Täytyy olla todella luja parisuhde että kestää lapsien aiheuttaman muutoksen
Meillä nyt kaksi lasta, alle 1,5 vuoden ikäerolla. Totta kai lapset ovat ihania, ovathan he pitkään toivottuja. Kotiäitinä haluan olla vielä jonkin aikaa, raha ei ole meille se tekijä joka onnen tuo vaikka tiukkaa onkin. Lapset kuitenkin imevät hirveesti voimaa, etenkin minusta kun olen heidän kanssaan kotona. Väsymys on välillä tolkuton, miehen kanssa ei tahdo olla aikaa jutella tai jos on niin se on otettava yöunista jolloin aina seuraavana päivänä on sitten kahta kamalampi väsymys.
Meillä on ollut vahva liitto, olemme toistemme läheisiä ystäviä ja rakkaus roihuaa vuosienkin jälkeen. Kuitenkin väsymys ja jatkuva lasten huutaminen/vaatiminen/valvominen jne rasittaa hyvääkin suhdetta. En siis yhtään ihmettele miksi erotaan, jos parisuhteessa on ollut ongelmia aiemminkin tai mies ei ole sitoutunut lojaalisti vaimoonsa. EI se vaimo aina ole se nalkuttava akka vaan kyllä meillä mieskin väsyy ja kiukuttelee.
Onneksi tuli sitä elämää nähtyä hieman ennen lapsia.. mutta kyllä sitä vapaata kaipaa välillä enemmän kuin mitään muuta.
Kommentit (3)
vuorotellen. Yhteistä kahdenkeskistä aikaa on meillä liian vähän, joskus kuitenkin. Ne ihan omat ajat kuitenkin auttavat torjumaan väsymystä, irtautumaan kotoa (seinät ei kaadu päälle) ja näkemään puolisonkin vähän paremmassa valossa.
Meillä ihan päinvastoin. Lapset lujittivat parisuhdettamme. Ennen toisen lapsen syntymää oltiin ihan eron partaalla. Toisen lapsen synnyttyä löysimme jotakin yhteistä elämästämme ja jatkoimme yhdessä oloa. Tällä hetkellä meillä on 4 lasta, kaikki alle 2 vuoden ikäerolla ja olemme oppineet löytämään myös aikaa parisuhteelle vaikkei lapsille ole milloinkaan hoitajaa.
Nyt jo etukäteen pelottaa mitä siitä sitten tulee, kun nyt jo lapsi imee kaikki mehut.
Syksyllä ollaan lähdössä kahdestaan matkalle, jospas sitä sitten hemmoteltais toisiamme..