Te jotka olette synnyttäneet ensin sektiolla ja seuraavaksi alakautta

kuin alatiesynnytyksestä. Mutta jos saisin valita, valitsisin kuitenkin alatiesynnytyksen.

tapa synnyttää on ylipäätään " keksitty" . Muutoin en olisi kahden lapsen äiti!

näitä sektiovastaisia juttujakaan kovin paljoa, kun Suomessa ei kuitenkaan hirveästi näitä mukavuussektioita tehdä. Kyllä siihen leikkaukseen yleensä on joku ihan hyvä ja perusteltu syy.

Sektio on kamala, alatisynnytys huomattavasti miellyttävämpi.

Alatiesynnytyksessä en revennyt yhtään, synnytys kesti 11h, mutta oli mun mielestä helppo. Kivunlievitykset osui nappiin, ponnistusvaihe oli nopea ja ei edes niin kivulias. Toipuminen siitä oli nopeaa ja helppoa.

Sektion jälkeen olin todella kipeä. Liikkeelle lähteminen oli tuskallista ja oikeiden asentojen löytymäminen hankalaa. Loppujen lopuksi haava vielä tukehtui ja repesi auki. Sen hoitaminen kuntoon oli kammottava kokemus ja arpi on edelleen tosi ruma, vaikka sektiosta on jo vuosia.

mulla eka sektiolla ja kaksi seuraavaa alateitse.

Alatie synnytysten jälkeen olen heti päässyt omin jaloin suihkuun ja osastolle käveleen kun taas sektion jälkeen ei ekana vuorokautena saa edes kääntyä ja nostaa päätä sängystä ylös.

Joten paljon helpompia olleet normaali synnytykset vaikka ilman puudutteita synnytínkin.

synnytyksestä elämäni kunnossa. Näin mulla.

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla. Koko tilanne oli psyykkisesti erittäin rankka. Vauva vietiin heti pois enkä saanut edes koskea häneen maatessani siinä kokoon kursittavana. Menetin paljon verta ja kohtuni repesi lasta irrotettaessa; oli laskeutunut jo aika alas.

Lapseni ensimmäiset ja tärkeät tunnit vietin hänestä erossa heräämössä.

Olin heikossa kunnossa vielä monta päivää, enkä saanut esim. kantaa vauvaani, sillä saatoin pyörtyä hb:n takia. Mieheni hoiti vauvaa enimmäkseen, ja se oli toki mahtavaa, mutta samalla tunsin itseni todella huonoksi. Vauva tuntui aluksi kovin vieraalle.

Sain verensiirron, ja vähitellen vointini alkoi parantua. Leikkaushaava kipuili reilun viikon. Ensimmäisinä päivinä kävely oli todella tuskaista kipulääkkeistä huolimatta.

Sairaalassa jouduin olemaan viikon.



Kuopus syntyi vuosi sitten alateitse.

Synnytys kesti 24 tuntia. Ja se oli aivan huikea kokemus!

Olen edelleen aivan fiiliksissä kun muistelen sitä. Sain epiduraalia ja ilokaasua. Minulle tehtiin eppari, joka kipuili reilun kuukauden.

Vauvan sain heti rinnalleni ja siinä hän pysyi koko sen ajan, minkä sairaalassa vietin.

Toisin kuin esikoisen kanssa sairaalassa, nyt suorastaan nautin olostani. Tulen aina muistamaan ne kesäkuiset yöt, jolloin valvoin yhdessä pikkuisen kanssa ja kuiskuttelin hänelle asioita hänen kodistaan ja perheestään, ja tuntui ettei maailmassa ollut muita kuin me.

tehty sektio oli henkisesti helpompi kun en tiennyt yhtään mitä odottaa, ja leikkaus tuntui helpottavan hallitulta tavalta synnyttää.

Toinen tuli alakautta ja minusta helpohkosti, epiduraali rocks!

parannuin kyllä sektiostakin nopeasti, mutta vielä nopeammin alatiestä.

Olen itsekin miettinyt kumman valitsisin seuraavaksi, mutta en osaa päättää, alatiesynnytyksessä inhottaa eniten se " mitä vaan voi tapahtua" ja sektiossa ekat päivät leikkauhaavan kanssa.

Vierailija:

mulla eka sektiolla ja kaksi seuraavaa alateitse.

Alatie synnytysten jälkeen olen heti päässyt omin jaloin suihkuun ja osastolle käveleen kun taas sektion jälkeen ei ekana vuorokautena saa edes kääntyä ja nostaa päätä sängystä ylös.

Joten paljon helpompia olleet normaali synnytykset vaikka ilman puudutteita synnytínkin.