Lue keskustelun säännöt.
Miksi olen aina niin hysteerinen, hävettää
29.05.2020 |
Tänään aamulla karautin aamupalaa tehdessä leipäveitsen sormeen ja irti leikkautui pala kynttä ja sormenpää, semmoinen 0,5x1 cm alue. Panikoiduin täysin, painoin haavaa vessapaperilla ja keittiöpyyhkeellä ja soitin lähimpään terveyskeskukseen. Itkua tuhertaen menin sinne kiireellä sormeni kanssa jossa ottivat heti vastaan, hoitaja ja lääkäri puhdistivat sormeni ja suhrasivat sen kasaan haavaliimalla ja isolla sidetupolla. Jos en olisi panikoinut, olisin kai itsekin osannut kääriä sormeni sideharsoon kotona, tunnoton irtiroikkunut sormenpää jossa oli kiinni pala kynttä vain säikäytti niin pahasti.
Enkä ole siis kymmenvuotias, vaan kohta keski-ikäinen nainen. Kotiin tultua hävetti kovasti. Ensin leikkaan käteeni, sitten soitan hysteerisen puhelun, ja haavaan ei tullut loppujen lopuksi edes tikkejä. Osaako joku ensiapuihminen antaa reality checkin etten ole ainoa hysteerinen tumpelo, vai onko nää just niitä tapauksia joita nauratte kahvitauolla :(
Kommentit (8)
No onhan se karua jos sormesta lähtee palanen ja tulee paljon verta. Itsesuojeluvaistot iski päälle, hyvä kun olet terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tulee se paniikkireaktio, niin ei siinä pysty kontrolloimaan itseään ja ajattelemaan järkevästi.
Mä menin paniikissa päivystykseen kun mulla oli punkki päässä mutta en itse saanut sitä irrotettua hiusten lomasta ja olin yksin kotona eli kukaan ei voinut auttaa. Soitin itkien matkalta siskolleni ja kerroin tästä kamaluudesta. Päivystyksessä oli tietty paljon ihmisiä, mutta pääsin sisään melkein heti. Hoitaja kaivelee päätäni ja toteaa "täällä on vain rupi". Ai että mua hävetti.
Siskoni vuosia kauhisteli sitä että punkki oli mulla päässä ja hyvä että hän suostui metsään mennä kun pelkäsi punkkeja. Noin 10 vuotta nyökyttelin että joo se oli kamalaa, kunnes lopulta oli kerrottava että se olikin silloin vain rupi eikä mulla ole koskaan ollut punkkia. :(
Vierailija kirjoitti:
Mä menin paniikissa päivystykseen kun mulla oli punkki päässä mutta en itse saanut sitä irrotettua hiusten lomasta ja olin yksin kotona eli kukaan ei voinut auttaa. Soitin itkien matkalta siskolleni ja kerroin tästä kamaluudesta. Päivystyksessä oli tietty paljon ihmisiä, mutta pääsin sisään melkein heti. Hoitaja kaivelee päätäni ja toteaa "täällä on vain rupi". Ai että mua hävetti.
Siskoni vuosia kauhisteli sitä että punkki oli mulla päässä ja hyvä että hän suostui metsään mennä kun pelkäsi punkkeja. Noin 10 vuotta nyökyttelin että joo se oli kamalaa, kunnes lopulta oli kerrottava että se olikin silloin vain rupi eikä mulla ole koskaan ollut punkkia. :(
Ai miten ihana tarina! Tulee mieleen kun kaveri löysi uroskissan mahasta oudon kasvaimen, kolli oli suunnilleen jo kolme jalkaa haudassa syöpänsä johdosta. Ja mikä se kasvain oikein oli? Nänni. Kolli jäi henkiin.
Kiitos kaikille kivoista vastauksista, pahin hävetys on jo laantunut. Täällä kotona tumpuloin nyt tämän ison sormipakettini kanssa :)
-ap
Joillekin jo pelkkä veren näkeminen saa paniikin aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nooh mielummin varman päälle pelaaja ja vähän hysteerikko, kuin semmonen oho nooh katellaa ja laitetaan laastari. Kuin minä. Teininä astuin paljaalla jalalla koko painolla kuoppaan johon joku idiootti oli jättäny terävän metalli palasen pystyyn. Metallin terä oli niin terävä että en huomannu tai tuntenut kipua kun leikkasi puolet varvasta. Nostin jalan ja ihmettelin ku verta vuosi solkenaan. En silloin alkanu panikoimaan vaan yritin lopettaa veren tulon sukalla, ainut mikä oli lähettyvilla. Pikku hiljaa aloin ymmärtää mitä just tapahtu ja samalla sekunnilla kipu iski jalkaan kun lekalla oli lyöty. Nooh porukat oli kaupungissa oli pakko odottaa että tulisivat kotiin.silloin oli lanka puhelimet. Ensinmäisenä tuli veli ja se järkytyksen määrä kasvoissa kun huomasi että yritin epätoivoisesti lopettaa verentulon jalasta sukalla. Veli koppasi syliin ja lähdettiin autolla ihan järjetöntä vauhtia sairaalaan ensiapuun. Sairaalassa suoraan lääkärin pöydälle. Tuntu ett Koko tämän ajan oli aika rauhallinen en itkeny. Jälkiviisaana mietin että noh se sukka ei ollu maailman puhtain vaate ja miks en soittanu apua 112
Vierailija kirjoitti:
Joillekin jo pelkkä veren näkeminen saa paniikin aikaan.
Minun ei tarvitse kuin ajatella jotain terveyteen liittyvää niin minulle tulee huono olo.
Et oo ainoa eikä naureta. Ite en ole tumpelo, mutta minkäs sille voi jos on. Eikä sille säikähtämisellekään.