Missä iässä ja elämäntilanteessa sait ensimmäisen lapsesi?
Tehdäänpäs nyt tällainen lanka. Eli kertokaapa miten vanhoja olitte ja missä elämänvaiheessa olitte, kun ensimmäinen lapsenne syntyi? Oliko oikea aika sille?
Itse sain ensimmäisen lapsen 24-vuotiaana. Tämä tapahtui reilu vuosi sen jälkeen kun olin valmistunut maisteriksi. Lisäksi tein opintojen loppuvaiheessa jo oman alan hommia opintojen ohella eli työkokemusta ja säästöjä oli kertynyt. Parisuhde oli kestänyt tuolloin 3v ajan ja mies oli minua pari vuotta vanhempi, hänkin valmistunut korkeakoulusta.
Pidän omaa ratkaisuani onnistuneena. Sain opinnot suoritettua, pääsin työelämään kiinni ja parisuhde oli kunnossa, mutta silti ehdin saada lapset nuorina. Ehdin myös elää nuoruuteni, yläaste ja lukio olivat itselleni sitä villeintä nuoruusaikaa ja esim. reilaamaan menin jo 15v iässä. Ehdin nuorena aikuisenakin kuitenkin elämään ennen perheen perustamista. Olen nykyään naimisissa saman miehen kanssa ja lapsia on 2. Ainakin tällä hetkellä koen onnistuneeni elämässä.
Mitenkäs muut ovat tehneet näiden asioiden suhteen?
N32
Kommentit (14)
23-v, avioliitossa, vakityö, omistusasunto. Juuri sopiva ikä ja elämäntilanne.
36-vuotiaana. Olin juuri suorittanut kolmannen tutkintoni, aloittanut kolmannessa vakityöpaikassani sekä tutustunut kolmanteen seurustelukumppaniini. Ja luulin olevani jo elämäni ehtoopuolella, vailla tulevaisuudennäkymiä. Joten ei laps tätä elämääni enää pahasti kurjistaisi.
Olimme miehen kanssa 27v ja molemmat olleet reilu kaksi vuotta työelämässä opintojen jälkeen. Yhdessä ollaan oltu teini-iästä asti (ja ollaan edelleen). Asuimme silloin vuokralla, ostimme ensimmäisen oman asunnon kun lapsi oli juuri täyttänyt vuoden. Aika oli ihan sopiva, kivasti oltiin ehditty rellestää opiskeluaikana ja sitten tympiityä työelämäänkin ja kaivattiin jotain uutta sisältöä. Toinen lapsi syntyi kun olimme 30 ja nyt olemme 33-vuotiaita.
Lapsi syntyi ollessani 22v. Olin valmistunut opinnoista ja olin naimisissa.
36-vuotiaana. Oli omakotitalo rakennettu valmiiksi, vakituinen työpaikka ollut jo 10 vuotta, säästöjä 25 000 euroa. Halusin ja sain yhden lapsen ja jäin säästöjen turvin hoitovapaalle, kunnes lapsi oli kaksivuotias, ja sen jälkeen tein lyhyempää työpäivää, jotta päiväkotipäivät eivät venyneet liikaa.
Kaikki meni juuri kuten halusinkin.
30-vuotiaana insinöörinä vakituisessa työsuhteessa ollessani. Olin ollut naimisissa jo useamman vuoden.
Olin 21 v, lukiopohja, naimisissa, vähän töitä takana ettei ollut minimi ä-raha. Sain vielä kaksi lasta lisää, opiskelin, sain vakityön, talon. Nyt onnellisesti eronnut.
34-vuotiaana, 10 vuotta töissä olleena, muutaman vuoden kestäneiden lapsettomuushoitojen jälkeen.
25-vuotias, reilut puoli vuotta aiemmin valmistunut ja unelmaduunissa odotusajan työskennellyt. Naimisissa miehen kanssa jonka kanssa olimme olleet yhdessä jo 11 vuotta, ja pari vuotta aiemmin oli ostettu talo josta on tarkoitus joskus aikanaan lähteä vanhainkotiin, jos niin vanhaksi elää. Oli mahdollisimman oikea aika <3 Olin kotona kuusi vuotta kahden lapsen kanssa ja sitten palasin entistä mielenkiintoisempiin ja lapsiperheyhteensopivampiin töihin. Lapset nyt kouluikäisiä.
Olin 25-vuotias ja juuri valmistumassa yliopistosta ja hain töitä. Tuleva äiti oli minua pari vuotta nuorempi, opiskelija hänkin. Olimme tavanneet reilu 4 vuotta aikaisemmin, tuolloin jo asuttu pari vuotta yhdessä ja kihloissa. Meni pari kuukautta ja muutin töiden perässä toiselle paikkakunnalle, yksin. Muistan vieläkin kuinka kova ikävä oli joka ilta kun soiteltiin. Siitä kuukauden päästä löydettiin kämppä johon muutettiin koko perhe. Elämä hymyili.
Nyt esikoinen on teini-iässä ja eikä nuo enää pieniä ole 2 muutakaan. Omakotitalo ja farmari-autokin löytyy. Ei tosin kovin kauaa. Vaimo jäi kiinni pettämisestä työkaverinsa kanssa ja eroa viritellään. Tuntuu, että olen epäonnistunut elämässäni täysin.
Oltiin molemmat just täytetty 18 ja opiskelijoita. Ite keskeytin opinnot vuodeksi. Muutettiin yhteen kolme kuukautta ennen lasten syntymää (saatiin kaksoset). Se oli jännä paikka nuorelle parille, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Nyt 10 vuotta myöhemmin ollaan naimisissa, lapsia on kolme. Asutaan omakotitalossa ja töitä riittää molemmilla.
up