Psykopaatti lapsi?

Kertokaa asiaa tuntevat, että minkälainen tunnekylmyys on vielä normaalia lasten kohdalla. Olen ihmeissäni puolisoni ala-kouluikäisestä lapsesta, joka on mielestäni todella tunnekylmä ja outo. Hän rakastaa tappamista pleikkapeleissä, haluaa katsoa raakoja ja pelottavia elokuvia ja sarjoja ja on todella rohkea, ei pelkää yhtään pimeää tai kovaa vauhtia tai mitään vaarantunnetta.

Kiusaa ja satuttaa pienempää sisarustaan ja silmää räpäyttämättä valehtelee, että ei tiedä miksi toinen itkee. Hän myös loukkaantuu todella herkästi, jos häntä komennetaan ja on lapseksi pitkävihainen.

Ei osoita minkäänlaista herkkyyttä tai empatiaa esim.eläimiä kohtaan. En voisi kuvitellakaan, että sanoisi vaikka kissaa söpöksi tai silittäisi koiraa oma-aloitteisesti.

Omat lapseni ovat täysin vastakohtia, esim.todella eläinrakkaita ja mietin, että onko tuollainen käytös nippu normaaleja luonteenpiirteitä vai onko huolelleni oikeasti aihetta?

Mielestäni empatiaa voisi opettaa lapselle jos hänellä ei sitä kykyä luonnostaan ole. En tunne lapsen toisen vanhemman kasvatustapoja, mutta välillä ihmettelen, miksi puolisoni ei selitä lapselleen, miksi esim.kuolleelle linnulle ei saa nauraa tai pakota pyytämään tekojaan anteeksi kun lapsi on satuttanut sisarustaan. Pelkkä suuttuminen ei riitä, asia pitää selittää lapselle. Olen kyllä asiasta tuloksetta huomauttanut.

Pelottaa jo nyt, että minkälainen aikuinen tuosta lapsesta kasvaa.