Kuinka yleistä on, että teini tai aikuistunut lapsi kos-taa fyysisesti vä-ki-valtaiselle vanhemmalleen?
Esim. poika antaa lopulta samalla mitalla takaisin isälle, joka on väkivaltainen alkoholisti? Tiedätkö tällaisia tapauksia? Oletko itse vetänyt omaa vanhempaasi tur paan?
Toivottavasti keskustelu ei poistu heti, ei tarvitse mässäillä yksitysikohdilla.
Kommentit (11)
Muita? Tuli aihe mieleen, kun luin vanhoja uutisia rikoksista, joissa tekijänä alaikäinen...
En oo tuntenut tarvetta väkivaltaan äitiäni kohtaan vaikka se hakkasi mua vuosien ajan. Kasvoin sitä isommaksi ja olisin voinut kostaa. Sen sijaan oon kokenut tärkeäksi olla äitiäni järkevämpi, jos se onkin kylmä ja väkivaltainen ihminen niin mun ei tartte olla. Ei se hyödyttäisi mitään jos vetäisin vaikka sitä turpaan, sillä en saisi muutosta aikaan. Parempi olo mulla on kun en alennu sen tasolle.
Ei omakohtaista kokemusta, mutta muistan lapsuudesta naapurin pojan, jota hänen isänsä säännöllisesti hakkasi. Poika oli rinnakkaisluokalla ystäväni kanssa. Ystävä joskus kertoi pojan olleen koulussa vetäytyvä ja arka, välillä mustelmilla, joita selitteli nyrkkeilyharrastuksellaan. Kun poika tuli teini-ikään ja alkoi kasvaa pituudessa isänsä ohi, niin hänen käytös muuttui. Muistan itsekin, miten hän puhkesi yläasteella yllättäen kukkaan ja alkoi jutella meille talon muille teineille. Kuulin myöhemmin aikuisena, kuinka poika oli yksi päivä paininut isänsä kanssa ja lyönyt tätä kasvoihin niin, että se oli osittain halvaantunut. Tämä selitti aika paljon sitä, miksi hänen isä katosi kuvioista noihin aikoihin. Hänen äitinsä taitaa asua vieläkin samassa talossa.
Sitten muistan vanhasta 80-luvun Alibista lukeneeni pojasta, joka tappoi isänsä eikä saanut siitä mitään rangasitusta, kosta häntä vastaan ei ollut riittäviä aihetodisteita. Koko kylä tiesi pojan tappaneen, mutta kukaan ei puuttunut, koska koko kylä tiesi isän vakivaltaisesta luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei omakohtaista kokemusta, mutta muistan lapsuudesta naapurin pojan, jota hänen isänsä säännöllisesti hakkasi. Poika oli rinnakkaisluokalla ystäväni kanssa. Ystävä joskus kertoi pojan olleen koulussa vetäytyvä ja arka, välillä mustelmilla, joita selitteli nyrkkeilyharrastuksellaan. Kun poika tuli teini-ikään ja alkoi kasvaa pituudessa isänsä ohi, niin hänen käytös muuttui. Muistan itsekin, miten hän puhkesi yläasteella yllättäen kukkaan ja alkoi jutella meille talon muille teineille. Kuulin myöhemmin aikuisena, kuinka poika oli yksi päivä paininut isänsä kanssa ja lyönyt tätä kasvoihin niin, että se oli osittain halvaantunut. Tämä selitti aika paljon sitä, miksi hänen isä katosi kuvioista noihin aikoihin. Hänen äitinsä taitaa asua vieläkin samassa talossa.
Sitten muistan vanhasta 80-luvun Alibista lukeneeni pojasta, joka tappoi isänsä eikä saanut siitä mitään rangasitusta, kosta häntä vastaan ei ollut riittäviä aihetodisteita. Koko kylä tiesi pojan tappaneen, mutta kukaan ei puuttunut, koska koko kylä tiesi isän vakivaltaisesta luonteesta.
60-luvun lehdistä olen lukenut vastaavaa. En tiedä, annettiinko tuohon aikaan mitään rangaistuksia alle 15-vuotiaille, etenkin jos isä oli piinannut perhettä jo pitkään.
Kun olin yläasteella meidän koulun yksi oppilas ampui isänsä, juuri alle 15-vuotiaana.
Isä oli hullu juoppo, joka piinasi koko perhettä. Juttu päätyi lehtiin ja tekijä ilmeisesti lastenkotiin tai vastaavaan, mutta kukaan ei sitä sillä pienellä paikkakunnalla syyllistänyt.
Vierailija kirjoitti:
Pelottaako ap XD
Oletpa nokkela :D Ei!
Miksi ta-vu-tat joitakin sa-no-ja?
Itse kuulin tutulta tämän. Oli lapsuudessaan joutunut pahasti hyväksikäytetyksi ja väkivallan kohteeksi (isä välkivaltaiken juoppo).
Tää mies kerto, että nuorena oli päättänyt ihan vakavasti, että tappaa isäukkonsa jossain kohtaa..
Kuitenkin tuli järkiinsä ja mahdollista viisastui iän myötä.
Enempää en kerro sillä en halua, että kukaan tunnistaa tapausta
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulin tutulta tämän. Oli lapsuudessaan joutunut pahasti hyväksikäytetyksi ja väkivallan kohteeksi (isä välkivaltaiken juoppo).
Tää mies kerto, että nuorena oli päättänyt ihan vakavasti, että tappaa isäukkonsa jossain kohtaa..
Kuitenkin tuli järkiinsä ja mahdollista viisastui iän myötä.
Enempää en kerro sillä en halua, että kukaan tunnistaa tapausta
Kyseessä siis lukuisia seksuaalirikoksi. Jotka ovat kylläkin jo vanhentuneet
Itse en kostanut fyysisesti, vaan henkisesti. Se ei tehnyt oloani paremmaksi, ja koen olevani huono ihminen vaikka henkisen piinan kohde olikin tehnyt minulle suunnattoman paljon pahaa. Mutta kyllä siinä 18-19v oli vielä psyyke nuorella sekaisin kun oli ottanut koko lapsuuden lähes joka päivä pataan niin tuli tehtyä radikaaleja päätöksiä. Nyt vanhempana ja asiat käsitelleenä en tekisi samoin, lampsisin poliisin puheille.