USAn vaihtarivuosiyllätys

Turvalliseltahan tuollainen vaihto kuullostaa ja oppii kielenkin. Mitä pahaa?

Meille sanottiin jo vaihtovalmennuksessa että älkää kuvitelko että vaihtarivuodesta tulee "elämänne paras vuosi". Ja jos se tosiaan on elämänne paras vuosi, niin elämänne on todennäköisesti ollut aika kurjaa :D Mutta ikimuistoinen, silmiäavaava ja hieno kokemus ja tilaisuus se on. Samanlaista kokemusta ei aikuisiällä enää saa. (Asua ihan toisessa perheessä eri kulttuurissa jne) 

Itse olin Japanissa vaihdossa ja usein muistelen tuota vuotta. Oli kasvattava kokemus.

Ihan kun mun kaksi kaveria lukioiässä. Haaveilivat Hollywoodista ja päätyivät Minnesotaan maaseudulle ja toinen jompaan kumpaan Dakotaan maissipellon keskelle.

Toinen sopeutui paremmin, toinen vaihtoi perhettä kahdesti ja ei oikein päässyt kunnolla maaseudun menoon mukaan.

Mun vanhemmilla ei ollut varaa päästää mua vaihtariksi, mutta menin sitten korkeakouluvaihtoon Eurooppaan vähän vanhempana.

Mun serkun lapsi maksoi muutama vuosi sitten extraa että sai valita osavaltioksi Californian. Kyllä se sinne pääsi mutta jonnekin älyttömän kauas pohjoisosien maaseudulle pikkukaupunkiin. Oli kai päässyt käymään San Fransiscossa jollain retkellä, mutta LA jäi kokematta.

Mä en edes aikoinaan kehdannut pyytää vanhemmiltani vaihtarivuotta, ei meillä sellaisia rahoja ollut. Onneksi oli vähän järkeä päässä mulla ja vanhemmilla ja tajuttiin, että yliopistosta pääsee paljon halvemmalla maailmalle. Eikä tarvii asua vieraiden nurkissa.

Mutta tosiaan, voi olla monelle nuorelle ylläri, ettei vaihtaripaikka irtoakaan Manhattanilta tai Los Angelesin valoista.

Vierailija kirjoitti:

Turvalliseltahan tuollainen vaihto kuullostaa ja oppii kielenkin. Mitä pahaa?

Kai tässä hieman huvittaakin se, että tytön käsitykset USAsta rajoittuivat just televisiosta saatuun Kalifornia/Florida/New York kuvaukseen. Ei tajunnut että 99% USAsta on ihan muuta.

Toivottavasti oppi suhtautumaan hieman erilaiseen ympäristöön, kuin mihin luuli menevänsä.

Ap

MIelenkiintoisempihan tuollainen kokemus on kuin Kalifornia. Amerikan perähikiöillä elämä oikeasti poikkeaa suomalaisesta city-elämästä, kun taas suurkaupungit on kaikkialla samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Mun serkun lapsi maksoi muutama vuosi sitten extraa että sai valita osavaltioksi Californian. Kyllä se sinne pääsi mutta jonnekin älyttömän kauas pohjoisosien maaseudulle pikkukaupunkiin. Oli kai päässyt käymään San Fransiscossa jollain retkellä, mutta LA jäi kokematta.

Onhan se selviö, että jos Juupajoelta lähdetään, niin ei Manhattanille laiteta alaikäisiä ilman huoltajia. 

Mielenkiintoista jo tyttö on jo "lähdössä" mutta hänelle ei ole annettu lainkaan tietoja vaihto-oppilasvuoden realiteeteista. Ei tytön itse tarvitse etukäteen kaikkea tietää mutta on muiden tehtävä valistaa häntä asiasta.

Monelle suomalaiselle teinille tulee oman itsenäisyyden menetys USAssa rankkana yllärinä. Suurin osa järjestöistä ei salli suomalaisen 16- tai 17-vuotiaan hankkia korttia vaihtarivuoden aikana, vaikka vanhemmat antaisivat luvan. Ja monissa pikkupaikoissa ei voi lähteä kävellen/pyörällä liikkeelle, eikä julkista liikennettä ole. Siellä ne teinit sitten on isäntäperheen tai uusien paikallisten kavereiden antamien kyytien armoilla. Puhun siinä mielessä kokemuksesta, että meidän 16-vuotias tuli siis kesken vuoden pois, koska ei kestänyt sitä, ettei päässyt minnekään ikinä.

Mä olin aikoinani Oklahomassa vaihdossa vuoden. Erittäin silmiä avaava kokemus! Etenkin se jenkkien itsekeskeisyys siinä mielessä, etteivät siellä pienessä kaupungissa tienneet tai edes halunneet tietää mitään muun maailman tapahtumista. Vielä lukuvuoden lopussa vieressäni istuva tyttö luuli, että olen Yhdysvalloissa sijaitsevasta Finland-nimisestä kaupungista :D. No, puhuin kuin syntyperäinen ilmeisesti...

Hyvä vuosi kuitenkin. Kiersin lähivaltioissa isäntäperheen kanssa. Tuli nähtyä rednecksejä enemmän kuin tarpeeseen :). Aivan järkyttävää muuten oli se punainen tomu, mitä oli kaikki paikat täynnä. Kumma miten se nyt yhtäkkiä muistuikin mieleen.

Harmi, jos tytölle tuli pettymys paikan suhteen, mutta vuosi voi silti olla hieno. Niin monet tekijät vaikuttavat siihen. Toivotaan kivaa ja ikimuistoista vuotta hänelle!

Keskilännen pikkukylän uskovais perhe? Veikkaan että jo nytkin maga hatut päässä foxia katsova isäntäperhe saa slaagin kun jenkkidemareista kilometrin verran vasemmalla oleva neitonen saapuu sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvalliseltahan tuollainen vaihto kuullostaa ja oppii kielenkin. Mitä pahaa?

Kai tässä hieman huvittaakin se, että tytön käsitykset USAsta rajoittuivat just televisiosta saatuun Kalifornia/Florida/New York kuvaukseen. Ei tajunnut että 99% USAsta on ihan muuta.

Toivottavasti oppi suhtautumaan hieman erilaiseen ympäristöön, kuin mihin luuli menevänsä.

Ap

Minua huvittaa lähinnä se miksi ystävän lapsesta täällä kirjoitat. Tai luulet hänen ajatuksensa tuntevan.

Mikä on motiivisi? Kateus?

Nro 11 jatkaa... Tuosta uskonnollisuudesta vielä sen verran, että suurin osa ainakin siellä Oklahomassa kuului johonkin kirkkoon, ja kirkonmenoihin osallistuttiin joka sunnuntai. Usein myös viikolla oli kirkon järjestämiä juttuja, esim. köyhäinapujärjestöä, naistenjärjestöä, urheilua jne. Minun perheeni oli siinä mielessä erilainen, että isä ja äiti kuuluivat eri kirkkoihin ja lapset kävivät äitinsä mukana hänen kirkkokuntansa tapahtumissa.

High Schoolissa urheilu oli valtavan isossa roolissa, joten jos tuo ap:n kaverin tyttö on yhtään urheilullinen, niin mukaan vain kaikkeen mahdolliseen. Itse ei tosiaan saa ajaa, joten jos autoilevia kavereita ei heti ole, niin joutuu varmaan menemään perinteisellä keltaisella koulubussilla. Kokemus sekin :).

Koulupäivät pitkiä. Ainoa tauko silloin ruokailun yhteydessä. Tuntien välissä mennään aika haipakkaa seuraavaan luokkaan. Ei siinä ehdi mitään. Kaikkeen pitää pyytää lupa erikseen. Ja metallinilmaisimet oli käytössä koulun ovilla. Tosi paljon oppilaskunnassa latinoja. Espanjaa kuuli melkein enemmän kuin englantia.

Vai Oklahomaan... ja uskonnolliseen perheeseen. Kaksi surkeaa asiaa heti kättelyssä.

Itse olin vaihtarina miljoonakaupungissa itärannikolla ja kävin bestikseni luona Oklahoma Cityssä kylässä viikon ajan. Ja kyllä, perhe oli hyvin uskonnollinen. Vaikka olikin ihanaa nähdä bestis pitkästä aikaa, olin ihan superonnellinen kun palasin isäntäperheeni luo rannikolle.

Mutta totuushan on se, että ei ne ökyrikkaat yleensä mitään vaihtareita ota. Useasti perheet on alempaa keskiluokkaa. Tärkeintä kuitenkin on, että perhe on avarakatseinen eikä ota vaihtaria ilmaiseksi lapsenvahdiksi tai maataloustyöntekijäksi. Tällaistakin on tapahtunut.

Kun avoimin mielin lähtee, niin kyllä tuollakin voi kerätä monia mieleenpainuvia oppeja ja kokemuksia.

Tuo uskonnollisuus estäisi kyllä omalta kohdaltani vaihtarivuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvalliseltahan tuollainen vaihto kuullostaa ja oppii kielenkin. Mitä pahaa?

Kai tässä hieman huvittaakin se, että tytön käsitykset USAsta rajoittuivat just televisiosta saatuun Kalifornia/Florida/New York kuvaukseen. Ei tajunnut että 99% USAsta on ihan muuta.

Toivottavasti oppi suhtautumaan hieman erilaiseen ympäristöön, kuin mihin luuli menevänsä.

Ap

Minua huvittaa lähinnä se miksi ystävän lapsesta täällä kirjoitat. Tai luulet hänen ajatuksensa tuntevan.

Mikä on motiivisi? Kateus?

Motiivi?

Kunhan juttelin ystävän kanssa eilen puhelimessa ja kertoi kuinka paikkakunta/osavaltio oli ollut hieman pettymys tytölle, vaikka tiedossa oli että voi päätyä minne vaan. Mielikuvat on vahvoja. Onneksi perhe vaikutti ihan päällisin puolin mukavalta.

Ap

Ps. Olen itse asunut kahdesti ulkomailla lapsena ja kahdesti aikuisena. Siihen päälle vielä jatko-opiskeluun liittyvä vaihto ja paljon matkustelua työllä ja vapaa-ajalla. Miksi olisin kateellinen?

Tietääkö joku onko muuten ne aivan Kanadan rajalla olevat osavaltiot yhtä takapajuisia kuin nämä mistä on jo puhuttu? Vai näkyykö niissä jotenkin kanadalaisen kulttuurin vaikutus? Esim. Pohjois-Dakota, Washington, Montana, Minnesota yms.

Oklahoma voi olla kyllä tosi MAGA aluetta. Reippaasti mukaan koulun urheilujoukkueisiin tai muihin kerhoihin. Ja kirkkokin voi olla ihan ok, ainakin omat kokemukseni oli ihan kivoja kun toiminta oli tosi yhteisöllistä. Itse olin siinä naapurisssa Kansasissa v.2003-2004, tosin Wichitan (380 000 as) lähiössä, enkä maalla.