Keski-ikäistyvän perheenäidin musiikillinen herääminen ja nolo artisti-ihastuminen
Löytyisikö muita vastaavaa kokeneita, vertaistukea tai vaikka naureskelua ja alapeukkuja :)
Ok, sanottakoon ihan alkuun, että en ole varsinaisesti äiti, elämässäni olevat ihanat lapset ovat mieheni edellisestä liitosta. Lisäksi olen "vasta" 36-vuotias. Kaikki alkoi pari vuotta sitten, kun miesystävän vanhimmainen innostui metallimusiikista. Hänellä oli kova into jakaa kiinnostustaan, mutta vanhemmat eivät ole metallimusiikin ystäviä ja kaverit kuuntelevat lähinnä räppiä. Minuun jotenkin vetosi pojan innostus ja perehtyneisyys asiaan, joten aloin kuuntelemaan seuraksi. Pian huomasin pitävän musiikista erittäin paljon Tätä ennen olen suhtautunut musiikkiin lähinnä tyyliin "Jenni Vartiaista soitetaan paljon radiossa, se on siis hyvää musiikkia".
Lopullinen herääminen tapahtui viime elokuussa kun vein pojan katsomaan Tampereelle Rammsteinia. Olen antanut itseni vajota uuteen musiikkiin teini-ikäisen innolla. Etsin uusia bändejä, musiikkimakuni hakee suuntaa, enkä enää kuuntele vain samoja bändejä kuin poika.
Nyt yksi bändi on noussut ylitse muiden ja huomaan ajattelevani bändin nokkamiestä päivittäin. Etsin haastatteluja, katselen musiikkiviedoita ja tietenkin kuuntelen musiikkia. Samalla tunnen itseni ihan naurettavaksi, minun ei pitäisi tässä iässä olla tällä tasolla, etenkään suhtautumisessa ko. bändiin. Tunnen myötähäpeää itseäni kohtaan :D
Kertokaa, kiltit, etten ole ainoa.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Onko mies mustis, kun vietät aikaa ja reissailet musiikin perässä hänen pojan kanssa
Mitähän tälläkin kysymyksellä haettin? Poika on nyt 13-vuotias ja mies on vaan tyytyväinen, että on joku joka vie häntä keikoille ja että tulemme muutenkin hyvin toimeen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Samalla löysin tosin uudelleen myös teiniaikojeni suosikkimusiikin, grungen ja muun synkistelyn. Soundgardenin, Nirvanan ja muut.
Sama mulla, löysin Seattlen bändit uudelleen nelikymppisenä ja mietin miten olen voinut ne edes ”unohtaa”! Ihanaa kuunnella taas vanhoja tuttuja biisejä ja muistella nuoruuden ihastuksia. Eipä nuo hullumman näköisiä miehiä ole nytkään, ne jotka selvisivät hengissä tänne saakka.
Tämä Nergal on YouTube-haastatteluissa puhunut avoimesti satanismistaan.
Minulla on samaa, uusia fanituksen kohteita ilmaantuu vieläkin toisinaan, ja sitten luetaan haastatteluja ja katsellaan videoita todella syvälle uppoutuneena. Minulla on lisänä vielä naurettavat, yksityiskohtaiset, saippuasarjamaiset kuvitelmat, joita kehittelen päässäni. En nyt tarkoita vaan joitain eroottisia fantasioita. Saatan käyttää työmatkan sen kuvittelun ja läpikäyntiin, kuinka ystävystyisimme erään muusikon vaimon kanssa osuessamme samaan aikaan junaan, ja kuinka minut kutsuttaisiin heidän kotiinsa juhliin; mitä kaikkea juhlissa tapahtuisi. Tai sitten käyn päässäni kuvitteellisia yksityiskohtaisia keskusteluja, kun yksi muusikko rakastuisi minuun, mutta minä antaisin hänelle hellästi pakit ja ystävystyisimme. Tai kuinka tekisin yhteen muusikkoon vaikutuksen ammatillani tai harrastuksillani.
Toistaiseksi homma ei ole mennyt stalkkaamisen tai vainoamisen asteelle, tositilanteessa kun joskus olen nähnyt fanittamani muusikon olen mennyt aivan lukkoon ja ollut mukamas coolisti kuin en huomaisikaan :D
Olen ns. elänyt musiikille koko ikäni, mutta löytänyt tässä 30+ iässä uusiakin genrejä. Ja täytyy tunnustaa, että olen hivenen ihastunut erään bändin laulajaan. En sentään yhtä tulisesti kuin 13-vuotiaana rakastin Toni Wirtasta :D
Olen rakastunut Ilkka Alankoon, mutta hän jostain syystä välttelee minua.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samaa, uusia fanituksen kohteita ilmaantuu vieläkin toisinaan, ja sitten luetaan haastatteluja ja katsellaan videoita todella syvälle uppoutuneena. Minulla on lisänä vielä naurettavat, yksityiskohtaiset, saippuasarjamaiset kuvitelmat, joita kehittelen päässäni. En nyt tarkoita vaan joitain eroottisia fantasioita. Saatan käyttää työmatkan sen kuvittelun ja läpikäyntiin, kuinka ystävystyisimme erään muusikon vaimon kanssa osuessamme samaan aikaan junaan, ja kuinka minut kutsuttaisiin heidän kotiinsa juhliin; mitä kaikkea juhlissa tapahtuisi. Tai sitten käyn päässäni kuvitteellisia yksityiskohtaisia keskusteluja, kun yksi muusikko rakastuisi minuun, mutta minä antaisin hänelle hellästi pakit ja ystävystyisimme. Tai kuinka tekisin yhteen muusikkoon vaikutuksen ammatillani tai harrastuksillani.
Toistaiseksi homma ei ole mennyt stalkkaamisen tai vainoamisen asteelle, tositilanteessa kun joskus olen nähnyt fanittamani muusikon olen mennyt aivan lukkoon ja ollut mukamas coolisti kuin en huomaisikaan :D
Mulla on ihan tuota samaa ja sen takia asia ehkä häiritseekin. En minä edes unelmoi mistään romanssista tai seksistä, vaan käyn pääni sisällä näitä keskusteluja maan ja taivaan välillä. Ihan alkaen siitä, että esitelmöin suomalaisesta mökkeilykulttuurista. Sujuvasti menee parin tunnin lenkki "mielikuvitusystävälle" aikuisen naisen jutellessa.
Minulla on hyvä parisuhde, enkä ole mitenkään yksinäinen. Miehen kanssa jopa vitsaillaan tästä minun fanituksesta. Eli mistää parisuhdeongelmista tämä ei ole oire.
Ap
Täällä myös yksi 45v mutsi joka oli Ratinassa elokuussa Rammsteinin keikalla ja samoin Vantaalla pari vuotta aikaisemmin. 😃
Mä en muihin ihastukaan kuin julkkismuusikoihin. :D
Eipä tuossa ole mitään noloa. Itse oon yli 30v ja käyn useamman kerran vuodessa ulkomailla tiettyjen bändien keikoilla.
Behemoth on muuten itselläkin aika aktiivisessa kuuntelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on nyt niin pakko tietää, minkä bändin keulakuvaan olet ihastunut :)
Ja joo, et ole ainoa.
Kerta täällä on tunnustettu ihastus Justin Bieberiin, niin kai se minäkin sitten kehtaan.
Bändi johon ihastuin yli muiden on Behemoth ja selviteltyäni taustoja olen ollut myyty nokkamies Nergalille. Hän on jotenkin niin kiinnostava älykkyydessään, ristiriitaisuudessaan ja kuitenkin niin rennossa olemuksessaan.
Ehkä tässä on häirinnyt se, että koko bändi on niin kaukaa haettu siihen nähden mitä olen ennen kuunnellut. Tyyliin, luulin pitäväni Vesalasta, mutta pidinkin sitten Behemothista. Ja koin tosiaan olevani liian vanha tuohon tyylilajiin ja ihastumiseen. AV kuitenkin antoi minulle uskoa, etten ihan niin nolo ole.
Ap
Olihan tuo ihan ihq :)
Ah, Tim Minchin! 😍😍😍
Täällä myös yksi faniäiti joka elää päässään ihan hassuja kuvitelmia. Ei käy arki tylsäksi kun aina vapaissa hetkissä pääsee vaikka toiselle puolelle maailmaa soittamaan ja jammailemaan 🤭
Täällä myös yksi, tosin olen aina fanittanut jotain bändiä ihan nuoresta asti mutta viime vuosina yksi on noussut ylitse muiden. Tänä keväänä on ollut aivan liian paljon aikaa ja etsin google earthista tuon bändin laulajan kodin, niin pahaksi tämä on mennyt :D Jos tulevat keikalle eurooppaan lähivuosina on pakko kai mennä keikalle. T. N 50v.
Ap, tsekkaa bändi nimeltä Me And That Man. Nergalin blues/countryproggis. Ehkä saatat tykätä. 😉
No hei, mä olen 35v, kolmen äiti ja ihastunut Metallican James hetfieldiin 😂 että on meitä muitakin. Olin jo teininä ihastunu häneen, mut nyt keski-iän kriisin kynnyksellä tapahtui uusi tuleminen. Naurettavaa 😆
Musiikista kiinnostuminen OK, mutta artistiin ihastuminen ja teinimäinen fanitus...
Ei kuulosta aikuiselta.
T: metallia(kin) kuunteleva lähes 5-kymppinen ukko.
Ihanaa, Behemoth on superhyvä! Ei kannata hävetä millään tasolla.
Ihanaa, että meitä löytyy muitakin ja aihetta ymmärretään <3 :D Välillä sitä ajattelee, että mikähän kehitysvaihe on jäänyt kokematta kun vielä 30 + vuosilla oikein kunnolla fani-ihastuu johonkin artistiin. Tai varmaan tosiaan kyseessä voisi olla mikä tahansa julkisuuden henkilö (esim. näyttelijä), mutta itselleni suurimmat fanituksen kohteet ovat aina olleet nimenomaan musiikillisia. Ja tämä himofanitus on kyllä alkanut jo lapsuudessa. Kohteet välillä vaihtuvat. Ja välillä pysyvät vuosikymmeniä ;)
Voin myös hyvin "seota" jostakin naisartistista, tosin silloin puuttuu se "romanttinen" kiinnostus :D
Musiikkia on kahdenlaista. Metallia ja tavallista.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua