Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on onnellinen koti, miten löysitte sen?
04.05.2020 |
Te joilla on onnellinen koti, miten löysitte sen?
Olen aikuisiälläni asunut muutamassa eri asunnossa, joista yksi tuntui jotenkin kodikkaalta. Kaikki muut ovat olleet vain ns. välttämätön paha, koska ihmisen täytyy jossain asua. Olen muuttanut opintojen ja töiden perässä.
Melkein kaikissa asunnoissa on myös ollut jotain ongelmia, kuten kaksi kosteusvauriota, naapurin äärimmäisen äänekkäät remontit (mm.piikkaus seinän takana ja kuivurit), ötököitä (sokeritoukat ja turkiskuoriaiset) yllättäen alkanut rakennustyömaa ikkunan alla, ja kahdessa oli inhottavat seinänaapurit. Toisessa tapauksessa kyse rälläävästä päihdeporukasta ja toisella kertaa harhainen vanhempi henkilö, joka häiriköi taloa. Olen asunut ihan ns. tavallisissa taloissa ja vuokrannut pääsääntöisesti yksityisiltä vuokranantajilta. Esim. kaupungin talot olen kiertänyt kaukaa, mutta ehkä syyttä?
Tuntuu, että minulla on aina äärimmäisen huono tuuri asuntoa etsiessä. Kun käyn asuntoa katsomassa, mitkään ongelman eivät tietenkään käy vielä ilmi ja kaikki vaikuttaa olevan ok. Kerkeän asua muutaman kuukauden ja sitten pohdinkin jo poismuuttoa em. syistä.
Onko tämä vain huonoa tuuria ja se on kaikilla sellaista? Vai teenkö jotain väärin jo asuntoa etsiessä? Mistä voi tietää etukäteen, että esim. tulevat naapurit tekevät elämisestä helvettiä tai että talossa on mittavat kosteusvauriot ja ongelmia putkien kanssa? Yksikään välittäjä tai vuokraisäntä kun ei näitä asioita koskaan etukäteen kerro.
Oma unelmani tällä hetkellä on se, että löytäisin kodin, joka tuntuu kodilta ja jossa ei ole mittavia, jokapäiväistä elämää haittaavia ongelmia. Asunnon ostaminen on myös tulossa ajankohtaiseksi, mutta ihan jo sen perusteella mitä olen kokenut vuokratessa jo ajatuskin hirvittää.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Mun naapuri hakkaa seinään aina jos kuulee mitä tahansa elämisen ääntä, päivällä. On myös lähettänyt lappuja mulle että toivoo mun lopettavan yöllä remontoinnin (ei ollut minä vaan yläkerran naapuri). Enemmän kuin häiriköt mua häiritsee tuo kaikesta häiriintyjä. Vähän kohtuutonta jo silläkin, että hän soittaa itse kitaraa! Muista vaan ei saisi mitään kuulua! En tykkää enää olla siinä huoneessa missä yhteistä seinää, kun tuntuu että naapuri siellä vihamielisenä väijyy, että joku inahdus kuuluisi ja pääsis hakkaamaan seinää.
Samaa mieltä. Jatkuva kyyläys ja valittaminen on kotirauhan häiritsemistä ihan yhtälailla! Omassa kodissa kun saa ihan lainkin mukaan järjestyssääntöjen puitteissa elää tavallista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riittävästi rahaa tiskiin, ja _ostat_ itsellesi mukavalta alueelta uuden tai peruskorjatun kämpän jossa ei ole ongelmia. Oma on aina oma.
Voi kunpa olisikin. Eikä sillä että tämä asuminen ikinä olisi pääkaupunkiseudulla ollut mitenkään halpaa. Kamalasti rahaa palaa siihen että on koti, jossa ei edes viihdy.
Eka asunto oli solu, ei tuntunut kodilta. Seuraava yksityiseltä vuokrattu kaksio, eka yhteinen koti miehen kanssa. Ihan oltiin onnellisia, sitten muutettiin opiskelija-asuntoon, niihin kaupungin parhaisiin, joissa asui paljon opiskelukavereita. Siellä viihdyttiin ja juhlittiin, sitten kun alkoi perheen perustaminen olla mielessä, se alkoi tuntua turhan levottomalta ja ahtaaltakin. Ennen esikoisen syntymää muutettiin kaupungin vuokra kolmioon, se oli ihan kiva rivari jossa oli hyvä sijainti ja kiva piha. Oltiin sielläkin kyllä oikein onnellisia, mutta aika pian alkoi ärsyttää juoppohullu seinänaapuri, yleinen levottomuus ja huumekauppa parkkipaikalla, keittiössä kipittävät muurahaiset. Heti kun mies sai vakituisen työpaikan, ostettiin oma rivari kolmio. Tässä on hyvä olla, on tosi rauhallista, lenkkipolut lähtee takaovelta, naapurit on mukavaa normaalia työssäkäyvää tai eläkkeelle jäänyttä porukkaa. Perheen kasvettua alkaa tila loppua, mutta edelleen ollaan kyllä onnellisia tästä kodista😊 seuraava on sitten oma talo ja iso piha, sitä kunnon pihaa olen kaivannut.
Musta tuntuu, että onnellinen koti on vähän kuin parisuhdekin - toisilla natsaa heti, mutta useimmat joutuu vähän etsimään, jotkut hyvinkin kauan. On myös tärkeää toki tietää, mitä itse haluaa ja etsiä sen mukaan, eikä hyväksyä liian suuria kompromisseja.
Meidän koti on meille onnela, mutta jollekin toiselle olisi kauhistus. Talo on melkein satavuotias, kellarissa välillä hiiriä, putket tukossa, saunan viemäri tulvii lattialle, hormissa ampiais- ja naakanpesiä jne. mutta emme vaihtaisi ikinä tätä remontoituun, uuteen ja moitteettomaan kaksioon tai vastaavaan, mitä samalla rahalla saisi. Meille oma piha, luonnonrauha ja paljon tilaa sisällä ja ulkona on aivan ehdotonta.
Onnellisen kodistamme tekee silti se, että meitä on täällä kaksi ja rakastamme toisiamme. Yksinkin voisin olla täällä onnellinen, mutta väärän ihmisen kanssa en. Haluan siis sanoa, ettei paraskaan talo muutu kodiksi, saati onnelliseksi sellaiseksi, jos sen jakaa väärien ihmisten kanssa. Oikein paljon onnea sinulle kotisi löytymiseen, se tulee vielä vastaan. Minäkin etsin kauan, melkein koko elämä mennyt ei-kodeissa, kunnes löytyi lopulta tämä paikka.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että onnellinen koti on vähän kuin parisuhdekin - toisilla natsaa heti, mutta useimmat joutuu vähän etsimään, jotkut hyvinkin kauan. On myös tärkeää toki tietää, mitä itse haluaa ja etsiä sen mukaan, eikä hyväksyä liian suuria kompromisseja.
Meidän koti on meille onnela, mutta jollekin toiselle olisi kauhistus. Talo on melkein satavuotias, kellarissa välillä hiiriä, putket tukossa, saunan viemäri tulvii lattialle, hormissa ampiais- ja naakanpesiä jne. mutta emme vaihtaisi ikinä tätä remontoituun, uuteen ja moitteettomaan kaksioon tai vastaavaan, mitä samalla rahalla saisi. Meille oma piha, luonnonrauha ja paljon tilaa sisällä ja ulkona on aivan ehdotonta.
Onnellisen kodistamme tekee silti se, että meitä on täällä kaksi ja rakastamme toisiamme. Yksinkin voisin olla täällä onnellinen, mutta väärän ihmisen kanssa en. Haluan siis sanoa, ettei paraskaan talo muutu kodiksi, saati onnelliseksi sellaiseksi, jos sen jakaa väärien ihmisten kanssa. Oikein paljon onnea sinulle kotisi löytymiseen, se tulee vielä vastaan. Minäkin etsin kauan, melkein koko elämä mennyt ei-kodeissa, kunnes löytyi lopulta tämä paikka.
Kiitos tästä. Luulen että se on juuri näin. /Ap
Riittävästi rahaa tiskiin, ja _ostat_ itsellesi mukavalta alueelta uuden tai peruskorjatun kämpän jossa ei ole ongelmia. Oma on aina oma.