Pääsin Helsingin yliopistoon, mutta en tiedä onko toi aine ihan mun juttu. Kannattaako ottaa paikkaa vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole av-mammoilla pahemmin kokemusta yliopistosta kun kukaan ei kysy sitä, että onko ap:n mahdollista vaihtaa pääainetta? Onko haluamasi pääaine vapaasti opiskeltavissa vai vaatiiko pääsykokeen?

Aloituksessahan ei varsinaisesti mainita, että AP:llä olisi joku tietty ala tai aine, jota haluaa opiskella. Aloituksessaan AP vain epäröi, onko aine, jota hän pääsi opiskelemaan, hänen juttunsa. Ehkä muut eivät ole kysyneet tuota, koska osaavat lukea.

Ota paikka vastaan. Voihan olla että et pääsekään haluamaasi ensi vuonna. Jäät silloin moneksi vuodeksi vai mietiskelemään.

Kadut vielä, jos et nyt tartu tuohon.

Älä missään nimessä ota!! 

Itse olin niin idiootti, että otin 2019 paikan vastaan ja nyt on todella paljon vaikeampaa päästä unelmiensa paikkaan. Heitin siis hukkaan valtavan määrän potentiaalisia aloituspaikkoja, sillä ei-ensikertalaisille niitä on vain murto-osa jaossa. Varsinkin, jos olet vielä nuori, niin ei yhdellä-kahdella välivuodella ole mitään merkitystä, kun vaakakupissa on sinun loppuelämäsi.

Riippuu mistä sait paikan. Itse vaihdoin pääainetta, kun olin saanut entisestä pääaineesta perusopinnot ja uudesta pääaineestä perusopinnot kasaan. Entisestä päöaineesta tuli toinen sivuaine. Tietty riippuu aineesta ja en tiedä meneekö nää vielä nykyäänkin samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistolla voi hyvin opiskella muutakin kun sitä mihin on valittu. Onnistuisiko tämä ja sitten hakea siirtoa kun on tarpeeksi opintoja kasassa?

Erittäin todennäköisesti enemmän kuin sinulla.

Tää "hakea siirtoa" on joko urbaanilegenda tai joku 80-luvun muinaisjäänne. Vaihtaminen onnistuu vain hyvin samankaltaisten aineiden parissa, esim. matikasta fysiikkaan tai päinvastoin tai siirtohakuna samaan aineeseen toiseen yliopistoon, mutta ei todellakaan jostain folkloristiikasta lääkikseen tai mihinkään muuhunkaan hyödylliseen.

Nykyaikana ei missään tapauksessa kannata ottaa jotain epävarmaa varapaikkaa vastaan heti ekana vuonna, koska sitten ei välttämättä koskaan pääse sinne unelmiensa paikkaan.

Ehdottomasti alat nyt opiskella. Voit ottaa yliopistossa sivuaineiksi niitä kiinostavia aineita ja ottaa matkalla selvää, mitä kaikkea voit tehdä. Pääasia päästä nyt opiskelemaan, onneksi olkoon opiskelupaikasta.

Älä ota! Terveisin yksi joka katuu Ihan ok paikan ottamista eikä nyt todennäköisesti ikinä pääse unelma-ammattiin

Tietojenkäsittelyä on helppo päästä lukemaan. On hyvä tukiaine monelle alalle.

Opintotukivuosi menee. Jos sivuaine on kuitenkin parempi ja paremmin työllistävä, mikä on ongelma? Toki noita suunnitelmia voi muuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tietojenkäsittelyä on helppo päästä lukemaan. On hyvä tukiaine monelle alalle.

Se on ehdottomasti sellainen aine, johon ensikertalaisuutta ei kannata tuhlata, jos mielessä on jotain muuta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et oikeastaan voi 100 varmaksi tietää mistään alasta onko se sinun juttusi, ennen kuin oikeasti olet opiskellut sitä.

Siksi kannattaakin säilyttää ensikertalaisuus ja kokeilla avoimen yliopiston puolelta, jos se on mitenkään mahdollista

Ja kuinka monta vuotta sitä kannaattaa siirtää ja odotella?

Toki ap, jos tiesät mihn haluat, jos tuo ala ei ole sinun juttusi, niin älä ota.

Kannattaa ehkä tutukia tai kysyä opolta, että mitä tuolta valmistuu ja milliasia ainevalintoja voi thedä.

Kysy joko laitoksen opolta tai sitten lukiosta. Ota  selvää ennenkuin teet ratkaisun.

Tää uudistus menee nyt juuri tähän..., ei oteta paikkoja vastaan ensikertalausuuskiintiön menetyksen johdosta. Lisäksi korotellaan yo-kirjoitusten tuloksia uudestaan ja uudestaan.

Miksi hait aineeseen joka ei sinua kiinnosta?

Eikö olisi fiksua tulla edes tarkistaa mitä aine sisältää, mitä mahdollisuuksia sen sisällä on toteuttaa sitä mikä sua kiinnostaa? Tai mitä mahdollisuuksia siirtyä toiseen aineeseen?

Olen itse vaihtanut pääainetta useamman kerran, tosin tämä ennen nykyistä tutkintouudistusta.

Olen hyvinkin senioritason juristi aika haastavassa ympäristössä, ja tiedän nuorempia ihmisiä, jotka ovat hakeneet ja päässeet oikeustieteelliseen, ja valmistuneet sieltä, ja päässeet hyviin työpaikkoihin alalla. Mutta vain sitten tunnustaakseen joskus kolmekymppisinä tai hieman päälle, että ala ei ole yhtään heille ja he ovat tehneet kaiken siihen asti vain siksi, että niin ”piti tehdä”, kun suvussa kaikki muutkin ovat juristeja, lääkäreitä, pappeja jne. (epäilen vahvasti tai oikeastaan tiedän, että edellä oleva pätee myös lääkäri-, pappis-, yms. ”you name it”-sukuihin). Tässä lyhyt versio: don’t do it. Ja seuraavassa viitseliäimmille pidempi versio:

Itse en ole omaa valintaani yhtään päivää katunut, ja olen omalla alallani, jossa aion olla vielä pari jäljellä olevaa vuosikymmentäkin. Sain valita alani vapaasti, valitsin, ja valitsin oikein. Mutta olennainen asia ei nyt ole se, mitä minä ajattelen alastani (joka on yhä motivoiva ja mielestäni yhteiskunnallisesti tärkeä) vaan tämä: älä sinä ajattele sitä, mitä muut sinusta ajattelevat, mukaan lukien vanhempasi, sukusi, kaverisi ja ihan kaikki. Tee sitä, mitä haluat tehdä ja jossa arvelet - huom! ei tarvitsee tietää vaan vain arvella - että voisit ehkä olla hyvä. Ja seuraa ajatuksiasi ja tuntemuksiasi. Jos sitten käykin ilmi, että olit väärässä - että se ei ollutkaan sinun alasi tai yleensäkään sinun polkusi, älä välitä. Olet yhä nuori ja voit seurata seuraavaa motivaation lähdettäsi.

Ole realisti, mutta älä anna sen sanella ratkaisujasi, mitä luulet muiden sinusta ajattelevan.

Voit olla hyvä tekemällä vain sitä, mitä haluat tehdä.

Toisaalta yliopistossa ei kaikki opinnot ole tarkkaan rajattuja kuten vaikka oikeustiede vaan aineen alla voi erikoistua vähän mihin vaan.

Lisäksi aineyhdistelmäthän valitsee itse, joten siinäkin voi usein luovia itse sinne minne haluaa. Nykyäänhän monitieteisyyskin on trendikästä.