Jos et ajele sun säärikarvoja
Kommentit (29)
Vaihdevuosien eräs ihana seuraus on ollut se, että säärikarvoja ei enää kasva. Aivan silosääret vihdoinkin!
Reilun sentin mittaisiksi kasvavat säärissä, samoin reisissä. Reisiä en ajele koskaan, sillä karvoitus on niin vaaleaa. Sääret kesäisin, ovat hieman tummempaa karvaa.
Sellanen kunnon turkki. Suorat ovat, hulmuavat tuulessa! Suosittelen koirashampoota, saa ne kiiltämään.
1-2cm, ja muutenkin on vähän ja harvassa ihokarvoja. Sääli kyllä ovat kuitenkin aika tummia, niin joutuu sheivaamaan.
En ole pitkään aikaan ajellut. Luulin jo että lakkasivat kasvamasta mutta nyt huomasin taas valossa jonkinlaisia hajakarvoja.
Olen viisikymppinen, ja ennen kasvoi selvät tummat pitkät karvat.
Mietin vaan kun hetken olen syönyt vitamiineja säännöllisesti, että siksikö kaikki alkoi taas kasvaa.
1-2cm, melko huomaamattomia ja ohuita. Lopetin säärikarvojen ajelun, kun se tuntui ärsyttävän ihoa (hyvin niukkakarvaisen ihon höyläilystä tuli aina pieniä naarmuja) ja karvat olivat niin pieniä kuitenkin. Nyt en ole vuosiin ajellut, vain kainalot ja bikinirajat ajan. Kauempaa kukaan ei taatusti edes huomaa että en ajele sääriäni.
Säärikarvani ovat ohuet ja vaaleat ja niin harvassa, että en edes ajele niitä. Jotkut kaverit luulivat silti niin, kunnes etsin niille pari yksittäistä haituvaa.
Tää ois varmaan kiva juttu, mutta epäilemättä samojen geenien vaikutuksesta hiukseni ovat ohuet ja niin herkät katkeamaan, että tukkani vaivoin kasvaa hartiapituiseksi jolloin se onkin jo kamalaa hamppua ja ohuutensa takia aika surullinen ilmestys muutenkin. Pidän suosiolla lyhyttä hiustyyliä.
Riippuen näkökulmasta häpykarvoitukseni heikkous joko kivaa tai ikävää: kivaa, koska bikinirajasta ei todellakaan tarvitse huolehtia, kurjaa, koska on jotenkin ei-aikuinen olo kun alakerta on kuin vasta karvankasvun aloittaneella...
Ei mulla ole säärikarvoja. Ei ole ikinä ollut tarvetta ajella.