80-luvun opiskelijat, kerrotaan millaista aika oli silloin!

Samalla tavoin sain viestin minuun ihastuneelta henkilöltä, joka ei tiennyt muuta kuin nimen ja opiskelupaikan.

1980-luvulla joihinkin yliopistoihin piti käydä keuhkokuvassa tuberkuloosin varalta ennen opintojen aloittamista

Asuin kolmen hengen solussa, niin että meillä yhteinen keittiö, kylpyhuone ja vessa. Jokaisella on omassa soluhuoneesssa tv:t ja stereot, ja olimme hankkineet yhteisen lankapuhelimen ja merkitsimme omat soittoajat vihkoon. Lisäksi tilasimme kämppäkaverien kanssa yhteisen sanomalehden. Toisen kämppäkaverini tyttöystävän vanhemmilla oli maatila ja sitä kautta he toivat soluhuoneistoon kissan, jonka omin sulassa sovussa itselleni.

Muuten 1980-luvulla opintotukea myönnettiin 7 vuoden ajaksi ja ylivoimainen enemmistö nosti opintolainat, sillä opintoraha oli nykyistä pienempi joka suhteessa. Kun valmistuin filosofian maisteriksi 1990-luvun laman aikoihin, minulla oli opintolainaa noin 100000 markka mikä tekisi nykyrahassa noin 25000 euroa.

Tuossa 1980-luvun  tutkintojärjestelmässä ei ollut mitään alempaa korkeakoulututkintoa tai välitutkintoa, vaan valmistuminen edellytti gradun tekemistä. Oli olemassa HuK:n ja LuK:n arvot (noin 100  opintoviikkoa), mutta perustutkinto oli filosofian kandidaatti (vähintään 160-180 opintoviikkoa), jonka perusteella sitten myönnettiin filosofian maisterin arvo.

Lisäksi 1980-luvulla tiedekunnan yleinen tenttipäivä alkoi lauantaina klo 9 ja se kesti 4 tuntia. Jossain vaiheessa se tenttipäivä sitten siirrettiin alkavaksi perjantaina klo 13.

Oli paikkakuntia, joissa ei myyty olutta kaupassa.

Mitä pitäisi kertoa?

Lainaa oli vähän yli 50 000 markkaa ja kun hitaasti sen maksoin takaisin, niin korkoineen ja muine maksuineen tuo laina tuli lopulta maksamaan melkein tuplasti.

Up!

80-luku, huoletonta ja hauskaa nuoruutta. Ei ollut rasitteita, eikä sitoutumuksia mihinkään suuntaan. Opiskelut hoidettiin, mutta en muista niitä kauheasti stressanneeni. Kesäduunin sai aina, kun vaan viitsi soittaa ja mennä ajoissa juttelemaan erään yrityksen talousjohtajan kanssa. Ei ollut samanlaista kilpailua kuin nykyään. Kavereita nähtiin usein ja kokoonnuttiin ennakkoon sovittuun aikaa, sovitussa paikassa. Kännyköitä ei ollut, sopimukset piti. Stadin kesät olivat aivan mahtavia. Suokin kaltseilla ruskettuminen ja Hietsussa keskiyön naku-uinnit.

Rahaa ei ollut paljoa, mutta viikonlopuksi sain jonkun halvan viinipullon hankittua. Ostettin kaverin kanssa puoliksi. Discoon oli pääsymaksu, mutta sillä yleensä sai myös jonkun suolapalan. Madonna, Donna Summer ja Whitney Houston soi täysillä. Ou jee!

Kesäksi hankin säkkäräpermiksen, sähkönsinisen ripsivärin ja pinkkiä huulipunaa/-kiillettä. Olkatoppaukset, korkkarit ja isot korvikset olivat suurinta muotia.

80-luku oli aivan ihanaa aikaa. Oi, huoleton nuoruusaika. Jäin kaipaamaan.  :D

Vierailija kirjoitti:

Oli paikkakuntia, joissa ei myyty olutta kaupassa.

1980-luvulla Sleepy Sleepers vitsailla iskulauseella "keskiolut R-kioskeihin!"  Se lienee jo toteutunut.

Ravintoloiden portsarit katsoivat myös enemmän asiakkaiden pukeutumisen päälle eikä mihinkään tasokkaampaan sisälle olisi päässyt missään lenkkareissa ja hupparissa.

Metsäylioppilaat taisivat olla ensimmäisiä, jotka alkoivat käyttää haalareita ja myöhemmin se käytäntö levisi muidenkin opiskelijoiden piiriin.

Yli 200 opintoviikkoa kirjoitti:

Asuin kolmen hengen solussa, niin että meillä yhteinen keittiö, kylpyhuone ja vessa. Jokaisella on omassa soluhuoneesssa tv:t ja stereot, ja olimme hankkineet yhteisen lankapuhelimen ja merkitsimme omat soittoajat vihkoon. Lisäksi tilasimme kämppäkaverien kanssa yhteisen sanomalehden. Toisen kämppäkaverini tyttöystävän vanhemmilla oli maatila ja sitä kautta he toivat soluhuoneistoon kissan, jonka omin sulassa sovussa itselleni.

Muuten 1980-luvulla opintotukea myönnettiin 7 vuoden ajaksi ja ylivoimainen enemmistö nosti opintolainat, sillä opintoraha oli nykyistä pienempi joka suhteessa. Kun valmistuin filosofian maisteriksi 1990-luvun laman aikoihin, minulla oli opintolainaa noin 100000 markka mikä tekisi nykyrahassa noin 25000 euroa.

Tuossa 1980-luvun  tutkintojärjestelmässä ei ollut mitään alempaa korkeakoulututkintoa tai välitutkintoa, vaan valmistuminen edellytti gradun tekemistä. Oli olemassa HuK:n ja LuK:n arvot (noin 100  opintoviikkoa), mutta perustutkinto oli filosofian kandidaatti (vähintään 160-180 opintoviikkoa), jonka perusteella sitten myönnettiin filosofian maisterin arvo.

Lisäksi 1980-luvulla tiedekunnan yleinen tenttipäivä alkoi lauantaina klo 9 ja se kesti 4 tuntia. Jossain vaiheessa se tenttipäivä sitten siirrettiin alkavaksi perjantaina klo 13.

Minä olen asunut ihan 2010-luvulla erilaisissa soluissa. Nykyään jos nostaa kaikki opintolainat kertyy siitä yli 25 000 e.

Silloin juotiin, silloin naitiin. Sai opiskella omaan tahtiin. Ja opintolainaa ja opintorahaa riitti. Vieläkin isovarpaitten väliä kihelmöi, kun muistelen niitä aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Lainaa oli vähän yli 50 000 markkaa ja kun hitaasti sen maksoin takaisin, niin korkoineen ja muine maksuineen tuo laina tuli lopulta maksamaan melkein tuplasti.

Jatkoa vielä: lainaa olisi saanut vielä enemmän, mutta sitten sai hyvin kesätöitä ja osittain lukuvuoden ajallekin, joten en nostanut onneksi enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaa oli vähän yli 50 000 markkaa ja kun hitaasti sen maksoin takaisin, niin korkoineen ja muine maksuineen tuo laina tuli lopulta maksamaan melkein tuplasti.

Jatkoa vielä: lainaa olisi saanut vielä enemmän, mutta sitten sai hyvin kesätöitä ja osittain lukuvuoden ajallekin, joten en nostanut onneksi enempää.

Nykyisin monet opiskelijat taitavat yrittää tulla toimeen opintorahan ja asumistuen yhdistelmällä ja välttävät viimeiseen asti sitä opintolainan nostamista. Omista opiskelukavereistani ainoat, jotka luultavasti eivät nostaneet lainkaan opintolainaa 1980-luvulla, olivat niitä, jotka asuivat opiskeluajan vanhempiensa luona eikä heidän tarvinnut muuttaa alkuperäisestä kotikaupungista toiseen kaupunkiin.

Henkilökunnan ja opiskelijoiden parisuhteita oli enemmän kuin nykyään, sillä nykyään niitä ei taida olla enää ollenkaan. Enkä tarkoita edes salasuhteita.

Kahdeksankymmenluvun aika alkoi heti klo. 00:00 jälkeen 1. tammikuuta vuonna 1980. Ainakin mun mielestä, vaikka muitakin tulkintoja on. Sitten se alkoi raksuttaa eteenpäin minuutti kerrallaan. Se kului mielestäni paljon hitaammin kuin nykyään. Esim. 2010-luku ehti humahtaa ohi ihan tuossa tuokiossa. 80-luku sen sijaan kesti pitkään ja silloin tapahtui paljon. Nykyään se on aika tasapaksua junnausta tämä aika.

Opiskelin 80-luvulla Helsingin yliopistossa. Luennoilla en juurikaan viihtynyt ja pänttäsin tentteihin joko Dommalla tai kämpilläni. Vauhdikasta aikaa oli ja kun valmistuin, niin jotkut kaverit kyselivät, että missä välissä sinä oikein luit? Muisti oli silloin hyvä ja tajusin aika nopeasti jo opintojen alkuvaiheessa, että ei niitä tusinaa tenttikirjaa kannata edes yrittää lukea kannesta kanteen. Jos asia kiinnosti niin sitten saatoin paneutua kunnolla kirjallisuuteen, mutta muuten riitti että huitelin tentit läpi. Paras suoritus oli saada iso tentti läpi perusopintojen opuksella. Mutta joo - alkoi se juppimeininki näkyä myös.

80-luvulla bailattiin paljon. Vaikka oltiin arki-iltana ravintolassa tai diskossa, ehdittiin kuitenkin hyvin aamuluennoillekin. Valomerkki kun tuli jo puoli kahdelta.

Nimimerkin "Yli 200 opintoviikkoa" kirjoitus on melkein kuin omalta näppikseltäni. Sen sijaan nimimerkin "Blondi minihameessa" kirjoituksesta en tunnista väitettä, että rahaa ei olisi ollut paljoa. 

80-luvulla oli käytännössä täystyöllisyys, eli kesätyön sai jos vain halusi, ja helppoa oli saada lukukausienkin ajaksi jotain osa-aikaista hommaa.  Hanttihommista maksettiin ihan kivasti. Opintolainaa sai ja otettiin kanssa, sillä pidettiin itsestään selvänä, että kun opiskelee, saa myös työpaikan opintojen jälkeen. Lisäksi muistissa oli 70-luvun laukkaava inflaatio, joka helpotti lainojen maksua.

Valitettavasti valmistumisen vain venähti 90-luvun puolelle, jolloin ei niitä töitä sitten sormia napsauttamalla enää saanutkaan, ei varsinkaan hyvin palkattuja, vaikka kuinka oli maisterin paperit. Opintojen venymistä edisti, kun yliopisto ei mitenkään patistanut valmistumaan, ja siellähän oli jos mitä kiinnostavaa kurssia. Niiden parissa vetkuttelin vaikka gradua olisi pitänyt vääntää.

Muuten 80-luku tuntui vähittäisen vapautumisen ja toiveikkuuden ajalta. Taloudessa tosiaan elettiin nousukautta. Vielä vuosikymmenen alkupuolella oli ravintoloissa pöytiintarjoilu, eli piti koettaa kättä heiluttelemalla kiinnittää tarjoilijan huomio saadakseen lisää juotavaa. Ja alkoissa jonotettiin tiskillä. Tuntui ihmeelliseltä käydä ensimmäistä kertaa itsepalvelumyymälässä. Radiossa alkoivat soida paikalliset ja kaupalliset radiokanavat, kun ennen oli ollut vain Yleisradio yleis- ja rinnakkaisohjelmineen.

Ja nettiä yleisessä käytössä ei tietenkään ollut! Netti kyllä oli olemassa, joskaan ei Web, vaan esim. Usenetin uutisryhmät. Niihin pääsi käsiksi yliopiston tietokoneluokan VAX-päätteiltä. Kirjallisuuden haku tutkielmiin tehtiin käsipelillä kirjastossa, ja ihan kirjoituskoneella muistan ensimmäisiä proseminaariesitelmiä vääntäneeni.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla bailattiin paljon. Vaikka oltiin arki-iltana ravintolassa tai diskossa, ehdittiin kuitenkin hyvin aamuluennoillekin. Valomerkki kun tuli jo puoli kahdelta.

Ja discoillan jälkeen löyhkättiin tupakalle. 

Eipä silti, samalta haisi myös esim. yliopiston filosofian laitoksen käytävä. Opettajat saivat tupakoida työhuoneissaan.

Vierailija kirjoitti:

Yli 200 opintoviikkoa kirjoitti:

Asuin kolmen hengen solussa, niin että meillä yhteinen keittiö, kylpyhuone ja vessa. Jokaisella on omassa soluhuoneesssa tv:t ja stereot, ja olimme hankkineet yhteisen lankapuhelimen ja merkitsimme omat soittoajat vihkoon. Lisäksi tilasimme kämppäkaverien kanssa yhteisen sanomalehden. Toisen kämppäkaverini tyttöystävän vanhemmilla oli maatila ja sitä kautta he toivat soluhuoneistoon kissan, jonka omin sulassa sovussa itselleni.

Muuten 1980-luvulla opintotukea myönnettiin 7 vuoden ajaksi ja ylivoimainen enemmistö nosti opintolainat, sillä opintoraha oli nykyistä pienempi joka suhteessa. Kun valmistuin filosofian maisteriksi 1990-luvun laman aikoihin, minulla oli opintolainaa noin 100000 markka mikä tekisi nykyrahassa noin 25000 euroa.

Tuossa 1980-luvun  tutkintojärjestelmässä ei ollut mitään alempaa korkeakoulututkintoa tai välitutkintoa, vaan valmistuminen edellytti gradun tekemistä. Oli olemassa HuK:n ja LuK:n arvot (noin 100  opintoviikkoa), mutta perustutkinto oli filosofian kandidaatti (vähintään 160-180 opintoviikkoa), jonka perusteella sitten myönnettiin filosofian maisterin arvo.

Lisäksi 1980-luvulla tiedekunnan yleinen tenttipäivä alkoi lauantaina klo 9 ja se kesti 4 tuntia. Jossain vaiheessa se tenttipäivä sitten siirrettiin alkavaksi perjantaina klo 13.

Minä olen asunut ihan 2010-luvulla erilaisissa soluissa. Nykyään jos nostaa kaikki opintolainat kertyy siitä yli 25 000 e.

Muistelen, että oman opintolainan korko% oli noin 7 - ja se oli siis minun osuuteni, ei minun ja valtion yhteinen.

Prujujen kopiointi kolikkokoneella. Yliopiston kopiokoneet toimivan 20 pennin kolikoilla, niitä hommattiin pankista paperipäällysteiseen pötköön pakattuna (helppoa olikin hommata, kun pankkeja oli jokseenkin joka kadunkulmassa). Luennoitsija jätti laitoksen kirjaston hyllyyn luentomonisteensa, joita sai sieltä käydä kopioimassa itselleen.