Sanokaa saanko koskaan enää onnellista elämää?

Et tiedä miksi olet turvakodissa? Mene siinä tapauksessa nyt takaisin kotiin ja ala rakentaa tulevaisuutta.

Aika, aika ja aika. Oot nyt niin rikki ja shokissa, että turhaan murehdit tulevaisuudesta, nykyhetkessä on ihan tarpeeksi selvittävää. Kyllä ne siellä turvakodissa kertoo mitä seuraavaksi kannattaa tehdä.

Jos vanhempiesi mielestä on ok jatkaa elämää tuollaisessa suhteessa, niin tuo välien katkaisu saattaa olla parasta mitä sinulle on elämässäsi tapahtunut. Vanhemmat, joiden mielestä oman lapsen kuuluu sietää henkistä väkivaltaa, eivät lastaan rakasta.

Pienin askelin eteenpäin, kyllä se helpottaa lopulta. Klisee, mutta totta.

Entiseen ei varmaankaan kannata palata, jos olet sen takia tuossa pisteessä.

Kela ja sossu auttaa raha-asioissa ja asunnon etsimisen kanssa.

Up

Kuka nämä tunteet tappaisi kun tekisi mieli mennä takaisin ja halata.

Ap

Et saa, jos et yritä. Jos yrität, voit saada. Siinä vaihtoehdot.

Vierailija kirjoitti:

Et saa, jos et yritä. Jos yrität, voit saada. Siinä vaihtoehdot.

Olihan meilläkin naurua ja pieniä onnellisia hetkiä. Halauksia. Muuta ei sitten ollutkaan....pelkään etten ansaitse enää onnea tai pääse tästä pahan olon tunteesta enää eroon. Hylkäsin kaiken ja kaikki vihaa minua. Pelkään että lapsetkin vihaa. Sitä eniten.

Ap

No eipä siitä oikein voi kiitosta odottaa jos rikkoo perheen jonkin emmä tiiä syyn takia.

Up

Kai sinulla on jotain terapiaa tai joku hoitokontakti? Kuulostaa siltä, että se auttaisi tai olisi tarpeen. Tämä ei ole ilkeyksissä sanottu. Olen ollut tuossa samassa. Itse erosin järjellä ja vie pitkään kunnes henkinen ero oli tehty. Jälkeenpäin ihmettelen, miksi olin suhteessa. Toisaalta siinä oli paljon sellaista mitä ei muissa suhteissani ollut ja asioita mitä kaipaan edelleen. Mutta siinä oli myös paljon pahaa. Olen päässyt siitä ja masennuksesta yli ja tullut onnelliseksi jälleen. Olen varma, että kävi miten kävi, niin löydät ainakin onnen hetkiä tulevaisuudessakin paljon.

On terapiaa ja hoitokontakti joka pitää huolen minusta. Silti tämä sattuu ja paljon..

Ap

Saat. Olet jo ottanut ensimmäisen konkreettisen askeleen onnellisempaa elämää kohti, vienyt itsesi pois henkisen väkivallan ulottuvilta. Edessä on vielä monta askelta eivätkä ne tule olemaan helppoja, mutta tämä on se suurin. Ehkä vaikeinkin. Tsemppiä, sä pärjäät kyllä!