Corona-aika on avannut silmäni läheisille ihmisille

Yhteydenpito on todella vähäistä. Kaikki tuntuvat pitävän niitä omia coronan mukanaan tuomia ongelmia suurimpina ja muiden ongelmia vähätellään.

Tämän coronan myötä olen lopullisesti tajunnut että olen liian kiltti. Miesystäväni on tätä minulle monesti sanonut mutta nyt vasta uskon häntä.

On ollut kiva olla monelle uskottu ja on tuntunut kivalta kun ihmiset vuodattavat minulle ongelmiaan.

Mutta kukaan siis kukaan ei kysy miten minä voin ja jaksan. Nyt tajuan kuinka mitätön olen. Ehkä tämän kriisin tarkoitus oli avata mun silmät todellisuudelle.

Nyt en enää suostu likasangoksi ennen kuin kysyy mitä minulle kuuluu.

Tätä se liian kiltin elämä on. Pettymistä toisiin ihmisiin ja uupumista :(