Lue keskustelun säännöt.
Ulkomaat. Mihin maahan kannattaa muuttaa työn ja kenties rakkauden perässä?
28.05.2020 |
En ole ainoa joka haaveilee asumisesta ulkomailla. Täällä vierailee ulkomailla asuvia, joten kertokaahan kokemuksianne minne kannattaa muuttaa? Kielitaitoa on suomi, ruotsi ja englanti.
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jenkkeihin ei ainakaan kannata lähteä. Siellä kun tulet raskaaksi tai sairastut pahasti niin joudut ensimmäisenä myymään talon ja autot, että on rahaa maksaa sairaalamaksut. Miehen sisko sanoi 10 000 $ per synnytys ja kun sen miehen äiti sairastui niin leikkaus olisi maksanut 200 000 $ eikä kenelläkään ollut varaa sellaisia maksaa. Suomessa olisi leikattu yhteiskunnan laskuun.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni tuttu on muuttanut harrastusten perässänirjaan ja alppimaihin. Harrastuksen avulla on helpompikiinnittyä uuteen maahan ja saa ystäviä. Itsekin monessa maassa työskennelleenä pidän tätä erittäin tärkeänä varsinkin jos muuttaa yksin.
Mitä harrastuksia mahdat tarkoittaa?
Edellämainituista maista Norja.
Mentaliteetti aika samanlainen kuin Suomessa. Sää tietty kylmä, mutta olet jo tottunut.
Jos perhettä aiot perustaa, niin Sveitsi on vihoviimeinen. Äitiysloma on pari kuukautta, isyyslomaa ei ole olenkaan. Kun lapsi aloittaa koulun, molemmat vanhemmat ei voi käydä töissä. Norjassa sen sijaan megapitkät vanhempainvapaat ja miehetkin ottavat pitkiä isyyslomia (tyyliin puoli vuotta) paljon enemmän kuin Suomessa.
Norjassa opit kielen nopeasti, kun osaat ruotsia. Palkat on korkeat. Työpäivät kohtuullisia sekä lomat pitkät niin kuin Suomessakin (verrattuna USA:han).
Rakkauden perässä vois muuttaa Gambiaankin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi Irlanti? Englannilla luulisi pärjäävän ja samantyyppisiä viinaan meneviä jurottajia, kuin suomalaiset. Sataakin lähes yhtä paljon.
Irlantilaisetko jurottajia? Olen viettänyt Irlannissa lomiani yli 20 vuotta, yhteensä pari vuotta, eri puolilla maata. Olen tavannut hyvin vähän juroja ihmisiä, yhden käden sormin laskettavissa.
Irlantilaiset on ystävällisiä, mutkattomia ja hauskoja, kohteliaita myös.
Oletko valmis opiskelemaan kieliä ja onko sulla hyvä kielipää? Ei nimittäin kannata odottaa kummoisia mistään maasta, jos ei osaa muuta kuin englantia (pois lukien tietysti ne maat, joiden virallinen kieli on englanti). Käytännössä missä tahansa sujuva asioiden hoitaminen ja normaali sosiaalinen elämä edellyttää maan virallisen kielen hallintaa edes jollain tasolla, vaikka ihmiset osaisivatkin englantia hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asun Englannissa:
plussaa:
-Suurissa kaupungeissa helppo löytää töitä
-Lontoossa paljon ekspatteja, ja helposti löytyy uusia ystäviä
-Todella paljon tekemistä vapaa-aikana, kaunis historiallinen kaupunki
-Matkusteleminen muualle on helppoa, voit tehdä vaikka junalla viikonloppureissun Pariisiin tai Amsterdamiin. Suomeen pääset noin kolmessa tunnissa ja USA:n itärannikollekkin suht nopeaan
-Leudompi sää kuin Suomessa. Täällä on nyt ollut lähes koko huhti- ja toukokuun ollut yli 20 astetta lämmintä
miinusta:
-Lontoossa asuminen ja kaikki muukin täällä on kallista, työmatkat usein venyvät todella pitkiksi. Itse olen manageritasolla töissä, mutta vuokrat on niin kalliita, että joudun asumaan kimppakämpässä.
-Myös töpäivät venyvät monella alalla usein pitkiksi ja sinun odotetaan tekevän maksutonta ylityötä
-Talvet leutoja, mutta sateisia
-Hyvät asuinalueet parempia kuin Suomessa, mutta ne huonot asuinalueet on sitten todella huonoja ja rumia. Rikollisuutta enemmän kuin Suomessa, päiväsaikaan tosin kyllä uskaltaa liikkua joka paikassa.
Niin ja deittailusta vielä sen verran, että Lontoosta toki löytyy miehiä joka lähtöön ja deittailu on hyvin kansainvälistä. Monet sanoo, että parisuhdetta on määrästä huolimatta todella vaikea löytää ja deittailu Lontoossa on usein erittäin pintapuolista ja hook up tyylistä.
En etsi kevyttä suhdetta vaan ihan aitoa rakkauta ja pysyvyyttä. Ap
Jos haluat elättäjän etkä elätettävää ja vielä kohtalaisella elintasolla, niin englanninkieliset pääosin valkoihoisten hallitsemat maat ja Keski- ja Pohjois-Euroopan maat lukuunottamatta entisiä sosialistimaita.
Itse olen tällä hetkellä lontoossa töissä, kaverini oli tässä firmassa töissä ja lisäsi mun cv:n, kun paloin loppuun entisessä työpaikassani. Parin kuukauden päästä oli firman puolesta lentoliput ja asunto hommattuna ja aloitin työni täällä.
Eikä tosiaan ennen aloittamista ollut mitään hajua mitä kaverini teki työkseen tai minne laittoi mun cv:n. :')
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tämähän nyt riippuu ihan siitä, mitä teet työksesi. Moniin EU:n ulkopuolisiin, yleiseltä elintasoltaan mukaviin maihin on todella vaikeaa saada työlupaa. Sinulla pitäisi siis olla jotain niin erityislaatuista osaamista, että sinut a) palkattaisiin paikallisen sijasta ja b) työnantaja olisi valmis käymään työlupa-rumban vuoksesi.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin Norja ja Sveitsi, ehdottomasti. Saat aika nopeasti asiat kuntoon, hyvän elintason ja rakkaus voi myös löytyä. Ainakaan kulttuurierot ei ole suuria. Paikallinen kieli on kuitenkin opeteltava jos meinaat paremmin tutustua ihmisiin ja kaipaat aktiivista sosiaalista elämää.
Sveitsin kansalaisuutta ei kyllä ulkomaalainen saa koskaan. Ei voi äänestää, eikä vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jenkkeihin. Perustuslaillinen oikeus kantaa asetta ja omistaa maata, johon ei ole mitään jokamiehen oikeutta tulla käppäilemään ja sikailemaan.
Rakkauden perässä suositten Itä-Eurooppaa tai Etelä-Eurooppaa. Myös Saksassa vaalea suomalainen saa erikoishuomiota. Jos ulkonäkö on mallitasoa niin myös muualta voi kumppanin löytää, mutta rahan voimaa ja vaaleutta kannattaa hyödyntää. Huonommalla ulkonäöllä ei kannata valita pintaliitokaupunkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkauden perässä vois muuttaa Gambiaankin!
No muutitko Gambiaan rakkauden perässä?
Vierailija kirjoitti:
Jenkkeihin ei ainakaan kannata lähteä. Siellä kun tulet raskaaksi tai sairastut pahasti niin joudut ensimmäisenä myymään talon ja autot, että on rahaa maksaa sairaalamaksut. Miehen sisko sanoi 10 000 $ per synnytys ja kun sen miehen äiti sairastui niin leikkaus olisi maksanut 200 000 $ eikä kenelläkään ollut varaa sellaisia maksaa. Suomessa olisi leikattu yhteiskunnan laskuun.
Eikö työn ja vakuutuksen pitäisi estää tuo? Varmaan pitäisi olla lisäksi säästöjä.
Pohjoinen Englanti tai Skotlanti - elinkustannukset Lontoota alhaisemmat (Edinburgh toisaalta suht kallis). Yliopistokaupungit ovat kansainvälisempiä mikäli et välttämättä brittipuolisoa etsi.
Jos haluat käydä Suomessa lomilla ja pitää läheiset välit perheeseesi, niin ehdottomasti joku lähimaa. Nyt koronan aikaan vielä korostuu, miten erillään sitä on Suomesta heti kun lentokoneet ei kulje. Asun itse Tanskassa ja kauheasti tämän kauemmas en lähtisi. Täältä on helppo lentää Suomeen ja pääsee maata ja mertakin pitkin tarvittaessa.
Itse siis suosittelisin sinulle Ruotsia, Tanskaa tai Norjaa. Työkulttuuri on samanlainen, kulkuyhteydet Suomeen hyvät ja palkat Suomea paremmat. Ruotsissa kohtaa suomalaisena hirveästi ennakkoluuloja, mutta täällä Tanskassa ei juurikaan. Tanskan huono puoli taas on se, että paikalliset eivät juuri halua puhua englantia, vaikka kaikki osaavat, ja tanskaa on vaikea ymmärtää vaikka osaisi ruotsia. Itselläni meni useampi vuosi, että pystyin osallistua tanskankieliseen kahvipöytäkeskusteluun kunnolla. Ulkomailla asumisessa on paljon haasteita, mutta tietysti myös hyviä puolia.
Yksi tuttu kertoi, että Saksassa meni vielä 2000-luvulla kaikki kaupat jo klo 14 kiinni ja vain torstaisin oli vähän pidempään auki - klo 18?