Miksi akateemisesti koulutettu

Hyvä kysymys tätä olen itsekin ihmetellyt. Halutaan jotenkin tuntea ylemmyyttä vaikkei siihen perusteita olisikaan?

Miten niin kuvittelen? 

Yleensä kai duunarilla on tarkoitettu ns. suorittavan työn tekijää. Silloin myös esim. omassa yrityksessään toimiva automekaanikko tai kirvesmies olisi duunari, mutta toisen yritykseen palkattu toimitusjohtaja ei olisi. Akateemisuudesta riippumatta.

Eipä tuollaisilla lokeroinneilla fiksuille ihmisille mitään väliä ole.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys tätä olen itsekin ihmetellyt. Halutaan jotenkin tuntea ylemmyyttä vaikkei siihen perusteita olisikaan?

Ap ehtikin jo vastata itselleen. 

Niin kauan kun muilla olet töissä niin duunari olet.

Jos pöydässä on maisteri se ei jää kenelleen epäselväksi vaikka olisi työtön :)

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kai duunarilla on tarkoitettu ns. suorittavan työn tekijää. Silloin myös esim. omassa yrityksessään toimiva automekaanikko tai kirvesmies olisi duunari, mutta toisen yritykseen palkattu toimitusjohtaja ei olisi. Akateemisuudesta riippumatta.

Eipä tuollaisilla lokeroinneilla fiksuille ihmisille mitään väliä ole.

Lokeroinnin tarpeellisuus riippuu siitä, mihin sitä käyttää. Kun toimii esimiesroolissa ja työstää työmarkkina-asioita työkseen, niin on merkitystä sillä onko hekilö työntekijä, toimihenkilö, ylempi toimihenkilö vai jokin muu. Vastaavasti on merkitystä sillä, onko henkilö työntekijä vai viranhaltija. 

Nämä eivät kuitenkaan hierarkioita ja jaottelu tehdään muista syistä. Koulutus ei taas merkitse mitään siinä, mihin lokeroon henkilö tippuu. 

Jos akateeminen tekee duunaritöitä (esim. Postin lajittelukeskuksessa tai metrosiivouksessa) niin hän on duunari. Jos hän tekee asiantuntijatyötä, hän on asiantuntija. Myös kouluttamaton tai opintonsa kesken jättänyt voi tehdä näitä samoja asiantuntijatöitä ja silloin hän on asiantuntija, mutta ei tietenkään akateeminen. 

Mielestäni akateemisuus ei häviä, vaikka kuuraisi työkseen vessanpönttöjä. Se on opiskelemalla saatua henkistä pääomaa jota ei voi ottaa pois. Se, onnistuuko sitä akateemisuuttaan hyödyntämään työelämässä on sitten ihan erillinen asia.

Itse kuulun näihin joilta on korkeakouluopinnot jääneet kesken ja pidän akateemisen tutkinnon suorittamista jonkinlaisena saavutuksena. Ei se välttämättä älyn merkki ole, mutta osoitus kyvystä pitkäjänteiseen työskentelyyn ja projektin loppuun saattamiseen. Kyllä siitä saa olla ihan ylpeä, vaikka sitten päätyisikin metrosiivoojaksi.

Itse sain myöhemmin suoritettua AMK-tutkinnon, mutta sitä en osaa pitää minään saavutuksena koska minkäänlaista ponnistelua siihen ei tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Jos pöydässä on maisteri se ei jää kenelleen epäselväksi vaikka olisi työtön :)

Eikö nykyään melkein puolet nuorista aikuisista ole maistereita? Tekeekö joku oikeasti siitä vielä jonkun numeron?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pöydässä on maisteri se ei jää kenelleen epäselväksi vaikka olisi työtön :)

Eikö nykyään melkein puolet nuorista aikuisista ole maistereita? Tekeekö joku oikeasti siitä vielä jonkun numeron?

Siinä mielessä kyllä, että AMK:n käyneet kuvittelevat olevansa maistereita.

Mutta joo, itse olen maisteri, mutta ihan duunari.

Tässä taannoin tapailin erittäin korkeasti koulutettua mieshenkilöä. Täytyy sanoa, että titteli teki vaikutuksen, mutta hyvänen aika millaisen sosiaaliset taidot tällä herralla oli. Niitä siis ei ollut ja kun jätin hänet, alkoi minun solvaaminen. Olisi saanut jäädä kokematta tämäkin :(

En nyt ihan ymmärrä. Minusta tuntuu, että tämä on vain duunareiden kuvitelmaa, tai että ylitulkitsevat jokaisesta sanasta ja eleestä, jos tietävät toisen olevan koulutetumpi.

Ei se ole kiva olla se koulutetumpikaan työpaikalla, jos itse haluaisi kuulua muiden joukkoon, ja itse vaistoaa, että toiset puhuvat selän takana, että mikähän tuokin luulee olevansa. Olisi kyllä hyvä, jos työpaikoilla ei tulisi koulutukset millään tavalla ilmi, niin kaikki olisivat silloin enemmän samassa veneessä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taannoin tapailin erittäin korkeasti koulutettua mieshenkilöä.

Ohis, mutta miksi pitää käyttää tuollaisia outoja kiertoilmauksia? Ei ole muuta "erittäin korkeaa koulutusta" kuin tohtorin tutkinto, joten miksi ei vain voisi sanoa tapailleensa tohtoria?

Miten se käytännössä näkyy, että joku luulee olevansa jotain?

Vierailija kirjoitti:

Jos pöydässä on maisteri se ei jää kenelleen epäselväksi vaikka olisi työtön :)

Riippuu ihan seurasta. Älyään ei voi piilottaa, mutta koulutuksen kyllä. Ja alemmuudentuntoisten duunarien seurassa on viisainta olla hiljaa. Ne kun ottavat leuhkimisena jo sen, että kertoo opiskelleensa yliopistossa.

Kyllä tämä ”mikähän tuokin luulee olevansa” ajattelu voi paksusti Suomessa. On aina voinut.

Vierailija kirjoitti:

Miten se käytännössä näkyy, että joku luulee olevansa jotain?

(Oletettuna) koppavuutena. Ylemmyydentuntoisuutena. Ylimielisyytenä.

Aika harva koulutettu on kuitenkaan noita.

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä. Minusta tuntuu, että tämä on vain duunareiden kuvitelmaa, tai että ylitulkitsevat jokaisesta sanasta ja eleestä, jos tietävät toisen olevan koulutetumpi.

Ei se ole kiva olla se koulutetumpikaan työpaikalla, jos itse haluaisi kuulua muiden joukkoon, ja itse vaistoaa, että toiset puhuvat selän takana, että mikähän tuokin luulee olevansa. Olisi kyllä hyvä, jos työpaikoilla ei tulisi koulutukset millään tavalla ilmi, niin kaikki olisivat silloin enemmän samassa veneessä.

Toisille on liikaa jo se, että olet ylioppilas.