Lue keskustelun säännöt.
Lapsella oikeus lähiopetuksen?
Pelkäävä äiti
11.05.2020 |
Kasiluokkalainen on oireillut henkisesti, kun ei ole päässyt kouluun. Muutoin iloisesta ja energisestä nuoresta on tullut masentunut ja apaattinen teini. Olen yrittänyt kaikella tavalla auttaa ja tukea, mutta olen itse vakavan kroonisen masennuksen vuoksi sairaseläkkeellä oleva yh, ja voimat ovat rajalliset. Lapsen isä on ollut myös vakavasti sairaana, eikä ole tavannut lastaan. En haluaisi laittaa lasta kouluun, suureen ihmiskokeeseen. Jos lapsi tuo mukanaan koronan koulusta ja sairastun ja kuolen, lapselle ei jää kuin isovanhemmat. Psykologin mukaan minun pitäisi kuitenkin päästää lapsi kouluun, kun se on lapsen suurin toive, ja tekisi hyvää sosiaalisille suhteille ja toisi iloa elämään. Tuntuu kuitenkin että se tekisi turhaksi sen valtavan työn, jonka olen tehnyt, että olen saanut pidettyä meidät suojassa virukselta. Ei olla juuri käyty missään ja ruoat on kotiinkuljetuksella. Ulkoiltu on metsässä. Psykologin mukaan minun pitäisi levätä pojan koulupäivien aikana, mutta miten voin jos mietin sitä miten teini koulussa pysyy virukselta?
Mitä tekisit minun tilanteessani, päästäisitkö lasta kouluun?
Kommentit (10)
En päästäisi. Me ollaan kotona vaikka kaksi vuotta tai kunnes rokote tulee. Mutta parempi kaksi vuotta karanteenissa kuin kuolleena tai sisäelimistä vaurioituneena vaikka seuraavat 50 vuotta. Myös lapsi voi saada ikuiset keuhkovauriot. Yleensä keuhkokuumeesta ja arpia keuhkoihin. Vaikkei lapset kuole usein niin vammautumisiahan ei tilastoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaisin lapsen kouluun. Enemmin tai myöhemmin joudutte hölläämään rajoituksia, virus on tullut jäädäkseen ja rokote on tulossa vasta pitkän ajan kuluttua. Masennus ei kai ole sen suurempi riskisairaus koronakomplikaatioille kuin moni muu pitkäiaikaissairaus.
Samaa mieltä eli en päästäisi kouluun, mutta jos voisi soitella tai nähdä jotain yhtä kaveria turvaetäisyydeltä ulkoilmassa. Se voisi piristää mieltä. Voisiko poika kysellä kavereilta ketkä ovat menossa kouluun ja jos joku muukin on jäämässä kotiin, niin häntä varmaan voisi uskaltaa ulkosalla nähdä.
En kyllä ymmärrä, että kuinka ihmiset kuvittelevat kaikkien voivan lukkiutua kotiin vaikka vuosiksi? Onko se sitten elämisen arvoista elämää? Entä jos rokote tulee vasta viiden vuoden päästä? Oletteko viisi vuotta kotona?
Hei, älä mieti tätä asiaa tällä palstalla., sinä vain ahdistut enemmän ja perheesi tilanne vain vaikeutuu. Puhu peloistasi ammattilaisen kanssa joka tuntee taustasi ja perheesi tilanteen eli sen oman psykologin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä eli en päästäisi kouluun, mutta jos voisi soitella tai nähdä jotain yhtä kaveria turvaetäisyydeltä ulkoilmassa. Se voisi piristää mieltä. Voisiko poika kysellä kavereilta ketkä ovat menossa kouluun ja jos joku muukin on jäämässä kotiin, niin häntä varmaan voisi uskaltaa ulkosalla nähdä.
Teini on tavannut parasta ystäväänsä. Lisäksi yksi etäharradtus. Masennukseeni kuuluu kuolemanpelko oireenakin, mutta nythän pelko on realistinen. Itseni puolesta pelkään sitä että joudun taas psykiatriselle osastolle, mutta voisin pyytää lääkitykseni lisäämistä. Siellä osastollahan se vasta tarttuukin, suljettu paikka.
Pahinta on se, että on vielä kaikki muut vaarat ja pelot tähän päälle, isä oli onnettomuudessa, ja nyt pelkään sitäkin. Jos korona ei tapa, voi tulla asuntopalo, joku voi murtautua asuntoon, ruoka lähetyksessä pinnalla pitkään eläviä viruksia.
Mistä teinille voisi hakea psykiatrista hoitoa, koulukuraattorille tai psykologille en todellakaan soita vaikka neuvottiin, vastaus olisi että teinin pitää mennä kouluun.
Vierailija kirjoitti:
En päästäisi. Me ollaan kotona vaikka kaksi vuotta tai kunnes rokote tulee. Mutta parempi kaksi vuotta karanteenissa kuin kuolleena tai sisäelimistä vaurioituneena vaikka seuraavat 50 vuotta. Myös lapsi voi saada ikuiset keuhkovauriot. Yleensä keuhkokuumeesta ja arpia keuhkoihin. Vaikkei lapset kuole usein niin vammautumisiahan ei tilastoida.
Siinähän sitä olisikin, jos teistä joku kuolisi johonkin muuhun kuin kotonaan. Tajuatko ollenkaan, mitä 2 vuoden eristäytyminen tekee lapsen henkiselle kasvulle? Itsemurhaluvut ovat nousseet jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei varmaan usko, että koulut avataan oppimisen vuoksi. Ne avataan lasten ja vanhempien mielenterveyden suojelemiseksi.
Se, että osa aikuisista suhtautuu avaamiseen kuolemanpelolla on ikävää, mutta se on irrationaalista. Riski on äärimmäisen pieni ja toteutuessaan koskisi vain muutamia. Liiallinen eristäminen aiheuttaa enemmän haittaa ja koskisi paljon suurempaa joukkoa.
Ymmärrän myös, että pelot on sellaisia, että niihin on vaikea vaikuttaa. Pelkääville ylläoleva teksti ei ole apu. Vain se, että mitään pahaa ei tapahtunutkaan voi helpottaa.
Lapsella/nuorella on oikeus terveyteen. Nyt sinä uhkaat pelkoinesi hänen henkistä terveyttään. Kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa; suhteeton koronapelko on ongelma itsessään. Mitä mieltä teini itse on? Tuo ettet halua olla avoin ja ottaa apua vastaan koulun/ julkisen terveydenhuollon puolelta on todella huono merkki
Eikö poika voisi soittaa vaikka jollekin kaverille ja lähteä vaikka kaverin kanssa lenkille tai jotain.