Kuinka paljon kuuntelisit lapsia miettiessä yhteen muuttoa?

... Mutta myös mietin, ettei 10+ ikäisiä tulisi pakottaa hyväksymään kotiin ihmisiä joita eivät halua (kokevat myös mustas). Vaikea tilanne. Ap

Kuuntelisin paljon. En tiedä miten olisin itse selvinnyt lapsena, jos olisi pitänyt alkaa leikkiä kotia jonkun tuntemattoman äijän kanssa. Ei ei ja ei.

Aikuiset voivat muuttaa yhteen sitten, kun lapset ovat muuttaneet omilleen.

Eikö mies ole tutustunut lapsiin tämän kahden vuoden aikana? Miksi lapset vastustaa?

En muuttaisi. Jos tulee ero niin taas lasten täytyy sopeutua uuteen, kun ovat ehkä juuri ehtineet sopeutua. Itse tämän virheen tein ja nyt pyrin pitämään lasten elämän mahdollisimman vakaana niin kauan kuin kotona ovat.

Vierailija kirjoitti:

Eikö mies ole tutustunut lapsiin tämän kahden vuoden aikana? Miksi lapset vastustaa?

Kyllä ja mies on todella välittävä lapsia kohtaan. Osa tykkääkin toisistaan valtavasti ja toivoisi yhteen muuttamista. Mutta vanhimmat vastustaa kovasti kaikkea uuden rakentamista ja että täytyy olla vaan me.

Ap

Jos on lapsia tehnyt niin ne menee aina ykköseksi. Tietenkin. Et itsekkään haluaisi lapsiesi valitsemia vieraita ihmisiä teille asumaan

Kuuntelisin lapsia 100 %. Ehdit muuttaa miehen kanssa yhteen myöhemminkin. En ikinä voisi itse olla onnellinen sellaisessa tilanteessa jossa lapseni kärsisi.

Oletko puhunut lapsen/lasten kanssa siitä miksi ei halua muuttaa? Toki voi olla joku ihan mitätön syy johon auttaa keskustelu tai ehkä uusi asia vaan jännittää?

Mun ystävä muutti vastahakoisen teinin ja alakouluikäisen kanssa samassa tilanteessa, isommalla oli vaikeuksia sopeutua uudelle paikkakunnalle. Puolen vuoden päästä isompikin oli saanut kavereita ja alkanut viihtymään uudessa koulussaan ja nyt on kaikki hyvin.

Odottakaa muutamia vuosia, niin vanhimmat lapset muuttaa jo pois. Asenteet saattavat heltyä jo ennenkin sitä, muutamassa vuodessa.

On itsekkyyden huippu väkisin rakentaa jotain uusperhehelvettiä

Mitä muuta tähän yhteenmuuttoon liittyy kuin se uusi mies? Asutteko sitten ahtaammin? Vaihtuuko koulut? Jne. Voisiko uutta elämää myydä jollain näille vastahankaisille teineille? Teinit ajattelevat asioita nimenomaan oman elämänsä kautta ja vaikka kaveripiirin vaihtuminen on "hyvä" syy vastustaa muuttoa, vaikka miehessä mitään vikaa olisi.

Vierailija kirjoitti:

... Mutta myös mietin, ettei 10+ ikäisiä tulisi pakottaa hyväksymään kotiin ihmisiä joita eivät halua (kokevat myös mustas). Vaikea tilanne. Ap

Tässäpä sen sanoit itsekin. Se on myös heidän kotinsa ja lähtökohtaisesti minusta tulisi kunnioittaa olemassa olevaa tilannetta, eikä muuttaa sitä, jos yksikin vastustaa. Kertomasi mukaan kyseessä vielä vanhempia lapsia, eli tietävät jo mistä puhuvat.

Kuuntelisin lapsia johonkin pisteeseen asti. Jos kuitenkin suurin osa lapsista on muuton kannalla, niin sen yhden tai kahden on sopeuduttava. Lapset eivät määrää perheessä. Tottakai lasten huvinvoinnista on pidettävä huolta. Tehkää ensin vaikka niin, että mies on teillä vain viikonloput. Lapset tottuvat hänen läsnäoloonsa. Älkää muuttako miehen luo, vaan mies muuttaa teille. Uusi koti ja uusi paikkakunta olisi aivan liikaa muutosta kerralla.

Jos pitkitätte muuton siihen, että vastahakoiset lapset muuttavat pois, niin näkisin siinäkin ongelmia. Lapset eivät pitäisi kotiasi enää heidän kotinaan. He etääntyisivät henkisesti ekvätkä pian varmaan vierailisikaan juurikaan.

Kuuntelin aikanaan, ei muutettu yhteen. Lapset ei halunneet enkä oikeastaan minäkään, en ketään siihen sekoittamaan sujuvaa arkeamme. Pidimme omat asunnot ja edelleen asumme erillään. Sopii meille.

Eipä yllätä nämä vastaukset, kun tietää miten paljon av:lla vihataan uusperheitä, rakkautta ja normaalia parisuhdetta.

Moi

Läheltä seurannut kaveriani yhäipän mietteitä.

Lapsi on enemmän isän kuin äidin ja äiti on lähi.

Isällä kumppanit vaihtuneet, tämä ok, ei ole kehenkään vaikuttanut.

Äiti seurustellut nyt 2v lapsettoman miehen kanssa ja haluaisivat muuttaa yhteen. Lapselle tämä on jo ajatuksena kauhistus.

Haluavat löytää samalta seudulta ettei lapsen elämä muutu.

Mielestäni lapsi pyörittää muutenkin äitiään ja syyllistää erosta äitiä joka on luonteeltaan todella kiltti.

Summasummarium

Omaa kaveriani kuuntelen. En voi antaa rikkiviisasta vastausta koska se on heidän elämä. Suren kaverini puolesta joka kärsii tilanteesta.

Aplle pohdittavaksi, (olen itsekin yh)

Mikäli lasten elinpiiri ei muutu, koulu ja kaverit samoja, onko kyseessä lasten kannalta heidän elämää vaikeuttava asia?

Pelotti aikoinaan kertoa erosta ja kuitenkin lapset toipuivat ehkä nopeimmin koska omat kaverit eikä muuta muutosta kuin isän luo säännöllisesti.

Uskon lasten olevan onnellisia kun äiti on onnellinen. Ja onhan uusi kaveri jo lapsille tuttu.

Paljon on näitä jotka sanoo että kerkee sitten kun lapset pois vaan miksi äidin pitää lakata elämästä elämäänsä kun lasten perus turvallisuus pysyy ennallaan.

Oma eroni oli sotkuinen enkä hae parisuhdetta. En deittaile tms.

Katselin vierestä lapsena kun parhaan kaverini äiti tapasi eron jälkeen uuden miehen ja tuli uusperhe saman katon alle.. Paras ystäväni kärsi tästä todella paljon ja oli aina syntipukkina kaikelle ikävälle mitä tapahtui, vaikka hän yritti vain selviytyä. Hänestä tuli huumeongelmainen ja lähesriippuvainen. Narkkaripoikaystävä sitten päätti hänen elämänsä 10v sitten. En sano, että uusperheissä käy aina näin, ehkä olisi käynyt ihan samoin, vaikka olisi elänyt vain äitinsä kanssa kahdestaan, mutta tästä syystä en itse ainakaan ikinä muuttaisi yhteen uuden kumppanin kanssa vaikka hänellä ei edes olisi lapsia niin kauan kuin lapseni minua tarvitsee. 

Keskustelisin lasten kanssa asiasta ikätason mukaisesti. Miksi eivät halua muuttaa yhteen? Huolettaako siinä joku? Yhteenmuuton plussat ja miinukset lasten näkökulmasta? Voisiko jotain tehdä toisin että mielipide muuttuisi? Ja sitten miettisin että millainen lapsi on noin muuten luonteeltaan; onko vain hitaasti lämpiävä luonne? Pitääkö saada tottua ajatukseen pidemmän aikaa? Onko omien vanhempien erosta kauan aikaa? Onko asia vielä arka vai onko siihen jo niin totuttu että talossa ei ole toista aikuista ja ajatus siitä on kauhistus? Pitääkö asuntia vaihtaa? Monilla kotiin liittyy rakkaita muistoja eikä haluta muuttaa muussakaan tilanteessa. Myös tulisiko lasten elämään asumaan saman katon alle uusia "sisaruksia", etenkin teineille tämä voi olla hankala paikka. Asian perusteellisen käsittelyn jälkeen lapset saattavat olla myönteisempiä asian suhteen. Jos eivät ole niin vanhempien lasten kanssa varmaan odottaisin että muuttaisivat kotoa pois, ei siihen menisi kuin ehkä pari vuotta, se menee hujauksessa. Pienempien lasten kanssa työstäisin asiaa. Minusta mitään hyvää ei voi saavuttaa jos lapset pakotetaan asumaan henkilön kanssa jonka kanssa eivät yhtään halua asua. Joskus lasten syys ja huolet voi olla aika hölmöjäkin näin aikuisen näkökulmasta ja helposti korjattavissa. Joskus niitä joutuu myös kaivamaan lapsista esille jonkun aikaa, ei niitä välttämättä heti haluta sanoa, pienemmät lapset eivät välttämättä osaa edes pukea tunteitaan ja ajatuksiaan sanoiksi kovin helposti, etenkin jos tunteet ovat ristiriitaisia ja monimutkaisia.                         

Tilanne on se, että nykyinen asuinseutu liian kallis ja muutto olisi sen vuoksi hyvä plus muutenkin tukiverkoston lähelle jne. Se aiheuttaa lapsille muutoksia joita mietin: koulu vaihtuu jne. Oliusi luontevaa muuttaa yhteen samalla ja taloudellisesti kannattavaa. Mutta sitten tulisi sekin kuormitus. Ajankohta olisi nyt muutolle, ja mietin kuinka toimia.

Ap