selkeästä mielenterveysongelmasta,joka sitten ilmenee turhana ahdistuksena typerien ja irrationaalisten kauhukuvien maalailuna. Hyvin itsekeskeisiä ihmisiä, sanotaanko näin. Tuollaiseen toteaisin, että voit tehdä elämästäsi hel..tin vaikeaa turhan takia tai ryhtyä käsittelemään sitä todellista ahdistuksen aiheuttajaa.

Kun joka päivä kuuntelet saman paria tuntia kestävän pohdinnan jostain täysin turhasta asiasta kuten "miks se sano niin, mitä se tarkottaa??!?", niin kyllä käy raskaaksi. Näitä alotuksia on täälläkin ja sitten jahkataan 30 sivua miksi kaveri ei tykännyt mun kuvasta mutta tykkäsi Irman kuvasta facessa. Oikeesti, mitä väliä. Let go.

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla niitä ihmisiä, joille nopea eteneminen on tärkeintä lopputuloksesta välittämättä. Huono lopputulos kuitataan tyyliin "se nyt vaan meni niin, ei sille mitään olisi kuitenkaan voinut, eikä se minun syy ainakaan ole". Hyvästä lopputuloksesta taas otetaan ansio: "mitäs mä sanoin, olin taas oikeessa!".

Toivottavasti joku kerta matkustat laivassa, tai olet yötä hotellissa, jotka suunnitelleet henkilöt ovat olleet tosi keveitä ja fanstuja, sillee niinku mitä välii onko lujuuslaskelmat kunnossa, ei niitä tarvitse ylianalysoida.

Loppuun arvaus: oot jollain höpönlöpö-kulttuuri tms. luovalla alalla, jossa ei paljon vastuut paina.

Juuri näin. Tuollaisille ihmisille kaikki onnistuneet asiat on heidän omaa ansioitaan ja "turhaan ne muut tästäkin huolestui kun kaikki meni kuitenkin ihan hyvin". Epäonnistuneet asiat sitten onkin muiden ihmisten turhasta huolestuneisuudesta johtuvaa.