Tuletko toimeen kaikkien sukulaistesi kanssa?
Kommentit (27)
Sanotaanko, että juhlapöydässä tulen sen hetken toimeen myös heidän kanssaan, joiden kanssa en muuten pidä yhteyttä.
Tulen. Sukulaiseni ovat minulle todella rakkaita ja tärkeitä.
En tule toimeen besserwisserien kanssa. Oli sukua tai ei. Kaikki muut käy.
Eli en kestä opettavaista asennetta ollenkaan. Tullaan sanomaan, miten pitää toimia ja mikä on oikein. Heitä on suvussani kaksi kappaletta.
Tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta en pidä juuri kenestäkään 🤷♀️
Tulen siten,etten ole raskaiden sukulaisten kanssa yhteydessä.
En ole tekemisissä heidän kanssaan. Suku ei ole riittävää syy pitää yhteyttä keneenkään.
Erinomaisesti, en ole missään yhteydessä. Tästä voikin jo päätellä jotain.
Montaa heistä en ole nähnyt vuosikymmeniin. En edes sisareitani.
En tule toimeen isäni kanssa, en ole koskaan tullut. En ole ollut hänen lempilapsensa emmekä koskaan ole olleet samalla aaltopituudella. En ole koskaan ollut sellainen kuin hän olisi halunnut ja siksi en hänen kanssaan halua olla.
Voisin istua puistonpenkillä serkkujeni vieressä tietämättä, että he ovat sukua minulle. Suku jakautunut palasiksi aikoinaan suurten perintöriitojen vuoksi. Kyseessä ollut huomattava omaisuus, jonka jakamisesta syntynyt katkeruus on kylvetty jo toiseen sukupolveen.
Vierailija kirjoitti:
Voisin istua puistonpenkillä serkkujeni vieressä tietämättä, että he ovat sukua minulle. Suku jakautunut palasiksi aikoinaan suurten perintöriitojen vuoksi. Kyseessä ollut huomattava omaisuus, jonka jakamisesta syntynyt katkeruus on kylvetty jo toiseen sukupolveen.
Perintöriidat on yksi suurin syy välirikkoihin. Eräät sukulaiseni vaihtavat kadunpuolta jos tietty sukulainen tulee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin istua puistonpenkillä serkkujeni vieressä tietämättä, että he ovat sukua minulle. Suku jakautunut palasiksi aikoinaan suurten perintöriitojen vuoksi. Kyseessä ollut huomattava omaisuus, jonka jakamisesta syntynyt katkeruus on kylvetty jo toiseen sukupolveen.
Perintöriidat on yksi suurin syy välirikkoihin. Eräät sukulaiseni vaihtavat kadunpuolta jos tietty sukulainen tulee vastaan.
Kuitenkin kaikki saavat kuolinpesistä lakiosansa, jos joku saa enemmän niin se on ollut vainajan tahto.
20+ vuoteen en ole ollut tekemisissä isäni kanssa. Miten sitten tulkitaan tulemmeko toimeen via ei? Tädin kanssa en kommunikoi oikeastaan koskaan. Saatan laittaa yhden viestin vuodessa ja hankin hänelle joululahjan, minkä jätän äidilleni odottamaan.
Vanhempieni kanssa en ole väleissä, todella hirveät vanhemmat, väkivaltainen isä. 15v mennyt jo näin.
Eli tavallaan ”tullaan toimeen” ;)
Vierailija kirjoitti:
[Kuitenkin kaikki saavat kuolinpesistä lakiosansa, jos joku saa enemmän niin se on ollut vainajan tahto.
Ellei ole vainajan kanssa ollut tekemisissä, niin huolehtiiko jokin taho lakiosan tulemisesta perille?
Sukulaiset voivat alkaa hylkimään sellaista suvun jäsentä, joka paljastaa omaan itseensä kohtaan kohdistuneen historiallisen vääryyden, ja eikä sitä tietoa tarvitse kertoa kovinkaan monelle lähisuvun jäsenellekään saatika hieman kaukaisemmellekaan taholle, saatika sukuun tulleelle syyllisen läheiselle, niin sen jälkeen alkaa ihmeellinen hylkimisoireilu aivan asiaan osallistumattomiltakin sukulaisiltaan.
Kyllä on jyvät erottuneet omassa suvussakin. On heitä, joilla riittää ymmärryskyky ja heitä, joilla ei.
Läheisimmät ovat eniten ymmärtäneet jo lapsuudestani lähtien, jotka ovat tienneet jo aikapäiviä sitten.
On ollut raskasta olla uhri, ja sitten kun asiaa on pyrkinyt selvittämään, niin sitten vielä tapahtunut joidenkin sukulaisten puolelta miltei täydellinen hylkimisreaktio.
No enpä ole sukuni kanssa juuri tekemisissä. Itsekästä, kateellista porukkaa. Evvk. Minä elän omaa elämääni perheeni kanssa ja sisaruksiani tapaan pari kertaa vuoteen, äitiäni pari kertaa kuussa lasteni vuoksi, muuten niitäkin varmaan harvemmin, jos lapsia ei olisi.
Olen myös aika introvertti, joten valitsen hyvin tarkkaan seurani ja sen kenen kanssa jaksan sosialisoida.
Suku moralisoi, kun en tee "velvollisuusvierailuja" ympäri Suomea. Itse ajattelen, että olen velvollinen vain lapsiani kohtaan.
Tulen oikein hyvin toimeen sukulaisteni kanssa, mutta en ole moneen vuoteen tavannut kuin yhden tädin oman lapsuudenperheeni lisäksi.
Tykkään yhdestä sukulaisesta. Jotkut on aika ok, jotkut yhdentekeviä ja loput inhottavia.
Isän puolen suvun kanssa ihan hyvin. Äidin puolen sukua en. He ovat melkein kaikki hyvin riidanhakuisia. En jaksa mitään ylimääräistä draamaa. Aina joku ei ole jonkun kanssa väleissä ja joku sanoi jotain typerää. Sitten siitä soitellaan tuntikausien puheluita käyden koko suku läpi setviten asiaa kaikkien muiden paitsi juurikin asianomaisten kesken. En siis juurikaan pidä heihin yhteyttä.