30 vuotias ja ei tulevaisuutta
Miten tästä jatkaa eteenpäin? Tulevaisuus vaikuttaa tyhjältä eikä mikään tunnu tuovan iloa. Parissa vuodessa on maksanut nuoruun töhöilyt pois, mutta entä sen jälkeen? Tuntuu turhalta edes yrittää jatkaa eteepäin. Ei säästöjä, ei kumppania, ei asuntolainaa, ei mitään... Muutenkin, sitten kun olen veloista vapaa niin alan olla jo liian vanha etsimään kumppania, joten sen asian voin unohtaa täysin. Mitä tekisitte tilanteessani? Mistä löydän iloa elämääni? Mistä edes löytän motivaatiota maksaa typerä velkani?
Kommentit (10)
Olet nuori ja voit opiskella ja perustaa perheen ja tehdä mitä vain. Itse olen 41 v ja pidän itseäni nuorena.
Samanlainen fiilis, vaikka asuntolainaa on, säästöjä pari tuhatta ja tulevaisuudensuunnitelmia löytyy (ok-talo, oma yritys)
Ilman kumppania olen, ja kun lapsia ei ole niin minkä takia elän / suunnittelen? Itseni takia tietty mutta tuntuu aika turhalta välillä.
Olen myöskin ruvennut tissuttelee melkein päivittäin, ja illat menee tietokoneen / telkkarin parissa...
M37
Olet siis täysin vapaa vaikka lähtemään suureen seikkailuun etsimään liiton arkkia
Vauvafoorumille hienojen asioiden kirjottaminen viimeisiin päiviin asti. Ne jäävät historiaan ja matkaavat vielä kaukaisille tähdille.
Toiset lähtökohdat mutta lähdin opiskelemaan vasta 33v:nä 3 lapsen äitinä.
10v kuluttua olin hyvässä asemassa kansainvälisessä yrityksessä ja 20 vuoden kuluttua asiantuntijana ja myyntijohtajana. Talous kunnossa, kauniit uudet talot kotina ja mieskin vaihtui jo pian opiskelujen jälkeen. Elämässä on matkoja, ystäviä ja paljon ihania asioita. Viimeisimpänä ja tärkeimpänä lastenlapset.
Jos olisin ajatellut kuin sinä ap olisin edelleenkin tunneköyhässä ja köyhässä liitossa tai yh:na helsinkiläisessä lähiössä töissä konttorirottana jossain pikkupuljussa.
Elämä on asennekysymys ja valintoja.
Sinulla on mahdollisuus mihin tahansa.
Elämä helpottaa huomattavasti kun sitä ylimääräistä menoerää ei ole ja luottotiedot vaikuttaa kaikkeen vuokra-asunnon saamisesta asti.
Oot tehny hienoa työtä, nyt ala arvostaa itseäsi ja kykyäsi saada virheet korjattua, moni ei halua edes nähdä omia vikoja saati tehdä asioiden eteen yhtään mitään.
Puoliso ei ole mikään tae siitä että elämä on hyvä, päin vastoin mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Sä ehdit vielä löytää sen unelma työn ja kodin, olet nuori vielä. Lähes jokainen käy ikäkriisejä ja kun sitä ikää tulee lisää niin ymmärtää miten hullua on ollut pitää itseään vanhana ja epäonnistuneena...
Voi luoja mitä parkujia täällä. Oikeita itkupillejä! 😂 Jos pystyisin, ulostaisin päällenne. Niin paljon arvostan tällaisia elämän tuhlureita.
5 lapsen mummi
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sama tilanne. Vuosia maksoin asuntolainaa mutta nyt 36 vuotiaana velat maksettuani ei elämällä tunnu olevan enää sisältöä. Olen koko elämäni tehnyt todella surkeita matalapalkkatöitä ja kun velat ovat poissa niin en saa motivaatiota hakeutua uudelleen töihin. Olen viimeaikoina alkanut juomaan päivittäin alkoholia. Käytännössä ainoa keino katkaista juominen olisi saada jotain muuta sisältöä sen tilalle.
Itse ajattelisin, että tällaisessa tilanteessa, jossa asunto olisi maksettu, olisi juuri vapauden tunne, että voi paremmin tehdä, mitä haluaa. Olis varaa opiskella (tai paremmin säästää siihen rahaa), harrastaa sellaista harrastusta, jolle aiemmin ei ole ollut niin aikaa tai vaikka matkustella. Omaa asuntolainaa jäljellä vielä vuosiksi.
Kyllä mä välillä olisin niin paljon mieluummin sinkku ja lapseton kun tässä perhessä kiinni 24/7....
Mulla on vähän sama tilanne. Vuosia maksoin asuntolainaa mutta nyt 36 vuotiaana velat maksettuani ei elämällä tunnu olevan enää sisältöä. Olen koko elämäni tehnyt todella surkeita matalapalkkatöitä ja kun velat ovat poissa niin en saa motivaatiota hakeutua uudelleen töihin. Olen viimeaikoina alkanut juomaan päivittäin alkoholia. Käytännössä ainoa keino katkaista juominen olisi saada jotain muuta sisältöä sen tilalle.