Onko jossain jotain sivua missä kerrotaan nämä typerät äidinkieliset jutut suomeksi?
Kiva opetella kieliä, kun ei voi sanoa asioita suoraan. "Hänt on hända supiini" mikä hiton supiini, no verbin infintiivimuoto, mikä tämä infinitiivi on? No verbin substantantiivin nominaalimuoto...joo haista vittuny...Lopputulos en tajua enkä tajunnut koulussakaan, mutta sitä supiinia käytetään har/ha sanan yhteydessä kun olet tehnyt jotain. Heti selkis. Tämä saakelin lause riittäisi eikä mitään yhtälöitä mistä pitää jatkuvasti selvittää uutta muuttujaa. Ihmekkään kun kielten opiskelu on ollut aina vaikeeta, kun ei puhuta asioista niin kun ne on.
Kommentit (10)
Asioista nimenomaan puhutaan niin kuin ne ovat, mutta sinulla on rajoittunut sanavarasto.
Niitä kielioppitermejä (kuten vaikka verbi, substantiivi, supiini, infinitiivi) käytetään siksi, ettei sitä asiaa tarvitse aina joka yhteydessä selittää uudelleen. Ne kielioppitermit opetellaan ja sitten käytetään niitä.
https://kielikompassi.jyu.fi/opetus/natfrasch/grammatik/gr_verbit_aikam…
Tää on musta hyvä
Vierailija kirjoitti:
Niitä kielioppitermejä (kuten vaikka verbi, substantiivi, supiini, infinitiivi) käytetään siksi, ettei sitä asiaa tarvitse aina joka yhteydessä selittää uudelleen. Ne kielioppitermit opetellaan ja sitten käytetään niitä.
Niin mutta miksi sitä supiinia ei voi selittää lyhyesti ja selkeästi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä kielioppitermejä (kuten vaikka verbi, substantiivi, supiini, infinitiivi) käytetään siksi, ettei sitä asiaa tarvitse aina joka yhteydessä selittää uudelleen. Ne kielioppitermit opetellaan ja sitten käytetään niitä.
Niin mutta miksi sitä supiinia ei voi selittää lyhyesti ja selkeästi?
Missä ei voi selittää lyhyesti ja selkeästi?
Ruotsin verbeistä on nuo muodot tala, talar, talade, talat. Tala on perusmuoto, talar preeseen (minä puhun), talade imperfekti (minä puhuin) ja talat supiinimuoto, jota käytetään perfektin ja pluskvamperfektin kanssa (jag har talat – minä olen puhunut, jag hade talat). Ei sun perustasolla tarvitse tietää muuta kuin että sitä käytetään perfektin ja pluskvamperfektin kanssa. Supiinimuodoksi sitä nimitetään siksi, ettei asiaa tarvitse sanoa näin pitkästi. Jos tosiaan et ole aiemmin kuullut tätä asiaa (joka kyllä opetetaan heti silloin, kun nuo verbimuodot opetellaan) aiemmin, niin nyt tiedät, mikä supiini on.
Monille kielioppitermeille on olemassa kyllä vähemmän käytettyjä suomenkielisiä nimityksiä, mutta eivät ne automaattisesti sen selkeämpiä ole.
Olihan niille kaikille sija- ym. muodoille joskus selkeät suomenkieliset sanat. Nimentö, omanto, kohdanto, osanto, vajanto, seuranto, keinonto, sisä- ja ulko-olento, -tulento, -eronto... Miksi niistä luovuttiin?
Vierailija kirjoitti:
Olihan niille kaikille sija- ym. muodoille joskus selkeät suomenkieliset sanat. Nimentö, omanto, kohdanto, osanto, vajanto, seuranto, keinonto, sisä- ja ulko-olento, -tulento, -eronto... Miksi niistä luovuttiin?
Virossa käytetään edelleen noita omakielisiä kielioppitermejä äidinkielenopetuksessa, mutta ei vieraiden kielten opetuksessa (näin olen kuullut), ja se aiheuttaa sekaannusta. Mun käsittääkseni se syy on se, että kielioppitermistöstä haluttiin yhdenmukaisempaa. Mutta eiväthän itse kielioppitermitkään ihan loogisia ole. Latinan kielioppi on eurooppalaisten kielten kielioppien perusta, ja etenkin suomen kannalta esim. imperfekti on hassu termi. Suomessa imperfekti kuvaa päättynyttä tekemistä, vaikka itse termi antaa ymmärtää, että tekemistä ei ole saatettu loppuun.
Hassua että englannin kielessä on sama rakenne aikamuodoissa, mutta asia opetellaan ilman sanaa supiini. Että silleen.
Vierailija kirjoitti:
Hassua että englannin kielessä on sama rakenne aikamuodoissa, mutta asia opetellaan ilman sanaa supiini. Että silleen.
Eri kielissä käytetään hieman eri termejä. Suomessa enlanninopetuksessa käytetään vastaavasta muodosta nimeä partisiippi. Ei se supiini ole käsitteenä mitenkään vaikeampi.
hända - händer - hände - hänt
tapahtua - tapahtuu - tapahtui - tapahtunut