Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitienpäivä ahdistaa kun itsellä on niin paska äiti
11.05.2020 |
En tietenkään tuo tätä mitenkään esille sanomalla muille mitään, mutta jokaisena äitienpäivänä ahdistaa kun ihmiset täyttää somen kuvillaan äidistään ja miten ihania heidän äidit on... Olen kateellinen. Kumpa mullakin olisi ihana äiti ja hyvä suhde häneen. Onneksi sentään olen saanut ihanan anopin, jolle mieluusti toivotan hyvää äitienpäivää, mutta omalle äidille vain pakon sanelemana ettei tule riitaa.
Muita kohtalotovereita?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
No minun äitini ei mikään varsinaisen paska äiti ole. Vanhempani erosivat kun olin pieni, ja muutin isän kanssa asumaan. En ole koskaan ollut kovin läheinen äitini kanssa. Olemme nähneet muutaman kerran vuodessa. Jotenkin minua ahdistaa kuitenkin äidin seurassa. En oikein edes tiedä mistä se johtuu. Tuntuu että äitini ei sillä tavalla aidosti välitä minusta. En vain saa sellaista tunnetta. Hän tuntuu olevan välttelevä ja jotenkin hätäinen aina kun nähdään. Minuakin harmittaa, että minulla ei ole sellaista ihanaa äiti-tytär -suhdetta. Että voitaisiin käydä kahvilla tai syömässä, viettää rennosti aikaa kahdestaan. Hänen seurassaan tuntuu ahdistavalta, tuntuu että hän viettäisi aikansa mieluummin muussa seurassa tai yksin, kuin minun seurassani.
Sama juttu, aina on tuntunut että äidillä on kiire pois seurastani, eikä ole koskaan oma-aloitteisesti juuri puhunut minulle. Ihmettelen, miksi edes hankki lapsen, vai missä mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minun äitini ei mikään varsinaisen paska äiti ole. Vanhempani erosivat kun olin pieni, ja muutin isän kanssa asumaan. En ole koskaan ollut kovin läheinen äitini kanssa. Olemme nähneet muutaman kerran vuodessa. Jotenkin minua ahdistaa kuitenkin äidin seurassa. En oikein edes tiedä mistä se johtuu. Tuntuu että äitini ei sillä tavalla aidosti välitä minusta. En vain saa sellaista tunnetta. Hän tuntuu olevan välttelevä ja jotenkin hätäinen aina kun nähdään. Minuakin harmittaa, että minulla ei ole sellaista ihanaa äiti-tytär -suhdetta. Että voitaisiin käydä kahvilla tai syömässä, viettää rennosti aikaa kahdestaan. Hänen seurassaan tuntuu ahdistavalta, tuntuu että hän viettäisi aikansa mieluummin muussa seurassa tai yksin, kuin minun seurassani.
Sama juttu, aina on tuntunut että äidillä on kiire pois seurastani, eikä ole koskaan oma-aloitteisesti juuri puhunut minulle. Ihmettelen, miksi edes hankki lapsen, vai missä mättää.
Voihan se olla, että silloin ennen oli vaan "pakko" hankkia se lapsi. Siis että se kuuluisi siihen hyvään elämään. Piti olla puoliso, hieno talo, hyvät autot ja lapsi, mielellään useampikin. Nykyään onneksi asiat ovat toisin. Voi jäädä lapsettomaksi, eikä sitä juuri kukaan kummastele tai paheksu.
M kirjoitti:
Mulla ei ole edes ollut äitiä.
Sitten sun varmaan ei tarvitse kommentoida tähän ketjuun?
Alue: Aihe vapaa
No minun äitini ei mikään varsinaisen paska äiti ole. Vanhempani erosivat kun olin pieni, ja muutin isän kanssa asumaan. En ole koskaan ollut kovin läheinen äitini kanssa. Olemme nähneet muutaman kerran vuodessa. Jotenkin minua ahdistaa kuitenkin äidin seurassa. En oikein edes tiedä mistä se johtuu. Tuntuu että äitini ei sillä tavalla aidosti välitä minusta. En vain saa sellaista tunnetta. Hän tuntuu olevan välttelevä ja jotenkin hätäinen aina kun nähdään. Minuakin harmittaa, että minulla ei ole sellaista ihanaa äiti-tytär -suhdetta. Että voitaisiin käydä kahvilla tai syömässä, viettää rennosti aikaa kahdestaan. Hänen seurassaan tuntuu ahdistavalta, tuntuu että hän viettäisi aikansa mieluummin muussa seurassa tai yksin, kuin minun seurassani.