Tunnekylmä isäsuhde ja siitä johtuvat ongelmat

Vertaistukea?

En muista kertaakaan että isä olisi sanonut rakastavansa minua. En muista että ikinä olisi halannut tai kehunut. Muistan haukkumisen ja huutamisen ja kuinka pelkäsin kun sai raivareita esim. Siitä että vahingossa pudotin vaikka lasin lattialle ja hajosi.

Elämäni ollut kuitenkin hyvää pääosin ja ei ole ollut alkoholismia tai vastaavaa perheessä. Byt 30-vuotiaana olen alkanut kuitenkin tunnistaa käytösmalleissani asioita joista en pidä.

Haen kovasti hyväksyntää varsinkin miespuolisilta. Nautin kun joku katsoo minua ihaillen. Muokkaa itseäni sellaiseksi mitä tiedän muiden ihailevan, musiikkimausta ja pukeutumisesta lähtien. Olen hyvä kumppani parisuhteessa niin kauan kuin toinen jaksaa kehua ja "palvoa" minua. Jos ja kun tämä vaihe parisuhteessa laimenee, kyllästyn ja ihastun toiseen. Haluan olla kaikessa muita parempi.

Vertaistukea? Tämä on tosi raskasta. Myös taloudelleni sillä ihan sama mitä maksaa jos vain saan hyväksyntää sillä. Saatan esimerkiksi ostaa kalliit urheiluvälineet hetken mielijohteesta jos tiedän jonkun kiinnostavan tyypin pitävän kyseisestä lajista.

Kuulostaapa kirjoitettuna vielä sairaammalta mitä nyt ehkä oikeasti on. Ja käyn kyllä ammattiauttajalla. Olisi vain kiva kuulla kokemuksia jos muilla ollut samanlaista.