Tässä yksi parhaimmista elämänmuutosohjeista

Ihminen ei muutu yhden oivallluksen kautta, jos se oivallus ei saa muuttamaan toimintaansa.

Muutos tapahtuu aina hitaasti. Eli jos haluaa päästä katkeruudesta eroon, ei se tapahdu silmänräpäyksessä. Mutta jos ottaa elämänmyönteisyyden osaksi elämää, huomaa sitä jossain vaiheessa, että sitä näkee asiat valoisammin, vaikkei tietoisesti yritäkään olla positiivinen.

Itse olin vihainen maailmalle parikymppisenä. En tehnyt asialle mitään, koska ajattelin, että minä nyt vain koen asiat näin. Kolmikymppisenä olin täsmälleen samassa pisteessä: maailma on p*skaa. Nyt nelikymppisenä viha ja kauna ovat poissa. En edes tiedä miten tähän olen tullut, mutta muistan ,että kolmekymppisenä aloin kehittämään itseäni.

Minulla on tässä matkan varrella ollut monia esikuvia. Yhteistä heille on ollut elämänmyönteinen asenne. Kykenin uskomaan heihin, koska kukaan heistä ei ollut naiivilla tavalla positiivinen, vaan he uskalsivat kohdata elämän traagisen puolen, ja silti valaa uskoa elämään. Viimeiset kymmen vuotta ovat ollee hyvin raskaita. 20-30 vuotias minä ei olisi selvinnyt niistä vaikeuksista. Mutta tämä uusi minä selviää näköjään mistä tahansa!