Lue keskustelun säännöt.
Epämiellyttävät opettajat/koulumuistot
27.05.2020 |
Mitkä ovat kamalimmat muistosi opettajista tai kouluajoistasi yleensä?
Tuli tässä mieleen, kun oman lapseni (13v.) opettajat ja koko koulumaailma ovat tuntuneet aivan erilaisilta kuin silloin aikoinaan (90-luvulla) itse ollessani peruskoulussa. Toki edelleen lapset puhuvat opettajista kaikenlaista, mutta tietynlainen samanarvoisuus ja lasten osallisuus on mielestäni huomattavasti lisääntynyt. Varmasti meille myös osuneet hyvät ja viimeisimmän koulutuksen saaneet nuorehkot opettajat.
Itselläni epämiellyttävät muistot liittyvät lasten eriarvoiseen kohteluun, hyvin pärjäävät ja menestyvät oppilaat pyydettiin aina luokan eteen, kun tuli kokeesta 9 tai 10. Heille piti koko luokan taputtaa. Arvata saattaa, että kasin oppilaana en montaa kertaa kiitosta saanut, vaikka parhaani olin yrittänyt. Tarkoitus varmaan ollut, että ne huonommin lukevat ottaisivat mallia näistä kympin oppilaita, mutta kyllä itselleni ainakin kilttinä ja tunnollisena jäi olo, että en riitä ja olen huono. Ainakin kaksi alakoulun opettajaa myös haukkuivat kaikista huonommin pärjääviä oppilaita aivan avoimesti koko luokan edessä ja yhdellekin pojalle huudettiin, että sinusta ei tule koskaan mitään ja olet aivan luuseri.
Kaikenlainen pakkoesiintyminen juhlissa/yleensäkin luokan edessä ujona ja hiljaisena oppilaana oli myös jotain aivan kamalaa ja jännitin aina jo viikkoja etukäteen. Toki ymmärrän, että kuuluu osaksi opetusta, mutta itselleni se oli aivan nöyryyttävää suorastaan. En kyllä ole lapseltani kuullut, että enää niin paljon pakotettaisi esiintymäänkään.. Onneksi.
Kommentit (10)
Oltiin tehty julistetyyppiset esitelmät vihanneksista ja esitelty ne luokalle. Kun niitä oltiin ripustamassa käytävään tuli viereisen luokan opettaja pyytämään, että esiteltäisiin ne myös hänen luokalleen. Oli ujona paha paikka, kun pelkästään omalle tutulle luokalle esitteleminen tuotti tuskaa niin yhtäkkiä piti esittää tuntemattomille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläkoulussa oli erikoisesti käyttäytyvä miesopettaja joka tuli aina liian lähelle oppilaita, hengitti niskaan kun tehtiin kokeita ja seisoi ovensuussa kun mentiin luokkaan niin, että ei siitä oikein päässyt kiemurtelemaan ohi koskematta häneen.. hyi, jotenkin inhottavaa varsinkin teini-ikäisenä.
Itselle jäänyt mieleen lukion kieltenopettaja, vanha ja kuivakas nainen. Hän oli jo ensimmäisestä jaksosta lähtien päättänyt että minä olen tuossa kielessä kasin oppilas. Aivan sama sainko kokeista seiskan, kasin tai ysin, kurssiarvosanaksi tuli aina kasi. Yritin tsempata välillä saadakseni ysin mutta ei auttanut. Aktiivinenkin yritin tunnilla olla mutta hän kyseli mieluiten niiltä luokan "kielipäätä" omaavilta tytöiltä.
Tämä huipentui siihen että lopulta kirjoitin ylppäreissä tuosta kielestä vahvan L:n. Sen sijaan että opettaja olisi onnitellut minua, hän ei edes katsonut päin kun tapaisimme. Ilmeisesti olin loukannut häntä asettamalla hänen arvostelukykynsä kyseenalaiseksi kun olin kehdannut kirjoittaa liian hyvin.
90-luvulta jäi mieleen väkivaltainen koulukiusaaminen jossa hakattiin ja potkittiin ketä tahansa niin ettei opettajia kiinnostanut pätkääkään. Kävelivät vain ohi nokka pystyssä. Toivottavasti nykyään heidän toimenkuvaansa kuuluu tilanteeseen puuttuminen..
Pelkäsin ensimmäisinä kouluvuosinani mennä kouluun. Syynä oli opettajamme, vanha riivinrauta, joka odotteli eläkkeelle pääsyä, ja ehti vielä parin vuoden aikana piinaamaan meitä eka- ja tokaluokkalaisia. En varmastikaan ollut ainoa opettajanpelkoni kanssa, sillä tällä kääkällä oli tapana opettaa huutamalla ja nöyryyttämällä. Pelkäsin tunneilla vastausvuoroani, sillä saatoin mennä täysin lukkoon siitä opettajan huutamisesta, ja siitä seurasi vain lisää huutoa ja ivallista riehumista. En ollut koulussa huono, ja vältyin siten kaikkein pahimmalta nöyryytykseltä, joka oli varattu heikommin menestyneille. Heitä opettaja saattoi piinata pitkän aikaa, että oppilas pian itki pulpetissaan räkää tyrskien. Kurinpito-ongelmia ei ollut, koska kukaan ei uskaltanut perseillä. En muista että ope olisi käynyt keneenkään käsiksi, mutta yhden karttakepin hakkasi pöytäänsä vasten säpäleiksi raivostuttuaan.
Tämä ihana koulumuisto on 70-luvun lopulta, jolloin lasten kiusaaminen kotona ja koulussa tuntui olevan tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajilla oli tapana nöyryyttää esiintymiskammoisia ja ujoja - yhtään ei ymmärretty, ettei karaisemalla siitä pääse nopeammin eroon.
Onpa taas kiva ja positiivinen aloitus. Nyt on kaikki ok mutta ei jutella siitä, vaan muistellaan menneitä kurjuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin tämän johonkin vastaavaan aiempaankin, mutta...
Ystävänpäivänä meidän, 7-luokkalaisten piti askarrella pahvinen sydän joka ripustettiin kaulaan. Siihen oli tarkoitus kirjoittaa jotain mukavaa toisesta. Päivän päätteeksi ne piti lukea luokan edessä.
Olin luokan ainoa, pahasti koulukiusattu. Muiden sydämissä luki mm. "hyvä tyyppi, nätti, ihana, upeat silmät, kiva yms.)
Minun sydämessäni luki "läski hu ora, idi oo tti, finnipärstä" ja muutama nimestäni väännetty pilkkanimi viitaten lihavuuteeni. Opettaja sai ilmeisesti jonkinlaista mielihyvää kun pala kurkussa luin niitä luokan edessä. Sinäkin päivänä lähdin koulusta itkien, muiden lukuisten lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas kiva ja positiivinen aloitus. Nyt on kaikki ok mutta ei jutella siitä, vaan muistellaan menneitä kurjuuksia.
Vanhempien pitäisi jo antaa anteeksi se lapsuus, mutta ei. Ne omat peikot periytetään niille omille lapsille. Vanhempainillat on välillä tosi tuskallisia, kun käydään läpi niitä omia kokemuksia.
Nosto