Olen epätoivoinen (5 v pojan kanssa ongelmia tai enemmänkin taitaa olla äidillä ongelma)

vai onko oikea nimi kasvatus- ja perheneuvola

Olen aivan hukassa 5 v poikani (esikoinen) kanssa. Hän on aina ollut todella rauhallinen, kiltti, tottelevainen poika. Nykyään hän temppuilee kanssani ja koettelee kaikin keinoin hermojani. Hokee, että haluaa minun kuolevan tai muuttavan pois. Minusta se tuntuu todella pahalta.

Hän hakee minun huomiota kaikin keinoin ja tietää tasan tarkkaan mistä ärsyynnyn.

Itse olen kärsinyt koko kevään työuupumuksesta ja koska olen ollut väsynyt ja ärtynyt muutenkin, riistäytyy pojan kanssa käydyt taistelut täysin käsistä.

Auttakaa minua, miten saan minun ja poikani välit kuntoon. En halua olla äiti, joka vain huutaa ja komentaa koko ajan. Mitä ihmettä teen?

yritä jutella jollain hyvällä hetkellä lapsesi kanssa ja selvittää mikä on hätänä...

Meillä oli kanssa vaikeeta... Mutta rauhallisuus, päivärytmi ja juttelu korjasi tilannetta.

Minun viisivuotias tyttäreni, joka on ollut aina aiemmin rauhallinen ja sopuisa, teki ihan samaa viime kevään. Huusi joka päivä monta kertaa: "Äiti mä vihaan sua!" "Mä en rakasta sua enää!" Ja teki kaikki mahdolliset temput ja virnisteli päälle. Ihan mahdoton riiviö. Mutta näin jälkikäteen voin päätellä tuon olleen kehitysvaihe, koska käytös on selvästi tasoittunut ja rauhoittunut muutamassa kuukaudessa.



Jos (ja niin uskon) teillä on kyse samasta, niin toivon sinulle jaksamista, kyllä se vielä ohi menee. Kahdenkeskinen tekeminen lapsen kanssa olisi tosi hyvä juttu. Jos tuntuu aseettomalta, ota yhteys neuvolaan.

Lapsi voi olla sinusta huolissaan ja oireilla siitäkin johtuen. Perheneuvola voisi auttaa ja tukea kasvatuksellisissa asioissa sitten muuten.

uupumuksen vuoksi. Poika 7v.

meillä teki terää kun käytiin pitsalla yhdessä =) juteltiin niitä näitä



sitten jos olen väsynyt niin otan väkisin kainaloon kun makaan itse sohvalla ja kehun kauheasti.

Itse olen todella murheellinen tilanteesta. Jotenkin tuntuu, että olen epäonnistunut äitiydessäni, koska lapseni käyttäytyy noin. Olen yrittänyt jutella pojan kanssa, mutta ei hän osaa sanoa syytä käytökselleen.



Ap

äiti, minä en rakasta sinua enää enkä tykkää enää ikinä!

Kiltti ja rauhallinen tyttö on oikea perkele nykyisin :P.

Joka asiasta väännetään niin tuhannesti ja kaikki temput kokeillaan. Todella kuluttavaa!

jota pahentaa sinun uupumuksesi ja huomiohakuisuus pikkusisaruksen vuoksi. Voin lohduttaa, että meillä aiemmin äärettömän helppo poika sai pikkusisaruksen viisivuotiaana ja sai huomionhakuhepuleita, joissa huusi vihaavansa kaikkia ja kaikkea, ei uskonut mitään sanomaani, uhmaili yms. kivaa. Tätä kesti puolisen vuotta, jolloin otettiin yhteen ja varmasti minun hermostumiseni ("suu poikki, et sano enää mitään, omaan huoneeseen siitä") pahensi tilannetta.

Kun poika tottui pikkusisarukseen ja aloitti esikoulun, hän rauhoittui silminnähden. On nyt tasapainoinen ja rauhallinen pikkukoululainen, paljon kavereita ja perheen ilopilleri.

No lopeta se huutaminen!

Ajattele miltä tuntuu jos sun äiti olis huutanu sulle joka asiaan.. Haluatko sitä lapsellesi?



Hae saikkua jos et vielä ole saikulla.



Esikoiselle enempi kahden keskeistä aikaa. Kehu poikaa kun tekee jotain mukavaa, oikein, itsenäisesti.. Mitä vaan. Pieniä positiivisiä juttuja pitkin päivän!

Ja halaatte, sylittelette, heitätte suukkoja ja lentosuukkoja ohimennen.



Komentaa saa ja pitää.

Mutta jos lapsi hakee huomiota sillä että tekee pahaa niin tarttee ottaa rennosti ja antaa lapselle sitä aikaa.

Tehkää asioita välillä erilailla; vaikka kisana kuka pukee tai syö nopeiten (taas hyvä paikka kehuille)..



Miten hoidat kiusaamistilanteet vaikka kun tulee vieraita? Voisko niitä muuttaa?

Lapsen voi lähettää vaikka huoneeseensa jos on ikävä toisille.