Voiko lapsi tulla kiusatuksi ja syrjityksi älykkyytensä vuoksi

Minä olen varmasti muiden mielestä juuri tuollainen ärsyttävä älykkö, joka sietääkin saada kunnon näpäytyksen nenilleen, jotta oppisi olemaan niin kuin muutkin ihmiset. En jaksa enää välittää siitä, en, vaikka välillä näitä näpäyttäjiä ja alistajia kohdalle osuukin. En ole vastuussa heidän ärsyyntymisestään enkä siitä, että he projisoivat omaa alemmuudentuntoaan fiksuihin ja noheviin ihmisiin. Heissä on varmasti myös fiksuja ihmisiä joukossa, mutta eivät sitä itse kykene näkemään eivätkä kykene ottamaan siihen liittyvää positiivista palautetta vastaan. 

Älykkäiden lasten puolesta surettaa, että heidän älynsä nähdään edelleen heikkoutena vahvuuden sijasta. Jopa opettajat saattavat toppuutella, että älähän nyt koko ajan ole noin tomerana ja innoissasi. Olen huomannut, että monet aikuiset inhoavat fiksuja lapsia ja yrittävät hiljentää näitä mm. naureskelemalla näiden ajatuksille ja oivalluksille. Hienon karhunpalveluksen tekevät siinä tuleville sukupolville.

Vierailija kirjoitti:

Älykäs saa olla, mutta pitää olla myös viisas. Aina nämä eivät kulje käsi kädessä. Esimerkiksi meidän luokalla oli tyttö, jolla oli kympit lähes jokaisessa aineessa. Hänellä oli kuitenkin tapana kannella opettajalle muiden oppilaiden tekemistä asioista, minkä vuoksi nämä joutuivat opettajan puhutteluun. Lopputuloksena häntä kiusattiin. Luokassa oli myös toinen kympin tyttö, joka ei kannellut kenestäkään. Häntä ei kiusattu.

Vai olisiko ollut niin päin, että ensin häntä kiusattiin ja hän uskalsi kertoa asiasta...?

Tietysti voi. Lasta voidaan kiusata minkä tahansa erilaisuuden takia, vaikka toiset lapset eivät tiedostaisikaan mikä siinä kiusatussa lapsessa on erilaista.

Sekin tietysti on mahdollista, ettei kukaan kiusaa.

Mikä tahansa syy käy kiusaajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs saa olla, mutta pitää olla myös viisas. Aina nämä eivät kulje käsi kädessä. Esimerkiksi meidän luokalla oli tyttö, jolla oli kympit lähes jokaisessa aineessa. Hänellä oli kuitenkin tapana kannella opettajalle muiden oppilaiden tekemistä asioista, minkä vuoksi nämä joutuivat opettajan puhutteluun. Lopputuloksena häntä kiusattiin. Luokassa oli myös toinen kympin tyttö, joka ei kannellut kenestäkään. Häntä ei kiusattu.

Vai olisiko ollut niin päin, että ensin häntä kiusattiin ja hän uskalsi kertoa asiasta...?

Ei, vaan se johtui nimenomaan tuosta opettajalle kantelusta. Miksi hänen piti mennä kertomaan, että oli nähnyt jonkin luokkakaverin tupakalla tai että jotkut olivat sopineet lintsaavansa ja menneet sitten kaupungille. Eihän se häneen mitään vaikuttanut. Kunhan nuoleskeli opettajaa, sillä tavalla ällöttävä luonne. Ei ihme että joutui kiusattavaksi.

Suomen lainsäädäntö pitää kiusaamista yksiselitteisesti rikollisena toimintana. Eihän kukaan hakkaa enää lapsiaankaan. Sekin on rikollista nykyään.

Älykkyys on yksi tavallinen kiusaamisen syy ja se ulottuu myös niiden kiusaajien vanhempiin. He puolustelevat oman lapsen tekemistä sillä, että "tuo toinen ärsytti saamalla parempia koenumeroita" tai jopa sillä, että tietenkin tuota yhtä kiusataan, kun se on opettajien lellikki eikä koskaan joudu jälki-istuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Älykäs saa olla, mutta pitää olla myös viisas. Aina nämä eivät kulje käsi kädessä. Esimerkiksi meidän luokalla oli tyttö, jolla oli kympit lähes jokaisessa aineessa. Hänellä oli kuitenkin tapana kannella opettajalle muiden oppilaiden tekemistä asioista, minkä vuoksi nämä joutuivat opettajan puhutteluun. Lopputuloksena häntä kiusattiin. Luokassa oli myös toinen kympin tyttö, joka ei kannellut kenestäkään. Häntä ei kiusattu.

Se kanteleva tyttöhän just oli viisas. Pärjää varmasti työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin läpi peruskoulun. Olin huippulahjakas ja miekekiinnon kohteet ihan muuta kuin ikäisilläni Nikoilla ja Joneilla. Erikoislukiossa sitten kaikki olivat nörttejä ja pääsin kukoistamaan. Yliopisto taas oli vähän latistava paikka, haasteita ei ollut oikein missään vaiheessa.

Mielenkiintoista! Oliko lukio Päivölä? Mitä opiskelit yliopistossa?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varmasti muiden mielestä juuri tuollainen ärsyttävä älykkö, joka sietääkin saada kunnon näpäytyksen nenilleen, jotta oppisi olemaan niin kuin muutkin ihmiset. En jaksa enää välittää siitä, en, vaikka välillä näitä näpäyttäjiä ja alistajia kohdalle osuukin. En ole vastuussa heidän ärsyyntymisestään enkä siitä, että he projisoivat omaa alemmuudentuntoaan fiksuihin ja noheviin ihmisiin. Heissä on varmasti myös fiksuja ihmisiä joukossa, mutta eivät sitä itse kykene näkemään eivätkä kykene ottamaan siihen liittyvää positiivista palautetta vastaan. 

Älykkäiden lasten puolesta surettaa, että heidän älynsä nähdään edelleen heikkoutena vahvuuden sijasta. Jopa opettajat saattavat toppuutella, että älähän nyt koko ajan ole noin tomerana ja innoissasi. Olen huomannut, että monet aikuiset inhoavat fiksuja lapsia ja yrittävät hiljentää näitä mm. naureskelemalla näiden ajatuksille ja oivalluksille. Hienon karhunpalveluksen tekevät siinä tuleville sukupolville.

Näinpä. Jokainen, jolla on 4-5-vuotiaana lukemaan oppinut lapsi, tietää kyllä kuinka suomalaiset kasvatusalan ammattilaiset näihin ja vanhempiinsa suhtautuvat. Aina pitää pyrkiä siihen ettei vain kukaan erehtyisi olemaan lapsestaan ylpeä.

Jos kysymys on sinun lapsestasi niin epäilen vahvasti.

Älykkyys on lasta suojaava tekijä kaikin tavoin. Jos lapsen sosiaaliset taidot ovat myös kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja ei. Riippuu lapsesta, miten lapsi muut kohtaa. Onko näsäviisas, jatkuvasti muiden puheita korjaava narisija, nokkela ja hoksaavainen sanailija vai rauhallinen tieteilijätyyppi?

Juuri näin.

Tätäkään ei pidä yleistää, sillä on pitkälti tulkinnanvarainen seikka millaisena kukakin kanssaihmiset kokee. Itse esimerkiksi olin hiljainen ja tunnollinen tietelijätyyppi, jota opettaja alkoi heti karsastaa ja nimitellä näsäviisaaksi ja ylimieliseksi. Kuulemma olin henkilö, joka varmasti lunttasi ja johon ei voinut luottaa, vaikka en ollut millään tavalla nokkava tai vilpillinen. Luulen, että se vain taisi harmittaa lellikkejä pitävää hieman narsistista ekstroverttiopea, kun olin muihin ikätovereihini nähden niin kypsä ja rauhallinen. Oliko se sitten jotain kieroa kateutta, vainoharhaisuutta vai halua tasapäistää oppilaita, en tiedä, mutta opettaja vaikutti lopulta kovasti yllättyneeltä kun jakoi ensimmäisen jakson todistukset, jossa minulla oli rivi ysejä ja kymppejä. Tämän jälkeen suhtautuminen oli asiallisen viileää. Oikeastaan siis sanoisin, että usein juuri nämä problemaattiset opettajat ja kiusaajahenkiset oppilaat ovat luonnehdittavissa näsäviisaiksi narisijoiksi, jotka eivät anna toisten puhua ja ovat itse koko ajan äänessä laukomassa mielipiteitään muista.

Voi. Tosin, jos omaa myös sosiaalista älykkyyttä, sitä voi minimoida. Mutta joukosta erottautuminen lisää ihan joka kerta riskiä joutua kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs saa olla, mutta pitää olla myös viisas. Aina nämä eivät kulje käsi kädessä. Esimerkiksi meidän luokalla oli tyttö, jolla oli kympit lähes jokaisessa aineessa. Hänellä oli kuitenkin tapana kannella opettajalle muiden oppilaiden tekemistä asioista, minkä vuoksi nämä joutuivat opettajan puhutteluun. Lopputuloksena häntä kiusattiin. Luokassa oli myös toinen kympin tyttö, joka ei kannellut kenestäkään. Häntä ei kiusattu.

Se kanteleva tyttöhän just oli viisas. Pärjää varmasti työelämässä.

No ei nyt ihan. Aloitti kyllä yliopiston, mutta se taisi jäädä kesken ja töissä on tuskin koskaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs saa olla, mutta pitää olla myös viisas. Aina nämä eivät kulje käsi kädessä. Esimerkiksi meidän luokalla oli tyttö, jolla oli kympit lähes jokaisessa aineessa. Hänellä oli kuitenkin tapana kannella opettajalle muiden oppilaiden tekemistä asioista, minkä vuoksi nämä joutuivat opettajan puhutteluun. Lopputuloksena häntä kiusattiin. Luokassa oli myös toinen kympin tyttö, joka ei kannellut kenestäkään. Häntä ei kiusattu.

Vai olisiko ollut niin päin, että ensin häntä kiusattiin ja hän uskalsi kertoa asiasta...?

Ei, vaan se johtui nimenomaan tuosta opettajalle kantelusta. Miksi hänen piti mennä kertomaan, että oli nähnyt jonkin luokkakaverin tupakalla tai että jotkut olivat sopineet lintsaavansa ja menneet sitten kaupungille. Eihän se häneen mitään vaikuttanut. Kunhan nuoleskeli opettajaa, sillä tavalla ällöttävä luonne. Ei ihme että joutui kiusattavaksi.

Kysymys ei ole välttämättä opettajan nuoleskelusta. Minä lapsena ihan vilpittömästi kuvittelin, että velvollisuuteni on mennä kertomaan aikuiselle, jos näen jonkun rikkovan sääntöjä. Ja että teen väärin, jos en kerro. Tunnollisena lapsena sitten menin kantelemaan. Meni aika monta vuotta ennen kuin tajusin, että tämä ei aina olekaan toivottavaa käytöstä.

muistan kansakouluajoilta kun opettaja pyysi ottamaan aina jonkun sivun kirjasta joka piti kirjoittaa vihkoon sinällään, oikeinkirjoituksesta kai oli kysymys. tämä tapahtui niin usein että tiesin jo heti kun opettaja sanoi ; ottakaa sivu sejase,  aloitin kirjoittamisen heti kun sivu mainittiin. joku sanoi että minä kirjoitan jo vaikka opettaja ei vielä sanonut mihin asti pitää kirjoittaa.  opettaja pisti minut kirjoittamaan puoli sivua enemmän kuin muut siitä hyvästä että olin nokkela ja tiesin mitä tehdä.