Lue keskustelun säännöt.
Identiteettini on miehen varassa
Miten eteenpäin
01.05.2020 |
Tajusin juuri, että olen rakentanut identiteettini mieheni varaan. Meillä oli taannoin riita ja suutuspäissäni uhkasin erota. Mies siihen, että ihan miten parhaaksi näen. Sitten aloin miettimään, miten ero vaikuttaisi elämääni.
Olen ollut lasten kanssa kotona kohta vuosikymmenen. Miten löytäisin töitä? En ole pitänyt yhteyttä entisiin ystäväviini vaan lähinnä miehen ystävien vaimoihin ja naapureihin tällä yläluokkaisella alueella. Harrastuksetkin ovat sellaisia, ettei niinhin eron jälkeen olisi varaa.
Tajusin juuri, että ero muuttaisi elämäni aivan toisenlaiseksi. Sellaiseksi, mitä olen omahyväisesti katsonut nenänvarttani pitkin. Yhtäkkiä alkoi pelottamaan, miten minä selviäisin yksin. Onko kohtalotovereita?
Kommentit (4)
Paras keino tähän on ennakointi. Kutsukoon kuka tahansa minua kyyniseksi jos huvittaa, mutta minun mielestäni ikinä ei saisi päästää syntymään tilannetta, jossa mikään osa elämästä on riippuvainen miehestä. Aina pitää olla varasuunnitelma.
En sitten tiedä tilanteesta, jossa riippuvuussuhde on päässyt jo syntymään. Ihan yleistason vinkkinä kuitenkin, että erolla ei kannata uhata, jos sitä ei oikeasti halua. Se osuu kyllä omille nilkoille viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen vastaakin jotain tuon tyylistä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras keino tähän on ennakointi. Kutsukoon kuka tahansa minua kyyniseksi jos huvittaa, mutta minun mielestäni ikinä ei saisi päästää syntymään tilannetta, jossa mikään osa elämästä on riippuvainen miehestä. Aina pitää olla varasuunnitelma.
En sitten tiedä tilanteesta, jossa riippuvuussuhde on päässyt jo syntymään. Ihan yleistason vinkkinä kuitenkin, että erolla ei kannata uhata, jos sitä ei oikeasti halua. Se osuu kyllä omille nilkoille viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen vastaakin jotain tuon tyylistä takaisin.
Varaudutteko te muut eroon jo ennalta?
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras keino tähän on ennakointi. Kutsukoon kuka tahansa minua kyyniseksi jos huvittaa, mutta minun mielestäni ikinä ei saisi päästää syntymään tilannetta, jossa mikään osa elämästä on riippuvainen miehestä. Aina pitää olla varasuunnitelma.
En sitten tiedä tilanteesta, jossa riippuvuussuhde on päässyt jo syntymään. Ihan yleistason vinkkinä kuitenkin, että erolla ei kannata uhata, jos sitä ei oikeasti halua. Se osuu kyllä omille nilkoille viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen vastaakin jotain tuon tyylistä takaisin.
Varaudutteko te muut eroon jo ennalta?
No en minä ainakaan henkilökohtaisesti miellä varautuvani eroon, vaan enemmänkin säilyttäväni itsenäisyyteni. Voi sen toki noinkin nähdä, jos haluaa.
Erosin melkein kymmenen vuotta sitten lasteni isästä, lapset nyt siis aikuisia. Aika yksinäistä oli alkuun. Mutta tekemistä riittää ja uusiin ihmisiin kyllä tutustuu.