31v kahden lapsen äiti ja SÖPÖ?
Minua loukkaa, ja siis todella loukkaa, että minua sanotaan söpöksi työpaikalla, harrastustoiminnassa ja missä nyt uusia ihmisiä tapaankin.
Joo, olen pienikokoinen ja suurisilmäinen pallopää (näytän kuulemma sarah hylandilta), mutta tuollainen söpöttely vie minulta uskottavuuden äitinä ja aikuisena. Tuntuu, että joudun aina vakuuttamaan ihmisille olevani ihan tasavertainen aikuinen niinkuin muutkin. Oletetaan etten jaksa kantaa yhtä maitopurkkia enempää ja enkä pärjää ja kykene missään voimaa vaativassa.
Tuntuu ihan tosi kurjalta. Mitenhän saisin särmää lapsenomaisiin kasvoihini. Hiukset minulla on pitkät ja vaaleat, koska lyhyet korostaa pyöreää päätä....
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
voidaan alkaa sanoa myös, että olet ruma kuin paviaanin perse,
Sopisiko se?
Miksi ylipäänsä pitää kommentoida miltä toinen näyttää? Kun asialle ei oikein mitään mahda..
Aloittaja
Hommaa lasit, ne tuo särmikkyyttä. Pehmeistä kasvoista saa tuimat, kun käyttää oikeanlaisia laseja
Kaikesta ne ihmiset jaksavat loukkaantua..
No, pidän minäkin meidän toimitusjohtajaamme ja muutamaa muutakin työkaveria söpönä, mutten kyseenalaista heidän pätevyyttään.
Minä vain nauraisin ja antaisin olla. Tuollainen loukkaantuminen kertoo vain sen, että sinulla ei oikein ole huumoria ja selkärankaa, vaan olet sellainen turhasta mielensäpahpittaja.
Vain teoillasi ja sanomisillasi voit vaikuttaa tuohon sinun ongelmaasi, mutta et täällä vaan ihan siellä missä sanomista tulee. Älä anna ihmisten olettaa sinusta kaikkea, vaan toimi niin, että teot puhuvat puolestasi, esimerkiksi tuon maitopurkkiasian kanssa.
Älä puhu enää niin söpöstelevällä äänellä tai meikkaa pikkutyttömäisesti ja pukeudu lapsellisesti, vaan niin kuin normaali aikuinen nainen ja äiti. Itsestäsi kaikki on kiinni, myös työkavereiden kunnioitus.
Kyllä se uskottavuuden puuttuminen taitaa nyt johtua jostain muusta kuin siitä, millä nimellä muut sinua kutsuvat.
Vierailija kirjoitti:
Ikä korjaa tuon ongelman.
Joo kyllä, itsekin ajattelen sen niin, mutta, jos ongelmia asian kanssa on edelleen 31 vee ja mulla myös, täytän seuraavaksi 33, niin eipä taida auttaa.
Itse olen tavallaan jo hyväksynyt kohtaloni. Siis sillai, et watewöö, kertoopa sen ainakin, et olen suht nuorekas ja suht hyvännäköinen. Silläkin voi vähän ratsastaa.
Pari kertaa olen voimakkaasti korostanut, et olen 32-vuotias yhden lapsen äiti. Yhden kerran voimakkaammin ja tepsi, pani jauhot pussiin. Se oli kyl jo vähän sellainen rajatapaus, et alkoholilla oli vaikutusta siihen huonoon käytökseen -ei omaani.
Eniten ärsyttää se, et miten kauan lukeudun nuoriin? Missä on kokemukseni? Pätevyyteni?
voidaan alkaa sanoa myös, että olet ruma kuin paviaanin perse,
Sopisiko se?