Elämä oli parempaa työttömänä.
Nyt kun olen viimein pitkän työttömyysjakson ja uudelleen kouluttautumisen myötä löytänyt itselleni töitä, olen tullut siihen tulokseen, että elämäni ei olekaan sen parempaa kuin työttömänä. Toki nyt on enemmän rahaa, päiviksi tekemistä, ilmaiset terveyspalvelut ect. Mutta en ole yhtään sen onnellisempi. Olen itseasiassa paljon kyrsiintyneempi kuin aikaisemmin.
Syynä se, että joudun päivittäin (hirvittää ajatuskin, että ehkä jopa vuosikymmeniä vielä) olemaan tiiviissä tekemisissä ihmisten kanssa joita en voi sietää.
Olen hyvin erakkoluonteinen ihminen, ja työpaikallani taas oikein kannustetaan tiimityöskentelyyn ja avoimeen kommunikointiin ja lässytilää. Ok. Pystyn kyllä poistumaan mukavuusalueeltani tarvittaessa, mutta välillä tuntuu, että pää räjähtää noiden ärsyttävien päällepäsmärien ja juoruakkojan kanssa.
On luonnotonta tunkea talo täyteen erilaisia ihmisiä, joiden kemiat ei kohtaa, ja olettaa että työskentely sellaisessa ympäristössä on kaikille luontevaa ja sujuvaa. Inhottaa ajatuskin, että huomenna on taas pakko mennä niiden ärsyttävien naamojen sekaan.
Kommentit (21)
Vaihda työpaikkaa? Tai alaa? Miksi ylipäätään kouluttauduit erakkona sosiaaliselle alalle? Tokihan mikään koulutus ei hukkaan mene, jos päätät vielä jatkokouluttautua itsellesi sopivampiin tehtäviin. Tsemppiä!
No osaat nyt ainakin nauttia vapaa-ajasta. Työttömänä sitä on niin paljon ettei se tunnu oikeen miltään.
Vaihda työpaikkaa, jossa pääset etätöihin
Vierailija kirjoitti:
No osaat nyt ainakin nauttia vapaa-ajasta. Työttömänä sitä on niin paljon ettei se tunnu oikeen miltään.
Minä nautin jokaisesta päivästä. Aloitan työt heinäkuussa ja on vaikka mitä, mitä haluaisin keretä tehdä ennen sitä. Kaikkea mukavaa mihin sitten ei enää jää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
No osaat nyt ainakin nauttia vapaa-ajasta. Työttömänä sitä on niin paljon ettei se tunnu oikeen miltään.
Tämä se on ihmisessä kyllä *ittumainen sisäänrakennettu ominaisuus. Mistään ei osaa nauttia, ennen kuin sen menettää.
Kun löytää itselleen sopivan työn, työttömyys ei enää ole lainkaan parempaa. Kyllä minuakin ahdistaisi esim. opettajan työssä (vihaan esiintymistilanteita), mutta omassa kirjanpitäjän työssäni olen oikein onnellinen. Numeroiden kanssa tulee aina toimeen, ihmisten kanssa välttämättä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No osaat nyt ainakin nauttia vapaa-ajasta. Työttömänä sitä on niin paljon ettei se tunnu oikeen miltään.
Tämä se on ihmisessä kyllä *ittumainen sisäänrakennettu ominaisuus. Mistään ei osaa nauttia, ennen kuin sen menettää.
En kai ole ihminen, kun nautin monistakin asioista, joita en ole menettänyt.
Defenssireaktio. Selvitä itsellesi mitä pelkäät, niin voit selättää pelkosi.
Tottakai työyhteisöön sisälle pääseminen vaatii aikaa, ponnistuksia, energiaa. Se ei tule tarjottuna. Kun pääset sisällä yhteisöön ja työn imuun se on palkitsevaa.
Vierailija kirjoitti:
Defenssireaktio. Selvitä itsellesi mitä pelkäät, niin voit selättää pelkosi.
Tottakai työyhteisöön sisälle pääseminen vaatii aikaa, ponnistuksia, energiaa. Se ei tule tarjottuna. Kun pääset sisällä yhteisöön ja työn imuun se on palkitsevaa.
Ohis: Paska ilmapiiri ei muutu, vaikka kuinka pelkonsa selättäisi ja ponnistelisi. Silloin on palkitsevinta vaihtaa paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa no mikset ota lopareita?
Ja näin työttömänä kyllä koen että juu, monissa työpaikoissa on parantamisen varaa mutta kyllä ne säännölliset tulot, eläke, työterveyshuolto jne on parempaa kuin työttömyys.
Kouluttauduitko väärälle alalle, jos ihmiset ovat raskaita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa no mikset ota lopareita?
Ja näin työttömänä kyllä koen että juu, monissa työpaikoissa on parantamisen varaa mutta kyllä ne säännölliset tulot, eläke, työterveyshuolto jne on parempaa kuin työttömyys.
Ja on helpompi lopettaa työnteko kuin työttömyys, ensin kyllä kokeilisin vaihtaa työpaikkaa.
Käyt työssä, ja aina, kun ansiosidonnaiseen oikeuttava määrä on täynnä, pidät lomaa.
Sanoppa muuta. Työttömyys on paljon parempaa kuin työllisyys. Teen töitä oikeastaan pelkästään näön vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Sanoppa muuta. Työttömyys on paljon parempaa kuin työllisyys. Teen töitä oikeastaan pelkästään näön vuoksi.
Minä teen töitä vain rahan takii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoppa muuta. Työttömyys on paljon parempaa kuin työllisyys. Teen töitä oikeastaan pelkästään näön vuoksi.
Minä teen töitä vain rahan takii.
Oletko sinä Antti Tuisku?
Mä taas olen ollut nyt elämäni ensimmäiset neljä viikkoa työtön. Koska tämä lakkaa olemasta mahtavaa? Verenpaineetkin ovat normalisoituneet, stressi poissa, univelat poissa. Jätin kyllä pikkupalkkaisen ja raskaan duunin (sairaala), johon verrattuna mikä tahansa on järkevää.
Töissä käydessä arki on suorittamista, kun vapaa-ajallakin joutuu tekemään asioita kiireellä kelloa tuijottaen. Yöunet jäävät myös yleensä turhan lyhyiksi, mistä seuraa jatkuva univelka. Minulle ei ole luontaista herätä seitsemältä aamulla.
Toisaalta myöskään kaikkea ei voi saada eikä pullasta voi poimia vain rusinoita eikä kakkua syödä ja säästää.