Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Bestis hylkäsi ja otti sitten uudelleen yhteyttä
05.05.2020 |
Alun perin hän oli paras kaverini lapsuudesta lähtien. Sitten vähitellen kävi ilmi, että hän itse asiassa selän takana valehteli minusta ja haukkui minua muille. Minulle hän oli aiemmin mukava, mutta noin nelisen vuotta sitten hän alkoi vinoilla ja "kiusata" vähitellen sekä vaikutti kadehtivan joitain juttuja.
Kaikki kommunikointi oli sellaista, että hän jotenkin kyykytti minua vaivihkaa ja sai ylläriraivareita ja oli äärimmäisen herkkä ja ailahtelevainen. Sitten hän alkoi haukkua minua, syyllistää ja uhkailla minua ja perhettäni. Hän mm. syyllisti ja haukkui minua pelkästään siitä, että mulla ei juurikaan ollut muita ystäviä kuin hän on. Hän haukkui minua umpihulluksi, itsekkääksi, narsistiksi jne. Yritin puolustautua "kilteillä keinoilla" puhumalla, selittelemällä, mutta tuli lähinnä paha olo.
Lopulta hän katkaisi välit, mistä olin tietyllä tavalla jopa helpottunut. Sitten kului puolisen vuotta ja pari viikkoa sitten hän laittoi viestiä, jossa kysyi kuulumisiani. Hieman hätkähdin sitä ja edelleen tuntui aika pahalta se ennen hänen aloitteestaan tullutta välien katkaisua ollut ilmapiiri. Hän nimittäin oli anteeksipyynnön velkaa. Ei, hän laittoi lyhyen viestin ja kysyi, miten menee. Mietin sitä muutamia tunteja, hieman sekavien tunteiden vallassa. Tunsin syyllisyyttä, kun en vastannut pikaisesti.
Vastasin sitten ja kerroin kuulumisiani seikkaperäisesti ja kerroin, kuinka tärkeä hänkin on minulle jne. Nyt on mennyt kaksi viikkoa, eikä hän vastannut viestiini mitään. Miten tulkitsisitte tämän?
Kommentit (31)
Jotenkin lannistava yllätys oli taannoin se koko vyyhti, joka alkoi käydä vähitellen ilmi. Siis hän oli haukkunut mua systemaattisesti lähes kaikille ihmisille ja oli kertonut kaikki minulle tärkeät, luottamukselliset, asiat muille eteenpäin. Hän valehteli saadakseen sympatiaa ja tehdäkseen minusta pahiksen.
Hän oli ilmeisesti joistain asioista myrkyllisen kateellinen, vaikka ei koskaan myöntänyt sitä. Luulin oikeasti aina, että hän oli hyväsydäminen, aito jne. ja ihmettelin, miksi yhteiset tuttumme välttelivät minua, vaikka yritin heille jutella. Jotkut heistä melkeinpä pilkkasivat minua.
Oma arvioni ennen välien katkaisua oli se, että se mun kaverini on ollut ihan supernarsistinen tapaus, ja olin hänelle "lähde". Sitten elämässäni tapahtui muutamia vastoinkäymisiä (esim. avioero ja epäonnistuminen ihmissuhteessa), niin en enää ollutkaan kelvollinen lähde, joten kelpasin enää inhon kohteeksi.
Nyt hän egoa nostattaakseen ilmeisesti kirjoitti minulle. Tai sitten halusi vain udella asioitani, muttei vaivautunut edes vastaamaan. Tai jos elämässäni olisi ollut jotain todella hienoa, ehkä hän olisi kiinnostunut minusta uudelleen lähteenä. En silti tajua, miksi hän teki niin. Olen huono tulkitsemaan ihmisiä? Olisiko ideoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet sinisilmäinen hölmö, se tästä on tulkittavissa.
Kerro lisää? Mitä tein väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet sinisilmäinen hölmö, se tästä on tulkittavissa.
Kerro lisää? Mitä tein väärin?
"Vastasin sitten ja kerroin kuulumisiani seikkaperäisesti ja kerroin, kuinka tärkeä hänkin on minulle jne."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet sinisilmäinen hölmö, se tästä on tulkittavissa.
Kerro lisää? Mitä tein väärin?
"Vastasin sitten ja kerroin kuulumisiani seikkaperäisesti ja kerroin, kuinka tärkeä hänkin on minulle jne."
Mua imarteli myös se, kun hän sanoi, että olen hänellekin edelleen tärkeä (hän tosin kirjoitti sen lyhyesti). Mutta hän siis kirjoitti ihan parilla lauseella mulle. Ei siinä viestissään sanonut oikein muuta. Tuli sellainen olo siitä viestistä, että feikkasikohan hän hieman tai kokeiliko kepillä jäätä / oli utelias, mutta uskon ihmisistä yleensä hyvää, enkä ole pitkävihainen.
Ja minä siis heti hellyin ja olin innoissani tietenkin. Paljastin senkin, että oon edelleenkin todella yksinäinen ja etten ole löytänyt uusia ystäviä tällä välin. Noh, eipä sitten kaltaiseni yksinäinen "luuseri" häntä kiinnostanut tietenkään (hänellä itsellään on todella paljon ainakin pinnallisia kavereita).
Miksi annoit anteeksi noin helposti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvuutta tms. Unohda. Tarvitset kunnon ystävän, et tuonkaltaista simputtajaa.
Hänellä on sellainenkik ihanne, että ei ihminen ei saisi näyttää heikkouttaan hänelle ja oon siis näyttänyt sen heikkouteni, yksinäisyyteni ym. Hän nimittäin tuntee lähinnä vahingoniloa ja halveksintaa sellaisia kohtaan.
Hän on ikäänkuin sellaisella kovisteini-logiikalla toimiva henkilö (vaikka onkin iältään ja tyyliltään muuten aikuinen): pitäisi olla cool, arvoituksellinen ja hieman ilkeä. Muunlaiset ihmiset ovat hänen mielestään tyhmiä ja noloja. Ja siis osin siksi olen hänen mielestään tyhmä ja nolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi annoit anteeksi noin helposti?
Miten tuollaisessa olisi kannattanut reagoida? Tavallaan en ole valitettavasti voinut antaa anteeksi niitä aiempia asioita, mutta en edes usko, että hän koskaan pyytäisi anteeksi niitä. Ajattelin, että olisi silti kivaa, jos hän olisi kaverini ja voitaisiin jutella. Mulla siis ei ihan oikeasti ole ollut vuosikausiin muita todella läheisiä ystäviä kuin hän. Hänellä itsellään on tosiaan varmaankin ainakin 5-10 yhtä läheistä tai läheisempää kuin me olimme.
Älä taivu noidan manipulointiin! Varmaan häneltä kadonnut kaverit ympärillä, joten turvautuu sinuun! ÄLÄ VASTAA TAI LÄHETTELE VIESTEJÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun löytäisit parempia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Älä taivu noidan manipulointiin! Varmaan häneltä kadonnut kaverit ympärillä, joten turvautuu sinuun! ÄLÄ VASTAA TAI LÄHETTELE VIESTEJÄ!
Tuo on totta. Ollaan joidenkin sometilien kautta vielä kavereita, mutta ei siis olla lainkaan kommunikoitu ennen sitä viestiä puoleen vuoteen. Huomasin sellaisen, että hän melkein villiintyi somessa sen minulta saamansa viestin jälkeen. Nyt vaikuttaa tosi iloiselta ja juttelee siellä muille. Mutta siis minulle ei vastannut mitään.
Oma tulkintani on se, että hän oli laittamastani viestistä vahingoniloinen ja sai siitä voimaa itselleen. Mulla siis tässä välissä ei ollut elämässä tapahtunut mitään ihmeellistä (ainakaan hyvää). Edelleen perhekuvioni ja työni ovat ennallaan, mutta ei ollut mitään ihmeellisiä jymyuutisia (esim. uusi parisuhde, työ tai joku vapaa-ajan uusi projekti). Eli siis hän oli jotenkin "jess, se luuseri on edelleen yhtä luuseri kuin ennenkin". Eli siis vastaamalla viestiin ainoastaan pönkitin hänen egoaan ja "asemaansa" minun yläpuolellani ilmeisesti.
Itse en ole koskaan ollut hänelle kateellinen, mutta hänellä on ilmeisesti sellainen käsitys, että mun pitäisi jotenkin pysyä tietyssä ruodussani, enkä saisi missään erityisesti onnistua, etten vain tekisi häntä kateelliseksi. En ymmärrä tosin, miksi ystävää pitäisi kadehtia. Eikös ystävän kanssa olla ns. "samassa veneessä" ja samalla puolella, joten itse oon ainakin aidosti onnellinen, jos ystävälläni on asiat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä taivu noidan manipulointiin! Varmaan häneltä kadonnut kaverit ympärillä, joten turvautuu sinuun! ÄLÄ VASTAA TAI LÄHETTELE VIESTEJÄ!
Joo, en tämän jälkeen laita ainakaan mitään kyselyitä perään. Jos en kelpaa, niin sitten en kelpaa. Ei voi mitään. Ja oma luottamukseni häneen on myös mennyt lähes täysin, joten en enää tosiaan luota siihen, että hän esim. haluaisi minulle aidosti hyvää. Niin monta kertaa on ilmennyt nimittäin puhdasta pahantahtoisuutta ja niin loukkaavia ja uhkaavia sanoja, etten pysty unohtamaan niitä.
AP, tollasen ihmisen mielipiteillä ei oo mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun löytäisit parempia ystäviä.
Se on helpommin sanottu kuin tehty. En usko löytäväni pitkiin aikoihin uusia ystäviä. :/ Syynä on huono itsetuntoni ja alemmuuskompleksi. Siis olen paperilla varmaan ihan ok ihminen, mutta tunnen olevani huonompi kuin muut. Tuntuu siltä kuin mulla olisi liikaa joitain kammottavia häpeän aiheita (liittyen lähinnä lapsuustraumoihin), jotka tekevät minusta huonomman kuin muut ihmiset. En sisimmässäni tosiaan tunne ansaitsevani mitään hyvää tai edes tasa-arvoista kohtelua.
Olisiko muita kommentteja? Miten hänen kaltaisensa henkilön kanssa pitäisi käyttäytyä, etten rikkoisi itseäni lopullisesti?
Mietityttää tuo, kun tulee tavallaan huijatuksi, mutta ne menneet vuodet kuitenkin ovat saaneet kiintymään. Ehkä se on normaalia, että ne vähemmän itselle sopivat kaverit karistetaan kannoilta, kun menee elämässä eteenpäin, mutta itse olin hänelle uskollinen, vaikka hän sortui todella ikäviin asioihin ja päihteisiin joskus vuosia sitten. Nyt hän halua karistaa minut pois, kun en ole riittävän coolia seuraa hänelle: olen heikko ja "nolo" tavis ilmeisesti. Ihmeellistä, mutta olen itse kasvanut moisesta ylitse. Ehkä elämänkokemukseni vain ovat olleet erilaisia ja olemme hänen kanssaan kasvaneet erilleen: mulle tietty "jännyys" ja coolius eivät ole kovin korkealla prioriteeteissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet sinisilmäinen hölmö, se tästä on tulkittavissa.
Kerro lisää? Mitä tein väärin?
Sinun olisi pitänyt jättää hänet huomiotta ja olla vastaamatta.
Minä poistaisin numeron puhelimesta, enkä vastaisi viesteihin
Parempi ilman ystävää kuin tuollainen.
Löydät kyllä kun lähdet johonkin harrastukseen esim.
Oletteko 15-vuotiaita?
Jos jo aikuisempia, niin...
Alue: Aihe vapaa
Olet sinisilmäinen hölmö, se tästä on tulkittavissa.