Lue keskustelun säännöt.
Ihana katsoa tällaisen yltäkylläisyyden aikana Pieni talo preerialla- tyylisiä ohjelmia ja nähdä, miten voi elää onnellista elämää pienemmälläkin rahalla
16.05.2020 |
Lapsetkaan eivät valita, vaikka taitaa olla vain yksi tai kaksi käyttömekkoa mitä vaihdella tarpeen mukaan. Lelujakaan lapsilla ei pahemmin näytä olevan. Raitis ulkoilma ja siellä kirmailu riittää lapsille onnellisen olon antajaksi.
Miten erilaista se elämä nykyään on kun kokoajan pitää olla kaikki uusinta muotia ja mallia ja leluja ja roinaa nurkat täynnä. Eikä lapset sen onnellisemmilta vaikuta.
Virkistävä poikkeus tällainen ohjelma, joka kertoo ”köyhästä mutta onnellisesta perheestä”.
Kyllä tätä katsoessa alkaa itsekin arvostamaan niitä yksinkertaisia asioita mitä itsellä on.
Kommentit (41)
Niin. Kyllähän sitä voi köyhänäkin olla onnellinen, niin kuin rikkaanakin. Toki sarjassa on esitetty romantisoitu näkemys elämästä, mutta kai se nyt kuitenkin todellisuuteen pohjautui. Vai oliko niissä kirjoissa sitten jotain juttuja, että Lauran perhe ei ollut onnellinen ylipäätään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuosta riittäisi paljon opittavaa nykyajan ihmisille. Oltiin tyytyväisiä jos ruokaa oli pöydässä. Nykyään ei olla tyytyväisiä mihinkään vaan aina pitää saada jotain uutta ja turhaa. No, olin minäkin ennen tällainen, mutta nyt 32-vuotiaaksi tullessa olen viisastunut. Minulle tuo iloa se, että saan mennä omalle pihalle kuuntelemaan luonnon ääniä ja se, että kesällä saan poimia ulkoa kukkia piristämään kotia.
Huvittaa katsoa tuota ohjelmaa, kun googlettelin sarjan kulisseista tietoa. Kahvi- ja limupulloissa on viinaa joukossa ja isäpappa veteli röökiä joka välissä. Laura ja Mary taas eivät voineet sietää toisiaan
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän teennäinen yököttävä sarja, missä perheen vanhemmat ovat olevinaan suorastaan pyhimysmäisen kunnollisia, tunnollisia, kärsivällisiä jne. Oksetti katsoa jo lapsena ja tuskin on ainakaan paremmasi muuttunut vuosien mittaan.
Sinä ja perheesi olettekin luultavasti narsistisia kitisijöitä.
Kulkuriveljeni Jan -laulun loppusanat sen sanovat:
"Minun veljeni Jan palas vihdoinkin, vaan
Oli vuodet jo uurteita vuolleet.
Niin kuin olleet jo ois kaikki laulunsa pois,
Siellä maailman myrskyissä kuolleet.
Kotitölli se sittenkin turvaisin on.
Se on ahdas, mutta ei rakkaudeton
Minä ymmärsin sen, olin onnellinen,
Mut ei ollut mun veljeni Jan."
Ja lauluhan alkaa näin:
"Minun veljeni Jan, oli kulkuri vaan.
Kodin hylkäsi hän sekä maansa..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän teennäinen yököttävä sarja, missä perheen vanhemmat ovat olevinaan suorastaan pyhimysmäisen kunnollisia, tunnollisia, kärsivällisiä jne. Oksetti katsoa jo lapsena ja tuskin on ainakaan paremmasi muuttunut vuosien mittaan.
Sinä ja perheesi olettekin luultavasti narsistisia kitisijöitä.
Jopa lapsena kaipasi enemmän realismia kuin siinä siirappimönjässä, jota tuossa sarjassa yritettiin tarjoilla.
Omalle kohdalle on sattunut kaikenlaista vastoinkäymistä viidenkymmenen vuoden aikana. Olen oppinut sen että olen onnellinen jos minulla on
- Ruokaa
- Riittävästi unta
- Asunto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne mitään köyhiä ole. Emäntä tekaisee joka tytölle kauniit mekot röyhelöineen kalleimmasta kankaasta, mitä kaupasta löytyy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän teennäinen yököttävä sarja, missä perheen vanhemmat ovat olevinaan suorastaan pyhimysmäisen kunnollisia, tunnollisia, kärsivällisiä jne. Oksetti katsoa jo lapsena ja tuskin on ainakaan paremmasi muuttunut vuosien mittaan.
Sinä ja perheesi olettekin luultavasti narsistisia kitisijöitä.
Jopa lapsena kaipasi enemmän realismia kuin siinä siirappimönjässä, jota tuossa sarjassa yritettiin tarjoilla.
Ohjelma ahdistaa niitä ihmisiä jotka eivät itse ole kunnollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa olen löytänyt onnellisuuden nimenomaan yksinkertaisesta elämästä. Onnellinen elämä ei vaadi paljon rahaa, tarvitaan vain vähän mielikuvitusta. Muistan kun meilä 90-luvulla ollessani lapsi ei ollut paljoa mutta oli kaikki mitä tarvittiin. Pidin lapsuudestani ja niistä ajoista kun elämä tuntui yksinkertaiselta. "Vähemmän on enemmän"
No tiedä siitä unelmasta. Ekoiss jaksoissa perheen isä loukkasi itsensä ja melkein lähtivöt perheen härät (= edellytys maanviljelylle) alta pois. Isällä taisi olla kolmisen työtäkin samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laura Ingallsin elämä ei todellakaan ollut sellaista siirappia kuin tv-sarjassa. Kirjatkin ovat omaelämänkerrallisia aineksia sisältävää fiktiota.
Parasta siinä on kauppiasperhe ja heidän nenäkäs kakru
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellisuudessa tuo elämä on ollut todella rankkaa. Työtä ja raatamista, että on saatu tyydyttettyä edes perustarpeet. Eikä sekään aina riittänyt. Jatkuva raataminen oli tuhoisaa niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän teennäinen yököttävä sarja, missä perheen vanhemmat ovat olevinaan suorastaan pyhimysmäisen kunnollisia, tunnollisia, kärsivällisiä jne. Oksetti katsoa jo lapsena ja tuskin on ainakaan paremmasi muuttunut vuosien mittaan.
Sinä ja perheesi olettekin luultavasti narsistisia kitisijöitä.
Jopa lapsena kaipasi enemmän realismia kuin siinä siirappimönjässä, jota tuossa sarjassa yritettiin tarjoilla.
Ohjelma ahdistaa niitä ihmisiä jotka eivät itse ole kunnollisia.
Olen viettänyt 30 erittäin onnellista vuotta ihanan miehen kanssa, joten tiedän millaista on onnellinen ja tavallinen elämä. Eikä se ole mitään siirappista satua, vaan aitoa ja sellaisenaan ihanaa. Noin kaunisteltu ylimakea ja teennäinen kuvaus elämästä on suorastaan loukkaus sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat eläneet tuohon aikaan ja noissa oloissa.
Vierailija kirjoitti:
Kirjailijat osaavat luoda mielikuvia.
Kannattaa lukijan pysähtyä miettimään, mikä on faktaa ja mikä fiktiota.
Niinpä. Tv-sarjojen tuottajista nyt puhumattakaan.
Noissa kirjoissa esimerkiksi suhtaudutaan melkoisen ikävästi Amerikan alkuperäisväestöön, minkä näkee jo pilottijaksossa. Aikansa henkinen ilmapiiri, ja valkoisen valloittajan asenne.
Mutta toki noita kannattaa lukea sillä armahtavalla silmällä, että ne tosiaan ovat hyvässä ja pahassa aikakautensa lapsia. Ihannoida ei kannata, elämä oli kumminkin oikeasti todella karua ja ihmisiä kuoli nykyään hoidettavissa oleviin sairauksiin ja esimerkiksi synnytyksiin todella paljon.
Mutta ihminen on siitä sopeutuva otus, että hän enimmäkseen tyytyy kulloiseenkin, eihän hän myöskään paremmasta tiedä. Hän vertaa itseään muihin läheisiin ja aikakauden oloihin, ja hyvä niin. Onnellisuuden ja surun määrä on keskimäärin vakio.
6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se köyhyys tosi elämässä ole niin hienoa. Eikä ne ”vanhat hyvät ajat”. Jos kaipaa mennyttä ja yksinkertaista elämää, kannattaa mielikuva perustaa todellisuuteen ja nykypäivän realiteetit huomioon ottaen, eikä fiktioon, ennenkuin menee ostamaan sen ”maalaisidyllin” keskeltä ei-mitään.
Köyhyys?! Me eletään mieheni kanssa 300e kuukaudessa koska enempää ei ole. Vaatteita käytetään nätisti ja tarkasti valitaqn mihin tilanteseen mitkä. Urheiluun tietenkin ne huonolaatuiset ja vanhat. Olemme hyviä tehdä ruokia ja hyväosaiset ystävämme ovat aina aivan hämmästyneitä meidän ruokataidoista.
Ei se rahasta tai tavarasta ole kiinni vaa oppimisesta ja sivistyksestä. Mä en käsitä ollenkaan teitä?
Säälittää nykyajan "hyväosaiset". Syövät pelkki kipposalaatteja eikä heillä ei ole sivistystä eikä tapoja.
Meillä on varmaan eri määritelmät sanoille. Minä en pidä sivistyksenä niukkaa elämistä ja ruuanlaittoa, vaikka ne järkeviä ovatkin, varsinkin jos ruokaan on noin vähän rahaa. Eikä kipposalaatin syöminen millään tavalla sulje pois sivistystä tai tapoja.
Sen sijaan muiden morkkaaminen vaurauden tai ruokavalion takia on - anteeksi nyt - aika käsittämätöntä. Sorrut aivan samaan, mitä jotkut äkkirikastuneet harrastavat köyhien suhteen, ja molemmat (toisen tulotason demonisointi ja parjaaminen) ovat yhtä moukkamaisia.
6
Se on ihannoitu unelma, joka ei mitenkään eikä missään olisi voinut olla totta. Kukaan ei ole yksiselitteisesti niin hyvä ihminen kuin sarjassa. Se raatamisen määrä mitä sarjan esittämä elämä on vaatinut ei ole kellekään hyväksi.
Mutta jos tuntuu hyvältä katsoa sitä, niin siitä vaan. Salaisuus on se itkun pirauttaminen ja puhdistautumisen tunne. Useammat saavat kokea sen fiktion kuin tosielämän kautta.
En kuitenkaan alkaisi syyllistämään ketään mistään sarjaan vetoamalla, se olisi liian kaukaa haettua.
Onko sillä jotakin väliä, vaikka sarja ei annakaan oikeaa kuvaa uudisraivaajien elämästä? Sarja on ihanan lämminhenkinen, naiivi ja idyllinen, tällaisia hyvän mielen sarjoja tarvittaisiin enemmänkin. Katson minä Hercule Poirotiakin, koska se on niin taidokkaasti tehty ja siinä on hyvät hahmot. Hitsi, jos Poirot tulisi Suomeen, niin kyllä alkaisi selviämään mm. Kyllikki Saaren ja Raisa Räisäsen tapaukset.
Lapset saavat hyvän kotikasvatuksen, jossa toisten ihmisten huomioiminen on ensisijaista.
Toista se on nykyään. Kun perheen lapsi rääkkää jo päiväkodissa jotakuta toista, kotona ollaan tyytyväisiä siitä, että vesassa on johtaja-ainesta. Minä, minä, minä...