Silloi 1990-luvun laman aikana ihmiset pärjäsivät hienosti

1990-luvulla oltiin ystävien kanssa, käyntiin luonnossa ja puuhailttin paljon yhdessä. Tärkeintä oli että oltiin toinen toustemme tukena eikä ketään hylätty tai jätetty yksi. Mutta miten ihneessä ihmisistä on tullut nyt niin uusavuttomia ja lapsia että ei pärjätä kuukautta koronaoloissa vaan pitää vinkua ja itkeä miten tätä ei enää kestä? Onko helppo ja vaivaton elåmä tehnyt nuorista oikeasti näin pullamössöä?