Lue keskustelun säännöt.
Hoitosuhteen päättäminen potilaalta kysymättä
07.05.2020 |
Olen täysin uuden tilanteen edessä ja ajattelin kysyä täältä jos joku olisi ollut vastaavassa tilanteessa ja osaisi neuvoa. Olen ollut pari vuotta psykiatrisen sairaanhoidon piirissä syömishäiriön, masennuksen ja ahdistuneisuuden vuoksi. Viimeisen vuoden aikana on alkanut ilmaantua myös paniikkioireita, pari lievää paniikkikohtausta takana. Hoitavan henkilökunnan kanssa sovimme, että siirryn jossakin vaiheessa psykoterapiaan ja kun aika on sille oikea, autetaan minua siihen siirtymisessä ja hoitoa yksikössä vähennetään porrastetusti kunhan on varmaa, että sopiva terapeutti on löytynyt.
Nyt kuitenkin kävi niin, että sain postissa kirjeen jossa hoitoni ilmoitettiin päättyneeksi. Perusteluna se, että heidän mielestään tarvitsen intensiivisempää hoitoa. Asiasta ei kuitenkaan ole keskusteltu minun kanssani lainkaan. Ei kysytty, missä mennään ja mitkä on omat fiilikseni hoidon ja tulevaisuuden suhteen. Olen nyt siis ilman mitään hoitokontaktia lainkaan. Lääkäri, ravitsemusterapia ja kaikki muu hoito oli keskitetty juuri tuohon kyseiseen keskukseen. Mitään ohjeita jatkoon ei annettu, muuta kuin nippu papereita joissa puhutaan psykoterapian hakemisesta. Minulla ei siis nyt ole ollenkaan hoitavaa lääkäriä tai muita hoitokontakteja jotka kuuluvat sairauksieni hoitoon oleellisesti.
Onko tässä todella toimittu heidän puoleltaan oikein? Voiko aikuisen ihmisen hoitosuhteen todella päättää näin vain häneltä kysymättä, varoittamatta. Jättää tyhjän päälle ilman mitään hoitokontaktia. Viime vuoden puolella olin mukana ryhmässä josta todella koin olevan apua. Sairastuin ja sen vuoksi minulle kertyi pari poissaoloa ryhmästä. Suorastaan anelin että saisin pitää paikkani ryhmässä kun siitä todella koin olevan apua minulle. Ymmärrän että läsnäolo ryhmässä on tärkeää, mutta tuntui siltä ettei tilannetta katsottu yksilöllisesti vaan toimittiin kylmästi periaatteiden pohjalta. Kuitenkin aina painottivat sitä, kuinka pyritään aina sellaiseen hoitoon joka asiakkaasta tuntuu parhaalta ja hyödyllisimmältä.
Olo on tosi maahan lyöty ja petetty. Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, kun avun piiristä näytetään ovea ja todetaan, ettei olla oikea paikka auttamaan sua, heippa ja onnea jatkoon. Ajankohtakin on surkea, kun terveydenhuolto on jokseenkin sekaisin tämän viruksen takia. En edes tiedä, koska ja mistä saan apua jatkossa.
Kommentit (15)
Kuulostaa kummalliselta. Minut on aina siirretty jonnekin eteenpäin niin etten joudu olemaan pitkään ilman hoitoa.
Psykoterapianhaku on myös voimia vievä prosessi ja vaatii lomakkeiden lähettelyä ja sumplimisia, joten mielestäni jos hakuprosessi on vielä kesken, tulisi potilaalla ehdottomasti olla jonkinlainen hoitokontakti vielä taustalla menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae sitä psykoterapiaa, muissa asioissa voit kääntyä terveyskeskuslääkärisi puoleen.
Terveyskeskuksesta voit saada apua ainakin kaikkiin fyysisiin sairauksiisi ja hän myös uusinee psyykenlääkkeet, jos sinulla sellaisia on.
Vastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnista on myös ihmisellä itsellään. Pitää aktiivisesti sitoutua hoitoihin ja yrittää vaikkapa liikunnalla esim. kävelyllä ja jollakin harrastuksella yrittää tsempata itseään parempaan oloon.
Ei lääkereillä ja hoitajilla ole mitään taikasauvaa, jota heilauttamalla yhtä-äkkiä kaikki sinun ongelmasi ja vaivasi katoaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Hae sitä psykoterapiaa, muissa asioissa voit kääntyä terveyskeskuslääkärisi puoleen.
Terveyskeskuksesta voit saada apua ainakin kaikkiin fyysisiin sairauksiisi ja hän myös uusinee psyykenlääkkeet, jos sinulla sellaisia on.
Vastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnista on myös ihmisellä itsellään. Pitää aktiivisesti sitoutua hoitoihin ja yrittää vaikkapa liikunnalla esim. kävelyllä ja jollakin harrastuksella yrittää tsempata itseään parempaan oloon.
Ei lääkereillä ja hoitajilla ole mitään taikasauvaa, jota heilauttamalla yhtä-äkkiä kaikki sinun ongelmasi ja vaivasi katoaisivat.
Kai sä ymmärrät, että pompottelu on juuri sitä, että apua ei saa? Fyysisiin vaivoihin ei saa apua psyykkisellä sairaushistorialla juuri ollenkaan, sen pitäisi olla tuttua kauraa. Reseptejä ei noin vain uusita, sitähän se auttamisesta kieltäytyminen on yhtenä muotona.
Kyllä tämä on mahdollista, vaikka ei tietysti hyvää hoitoa. Valtasuhteessa vahvemmalla osapuolella on mahdollisuus tehdä oman päänsä mukaan heikompaa kuulematta. Sille ei apua saava viime kädessä voi mitään. Jos ei ole ehtinyt toipua riittävästi jaksaakseen hoitaa itseään, huonostihan siinä käy.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kummalliselta. Minut on aina siirretty jonnekin eteenpäin niin etten joudu olemaan pitkään ilman hoitoa.
Psykoterapianhaku on myös voimia vievä prosessi ja vaatii lomakkeiden lähettelyä ja sumplimisia, joten mielestäni jos hakuprosessi on vielä kesken, tulisi potilaalla ehdottomasti olla jonkinlainen hoitokontakti vielä taustalla menossa.
Tätä minäkin yritin omahoitajalleni selittää kun soitin sinne. Sanoi vain, että voin olla yhteydessä omaan terveysasemaan jos tarvitsen jotain tässä välissä ennen kuin terapia alkaa. Kaikki tällainen on vain tosi turhauttavaa, harvemmin edes sillä puolella ymmärtävät näitä sairauksia, mielenterveyden ongelmia. Olisin toivonut että minua oltaisiin edes varoitettu tästä hoidon päättymisestä. AP
Ei sairaanhoito tai terapia tai mikään muukaan ole subjektiivinen oikeus. Jos siitä ei ole hyötyä, se lopetetaan ihan samalla tavalla kuin syöpäpotilaalle sanotaan, että tämä oli nyt tässä, sytostaateista ei ole apua, hyvää loppuelämää.
En ymmärrä, miksi et ole tehnyt mitään sen terapeutin löytämiseksi. Itse löysin omani kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sairaanhoito tai terapia tai mikään muukaan ole subjektiivinen oikeus. Jos siitä ei ole hyötyä, se lopetetaan ihan samalla tavalla kuin syöpäpotilaalle sanotaan, että tämä oli nyt tässä, sytostaateista ei ole apua, hyvää loppuelämää.
En ymmärrä, miksi et ole tehnyt mitään sen terapeutin löytämiseksi. Itse löysin omani kuukaudessa.
Tässä tulee kuitenkin ymmärtää ero psyykkisen ja fyysisen sairauden välillä. Syöpä ja sen hoito on aivan eri asia kuin vaikka masennuksen hoito. Syövän kohdalla voidaan lääketieteellisiin kokeisiin pohjautuen todeta, että nyt ei ole enää mitään tehtävissä. Masennus on kuitenkin "pään sisällä" ja kukaan muu ei voi tulla masentuneelle sanomaan, missä mennään. Potilas on itse ensisijaisesti se joka tietää missä mennään. Hän ensisijaisesti tietää, kokeeko hoidosta olleen hyötyä. En koe että minulle annettiin tässä mitään mahdollisuutta itse ilmaista mitä tarvitsen, miten voin ja mitkä ovat toiveeni jatkon suhteen.
Ja missä kohtaa sanoin, etten ole tehnyt mitään sen eteen, että löytäisin terapeutin? Hyvä jos sinä löysit omasi noin nopeasti, isolla osalla terapeutin etsiminen on iso, useiden kuukausien prosessi. Se, että minulle luvataan hoitoa siihen asti kunnes jatkohoito on varmaa mutta sitten vedetäänkin matto jalkojen alta on mielestäni epäinhimillistä. AP
Mitä olisit tehnyt, jos olisit tiennyt hoitosuhteen loppumisesta etukäteen? Terapioissa ja hoidoissa pitäisi suuntautua itse koko ajan sitä paranemista kohti ja treenata asioita myös arkielämässä sen minkä pystyy. Minä en tunne sinua, mutta tiedän useamman ihmisen, jotka siirtyvät terapiasta ja hoidosta toiseen ja aina kun joku päättyy, toteavat, että huono terapia se olikin, kun se ei parantanut heitä. Minun on vaikea uskoa, että kaikki on aina huonoa ja vika joka kerta pöydän toisella puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae sitä psykoterapiaa, muissa asioissa voit kääntyä terveyskeskuslääkärisi puoleen.
Terveyskeskuksesta voit saada apua ainakin kaikkiin fyysisiin sairauksiisi ja hän myös uusinee psyykenlääkkeet, jos sinulla sellaisia on.
Vastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnista on myös ihmisellä itsellään. Pitää aktiivisesti sitoutua hoitoihin ja yrittää vaikkapa liikunnalla esim. kävelyllä ja jollakin harrastuksella yrittää tsempata itseään parempaan oloon.
Ei lääkereillä ja hoitajilla ole mitään taikasauvaa, jota heilauttamalla yhtä-äkkiä kaikki sinun ongelmasi ja vaivasi katoaisivat.
Kuinkakohan paljon sulla todellisuudessa on kokemusta tästä terveydenhuollosta ja etenkin mielenterveyspuolen hoidosta kun tuollaista settiä kirjoitat. Edes fyysisiin vaivoihin (joita edelleen pidetään psyykkisiä vaivoja tärkeämpinä) ei todellakaan noin vain saa apua julkiselta puolelta. Jonot ovat pitkät ja jos vaivasi ei ole suoraan henkeä uhkaava, saat odottaa kuukausia että pääset lääkäriin. Tämä valloillaan oleva koronatilanne pahentaa asioita, terveydenhuolto myös ruuhkautuu ja on sekaisin. On äärimmäisen huono ajankohta jättää apua tarvitseva oman onnensa nojaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olisit tehnyt, jos olisit tiennyt hoitosuhteen loppumisesta etukäteen? Terapioissa ja hoidoissa pitäisi suuntautua itse koko ajan sitä paranemista kohti ja treenata asioita myös arkielämässä sen minkä pystyy. Minä en tunne sinua, mutta tiedän useamman ihmisen, jotka siirtyvät terapiasta ja hoidosta toiseen ja aina kun joku päättyy, toteavat, että huono terapia se olikin, kun se ei parantanut heitä. Minun on vaikea uskoa, että kaikki on aina huonoa ja vika joka kerta pöydän toisella puolella.
Olisin esimerkiksi voinut varautua siten, että alkaisin etsiä itselleni hoitoa muualta. Nyt olen ilman mitään hoitokontaktia ja ties kuinka kauan. Olen tehnyt todella ison työn sen eteen että pärjään "omillani" ja päässyt ylipäätään avohoidon piiriin sieltä pakkohoidosta missä joskus olin. Se, että ihmiselle kerta toisensa jälkeen käännetään selkä ja laitetaan aloittamaan lähes koko prosessi alusta, ei auta ketään toipumaan. Tietysti ymmärrän omankin osuuteni ja vastuuni tässä koko kuviossa, mutta ei kukaan toivu pelkällä tahdonvoimalla ilman oikeaa hoitoa. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä olisit tehnyt, jos olisit tiennyt hoitosuhteen loppumisesta etukäteen? Terapioissa ja hoidoissa pitäisi suuntautua itse koko ajan sitä paranemista kohti ja treenata asioita myös arkielämässä sen minkä pystyy. Minä en tunne sinua, mutta tiedän useamman ihmisen, jotka siirtyvät terapiasta ja hoidosta toiseen ja aina kun joku päättyy, toteavat, että huono terapia se olikin, kun se ei parantanut heitä. Minun on vaikea uskoa, että kaikki on aina huonoa ja vika joka kerta pöydän toisella puolella.
Luin aloituksesi uudestaan, etkä sinä olekaan vuosikausia ollut tuossa pyörässä, pahoittelut.
Olisikohan ihan koronan aiheuttamaa tämä, että heittävät pihalle ne, jotka olisivat muutenkin kohta lähdössä... Eikö noissa terapioissa tule muutenkin jonkunlainen kesätauko, jospa ennakoivat sitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olisit tehnyt, jos olisit tiennyt hoitosuhteen loppumisesta etukäteen? Terapioissa ja hoidoissa pitäisi suuntautua itse koko ajan sitä paranemista kohti ja treenata asioita myös arkielämässä sen minkä pystyy. Minä en tunne sinua, mutta tiedän useamman ihmisen, jotka siirtyvät terapiasta ja hoidosta toiseen ja aina kun joku päättyy, toteavat, että huono terapia se olikin, kun se ei parantanut heitä. Minun on vaikea uskoa, että kaikki on aina huonoa ja vika joka kerta pöydän toisella puolella.
Luin aloituksesi uudestaan, etkä sinä olekaan vuosikausia ollut tuossa pyörässä, pahoittelut.
Olisikohan ihan koronan aiheuttamaa tämä, että heittävät pihalle ne, jotka olisivat muutenkin kohta lähdössä... Eikö noissa terapioissa tule muutenkin jonkunlainen kesätauko, jospa ennakoivat sitäkin.
En ymmärrä mihin pohjautuen oletat että "olisimme muutenkin kohta lähdössä". Minusta tuntuu enemmänkin siltä, että en nimenomaan ole "riittävän sairas" ja siksi minut voi heittää oman onneni nojaan. En saanut mitään tyydyttävää vastausta siihen, miksi hoitokontaktini katkaistiin juuri nyt. Olivatko paikat vähissä ja minut siirrettiin syrjään "tärkeämmän tieltä" minulle sitä myöntämättä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huolittu enää hoitoon niin muutin Matrixiin.
Zinc
Vaikka kyseessä olisikin potilaan poissaolot, silti inhimillistä olisi keskustella asiasta potilaan kanssa ja tehdä selväksi, että missä poissaolojen raja menee ennen kuin hoito katkeaa. On törkeää vain katkaista hoitosuhde varoittamatta, oli syy mikä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelut hieman sekavasta aloituksesta. Diagnoosit ovat siis olleet olemassa jo useita vuosia ja erilaisia hoitokontakteja on ollut aiemminkin, minua on pompoteltu vähän paikasta toiseen. Tässä kyseisessä keskuksessa minua on siis hoidettu se pari vuotta. AP